Uhmakkuus - alkoholistin tyypillinen luonteenpiirre

Ote Juha Kemppisen pitkästä kirjoituksesta.

Jostain syystä tuli mieleen, että tämä ketju tulisi nostaa ylös. Aihe ei todellakaan ole suosittu. Kukaan juova alkoholisti ei tunnusta omaavansa näitä piirteitä.

Mie ainakin tunnustan :smiley: joko on ollut sitä “kyllähän tää homma nyt handlataan, pystyn varmana olemaan pelkästä omasta päätöksestä raittiina enkä taho hakea mitään apua” -asennetta tai sit retkahduksiin liittyvää uhmakkuutta tyyliin “kyllä mie nyt varmana osaan jo ottaa hillitysti” tai “ihan sama juoda vaikka oon alkkis, kun elämä on muutenki paskaa, ihan uhmallani vedän nyt kaiken sileeksi” “:D” Voi hyvää päivää mitä touhua, eikä voi ees laskea kuinka monesti noi ajattelumallit on toistuneet huonoilla jälkiseurauksilla! Itsepäisyys vois olla toinen tyypillinen luonteenpiirre, tai sairauden piirre :smiley:

Mä tunnistan kanssa. Ajattelen usein että koska olen aikuinen, voin juoda ihan niin paljon kuin huvittaa. Ei kuulu kenellekään, niin kauan kun en jotain rikoksia ala tekemään. Ja siinähän sitä on luvan jo itselleen antanut :unamused:

Kopsasin tämän tekstin tuonne kotikanavan puolelle, koska mielestäni tämä on älyttömän osuva. Kotikanavalla melkein jokainen kirjoittaja pohtii tähän aiheeseen liittyviä juttuja ja ihmettelee, mistä alkoholistin outo ajatusmaailma johtuu. Mulle tämä teksti avasi silmiä lisää ymmärtämään, että alkoholistin totaalinen kusipäisyys johtuu taudista.

Kiitos kun jaoit tämän!

Kukapa meistä ei tunnistaisi itseään em. Kemppisen kirjoituksesta. Hänellä kun on jutuissaan sellainen asenne, ettei jätetä yhtään kiveä kääntämättä. Alkoholisti on tasan juuri sitä, mitä äsken luin ja olen lukenut aiemminkin.
Haluaisin lisätä tuohon vielä sen, minkä Kemppinen on jossain toisessa kirjoituksessan maininnut omaan tyyliinsä, niin tuo uhmakkuus katoaa lopulta hiljalleen ja jäljelle jää vain tyhjä hylsy…silloin ei enää selitellä, keksitä eikä kierrellä. Silloin alkoholisti on ns. tiensä päässä - päätepysäkillä, mistä ei ole enää muuta suuntaa kuin hoitoon tai hautaan. Ikävä tosiasia mitä olen joutunut todistamaan parin ystäväni, (juoppokaverini) kohdalla. Ks. Alkoholistin myöhäisvaiheet.

Mahdollisesti monilla alkoholisteilla on itsetuntonsa kanssa tuonsuuntainen vinouma, uhmakkuus.

Joillakin sitten taas päinvastoin, alistuneisuus, alemmuudentunne, epävarmuus ja tarve nojautua muihin ihmisiin, oman päättelykyvyn jatkuva epäily , itsensä vähättely, tarve saada muilta hyväksyntää ja kritiikin -asiallisenkin- saaminen masentaa heti.

Olipa itsetunto viturallaan kumpaan suuntaan tahansa, niin kai sitä moni sitten yrittää tasapainottaa kemiallisilla ajattelunkorjaamiskonsteilla -alkoholi on helposti saatavilla, halpa, yleisesti hyväksytty ja suosittu joten sitäpä sitten, useimmin.

Mutta, tosiaan, ei se kaikilla ole, ainakaan just määrättyyn suuntaan vinossa.

Alkoholisoitua voi sellainenkin ihminen joka ei ole sen kummemmin erityisen uhmakas eikä myöskään silmiinpistävän nöyräluontoinen, muita myötäilevä ja muiden hyväksynnästä riippuvainen.

Syitä on niin kovin monia.

Samoin voi parantua, vaikkei löytäisikään itsestään korjattavaksi just jossain kirjoituksessa “kaikille meille yhteistä” luonteenpiirettä tai väärää katsomusta jonkun asian suhteen.

Ei se ole siitä samaistumisesta kiinni, toivoa on kaikenlaisilla ihmisillä, kun vaan halua riittää.

[quote=“helisee
Puhut juuri oikea vanhan alkoholi-ämmästyle! Sä teke juoma paljon pieni omaisuus ja näke piha jalka jänis.
Nyt ongelmia mieheni joka juo liikaa. Hän on 69 ja wc olen vain 26 ja on muuttanut Suomen alkaen filippiin. Voitteko auttaa minua?”]
Jostain syystä tuli mieleen, että tämä ketju tulisi nostaa ylös. Aihe ei todellakaan ole suosittu. Kukaan juova alkoholisti ei tunnusta omaavansa näitä piirteitä.
[/quote]
ei osaa tämä kone hieno, mä o tyttö köuhä