Täällä kanssa yks lopettamisen kanssa painiva. On menny viime vuodet velkoja kasaillessa ja sitä kautta aivan jäätävää mielipahaa niin itelle ku muillekki lähellä eläville. Onhan tää semmosta paskaa mitä ei haluais ees pahimmalle vihamiehelle.
Sitä on vuosien aikana luvannut kerta toisensa jälkeen et ei enää koskaan. Silti joku ajatus tuolla takaraivossa on saanu ne pelit jatkumaan. Ei niitä silmiä oo avannut ees 80 000 e lainat. Tässä hommassa kaikki lähtee itestä,niin mie oon aatellu.
Jotenki on pakko ollu rueta ajattelemaan et haluunko mie lopun elämääni olla mieleltäni ihan riekaleina. Välillä ajattelin että en ikinä koskaan tuu selvii tommosesta velkataakasta, meneehän tohon kuitenki kk 1400 e. Mut viime päivinä mulle on tullu joku voitontahto tätä paskaa kohtaan. Haluun selvitä tästä hommasta voittajana, en rahallisesti vaan oppineena, että tämmösistäkin asioista voi vaan selvitä. Tää tulee viemään aikaa, mut oon hyväksynyt oman mokani jota on nyt jatkunut sairaalloisesti noin 3 v.