Heissan vaan.
Olen täällä joskus vuosia sitten kirjoittellut jotain ja nyt palaan taas asiaan. Yllätys. no tuskin olen ainoa.
Paranin melkein jossain vaiheessa, mutta nyt ajauduin kohtuu juomisen kautta entistä pahempaan jamaan. Kohtuu juomista kesti muuten ihmeen kauan… mutta en halua palata enää edes siihen, vaan lopettaa tyystin. Lisäksi “hyvän” vaiheeni aikana ehdin hankkia elämääni tärkeitä elementtejä, jotka saatan nyt menettää. ja pelkään, että jos se tapahtuu, miten pystyn pysymään pinnalla.
No mutta olen siis “kotoisin” päihdeperheestä ja käyttänyt alkoholia alakoulusta aina tähän lähes kolmikymppiseksi.
A-klinikkaa tai AA:ta on turha tuputtaa. Kaikkea muuta tukea ja kannustusta taas saa tuhlata.
viikonloppu meni pe-la täyshuurussa ja sunnuntaina oli jo jopa harhoja
Itseasiaan: Tänään on kolmas päivä juomatta. JES!!
Tsemppiä alkuun! Nyt olet jos nähnyt että pystyt olemaan ilmankin ja ettei kohtuujuominen toimi, siinä on jo ihan hyvät lähtökohdat. Mullekin toi harhojen ilmaantuminen oli aika pysäyttävää.
Juuri niin se menee, vaikka niin pitääkin mennä, jotta itse kokee senkin riemun.
Pelkkien päivien laskemisen sijaan ehotetaan seuraavaa; Puhu asioistasi myös läheisillesi. Kerro saaneesi kokemuksen josta olet aikonut viisastua ja lopettaa kokonaan. Puhu avoimesti heillekin mitä aiot tehdä, jotta juomisesi loppuu.
Hae itsellesi sellaista tukea joka on valmis kuuntelemaan sinua, jos sinulle tulee heikko hetki ja niitähän tulee.
Tämä tuki voi olla mm. joku ystäväsi, läheisesi, joku tuttu AAlainen, joku raittiina oleva, joku auttava puhelin, joku joka tietää mistä on kysymys.
Tee itsellesi joka aamu selväksi mitä aiot sinä päivänä tehdä jotta raittiutesi etenee. Jos se tarkoittaa henkilökohtaisempaa apua, niin hae sitä. Jos se tarkoittaa vain uusien harrastusten etsimistä, niin hae niitä. Jos se tarkoittaa ettet mene tuleviin pikkujouluihin, niin älä mene. Jos se tarkoittaa, sitä, että teet elämästäsi säännöllisempää, niin tee näin. Jos se tarkoittaa sitä, että joudut kieltäytymään sellaisista asioista joissa sinulla on ollut ennen vaikeaa kieltäytyä juomisesta, niin mieti asioitasi uusiksi. Jos se tarkoittaa sitä, ettet tiedä mitä huomenna tai ensiviikolla tapahtuu, niin emme mekään tiedä ja vain tämä päivä meillä on aikaa ja valtuudet tehdä kaikkemme, jotta raittius jatkuu, etenee ja varsinkin pysyy.
Sinulla on kaikki mahdollisuudet raitistua, mutta älä latele itsellesikään ehtoja mistä et hae apua, kun juuri se apu voi olla se oikea sinullekin. Toivon sinulle rohkeutta ja voimia tehdä kaikkesi jotta saat mitä toivot.
Yksinkertaista, mutta totta. Älä juo tänään. Jos on liikaa rahaa, niin anna se pois jollekulle joka sen oikeasti tarttee. Jos on kaapissa viunoja, niin sama peli. Jos koet juomisen mielekkääksi edes vähänkin, niin sitten sinun kannattaa juoda se mielekkyys pois, jotta ei enää kiusaa sinua, kun teet uuden päätöksen.
Tänään vain ne juo joille viina antaa jotain ja mulle se ei anna muuta kuin lähdön autuaammille metsästysmaille, niin en viitsi. Miksi sinä sitten joisit, jos joisit?
kiitoksia työ jotka olette kirjoitelleet. Heti lämmittää, kun vähän joku reagoi
Tänä viikonloppuna en juo. On senverran SELVÄT sävelet sille, nimittäin kaksi aamuvuoroa, jes!
Nyt on kuudes päivä juomatta. Hyvä alku. tästä jatketaan. Ja tiedäm, että voi olla hassua laskea päiviä, mutta näin aluksi se jotenkin tuntuu vaan hyvältä. Tosiassa minun pitääkin nimenomaan sitten keskittyä niihin kriittisiin hetkiin eli vetovoimaisiin perjantain ja lauantain iltoihin. Niihinkin olen tehnyt pientä sotasuunnitelmaa kaiken varalta… siitä myöhemmin.
Ei siinä päivien laskemisessa mitään pahaa ole - niinkauan, kuin jokainen päivä on kuin uusi ihme. Päivien laskeminen tulee ongelmaksi vasta, kun niitä pitää alkaa laskea sadan päivän nippuina, jotta ihmeiden tekemisen tunne säilyy. Nykyisin olen onnellinen jokaisesta raittista päivästä aivan sellaisenaan.
Joo päivien laskeminen varsinkin alkuun tuntuu mustakin hyvältä. Tuntuu että on saanut edes jotakin aikaiseksi, vaikka elämänlaatu ei ole muuten kummemmin parantunut (vielä). Itsellä nyt tasan viikko takana raittiutta. Harhoja on ollut vuosien varrella moneen kertaan. Viikko sitten oli todella painajaismainen yö, vaikka olin puoliksi valveilla.
Sinnepä meni ensimmäinen selvä viikonloppuja ihan suunnitelmien mukaan. Hyvältä tuntuu Toisaalta sitä edellisen vkn.lopun toilailut ovat vielä kummitelleet mielessä (sen minkä niistä nyt muistaa. Lähinnä pieniä noloja välähdyksiä) ja se ei varsin kivaa ole Toisaalta on hyvä, että muistaa mitä kaikkea siitä juomisesta voi seurata, varsinkin kun muistelee edesottamuksiaan kun on oikein tiukka hetki ja tekis mieli radalle lähteä. Mutta… toisaalta niiden menneiden mieleen tuleminen on myös ahdistavaa ja tuntuu, että joutuu kulkemaan sellainen taakka mukanaan. Taakka jota ei itekään oikeen tunne, kun on kuitenkin selvänä niin eri ihminen kuin humalassa.
päivä juomatta. Huonon onnen päivä? eikun hetkinen jos/kun olen tännään juomatta se onkin 14. hyvä hyvä No enhän minä nyt taikauskoinen ole siis…
Toistaiseksi taival on alkanut hyvin. Toisaalta eihän tämä olekaan kun vasta toinen viikonloppu. Yksinäisyys vaivaa hieman, mutta ehkä se onkin yksi isoimmista asioista, jonka kanssa täytyy oppia elämään, jotta säästyy siltä turhalta juomiselta.
tässä lueskelin taas vähän palstan keskusteluja ja huomasin sellaisen pelottavan piirteen osassa. Täällä tuntuu olevan samanlaista meininkiä kuin uskovien piirissä eli: ollaan olevinaan parempia kuin muut, tiedetään raitistumisen “salaisuus”, uskotaan vain yhteen oikeaan tiehen,muita kun ei ole ym. Ja sitten viisastellaan muille ja ollaan piiloilkeitä. Tämäkö on sitä kannustusta sitten? Olen ihmetellyt seurakunnissakin sitä, kun siellä näkee täydellisiä ihmisiä, jotka neuvovat omia (ei Raamatun) neuvojaan ja puuttuvat vielä toisten elämään loukkaavalla tavalla. Että eikö kristinuskon mukaan heikoin ja “huonoin” ihminen ole juuri vailla sitä armoa ja pelastusta…
tuli nyt vaan mieleen. En halua mitenkään haastaa mitään. Lisää inhimillisyyttä vain kaipaan. ja todellista välittämistä. myötäelämistä.
Olen itse reilu puoli vuotta seurannut ja kirjoitellut palstalle sekä todennut juuri tuon saman asian. Todennut myös, että tämä on vain internet, ja täällä on helppo anonyyminä avautua ja ilkeillä/päteä jos niin parhaaksi näkee. Maailman toivoisi olevan inhimillinen ja, että todellista välittämistä ja myötäelämistä niin internetissä kuin oikeassakin elämässä olisi paljon mutta totuus on valitettavasti muuta. Totuus on perseestä, alkoholismi on perseestä mutta silti tällä palstalla on mielestäni paljon annettavaa meille alkoholisteille.
Jatka toki kirjoittelua, niin minäkin ja koitetaan edes me välttää yllä mainittuja asioita
Tuo uskonnollisuuden ajatus ei ole kovin kaukaa haettu. Yhdistäähän meitä lopettajia dogmi, eli oppi alkoholittomasta elämästä. Tuohon dogmiin liitty ajatus siitä, että ajauduttuamme kerran vaikeuksiin alkoholin kanssa, löydämme ne vaikeudet uudelleen juomalla alkoholia.
Vuosi sitten lueskelin väitöskirjaa, joka liittyi asiaan. Siinä pohdiskeltiin Kalliolan klinkan huumehoitoja ja etsittiin syitä hoidon vaikuttavuuteen. Hyvin selkeäksi teemaksi muodostui sosiaalinen yhteisö, joka jakoi tietyt päihteettömyyteen liittyvät opinkappaleet. Samanlaiset opinkappaleet löytyvät AA:sta ja tääältä plinkistä. Kyseisessä väitöskirjassa tuotiin esiin tällaisen sosiaalisen yhteisön välttämätön tarpeellisuus huumeidenkäyttäjän omien ajtusrakennelmien korjaantumiseksi. Toisin sanoen kyse on aivan puhtaasata aivopesusta. Ne käyttäytymismallit, jotka vievät vaikeuksiin, pestään pois sosiaalisen (“uskonnollisen”) yhteisön tuella.
Joudumme päivittäin elämään yhteiskunnassa, joka on alkoholimyönteinen. Tästä syystä tarvitsemme omia yhteisöjä, joissa voimme vahvistaa uskoamme. Soikannel tuossa vaikutti olevan kovin huolissaan oman raittiutensa kestävyydestä. Aivan tutkimuksin on selvitetty, että säännöllinen osallistuminen “raitttius-uskonnolliseen” yhteisöön on raittiuden kestämisen kannalta hyvin merkityksellistä. Muutoin yhteiskunnan ja ystäväpiirin ajatukset “pienistä sievistä silloin tällöin” vähitellen murentavat raittiutta.
Omin silmin olen AA:ssa nähnyt, miten palaverikäyntien päätyttyä moni palaa kentälle. Onneksi usein palaavat kertomaan, etteivät olletkaan alkoholismista toipuneet. Tiedän, kyllä joitain, joilla raittius on kestänyt toveriseurasta luopumisenkin jälkeen. Se heille suotakoon ja siitä myös iloitsen.
Minulle tällainen “raittius-uskovaisuus” on elämän ja kuoleman tärkeä asia. Näin sen koen. Näin sen kokee myös moni muu. Ehkäpä sen takia olemme tässä asiassa hieman tosikkoja. Varmaankin olen hieman ilkeä niille, jotka kovin pilkallisesti “raittius-uskoon” suhtautuvat. Minusta heille on ihan omat seurakuntansa kulmakapakan nurkkapöydässä.
Taivasosuutta emme täällä kenellekään kauppaa. Pelkästään yksittäisiä raittiita päiviä. Niitä voi jokainen halunsa mukaan keräillä elämänsä helminauhaan. Jokainen saa halunsa mukaan keräillä siihen nauhaansa myös toisen värisiä helmiä, kunhan ei tule tänne palstalle opettamaan minulle, miten minun tulisi pysyä raittiina. Sellaisten ihmisten ajatuksia, joilla niitä raittita päiviä on jo kasassa, arvostan suuresti. Jokainen saa kyllä kertoa aivan vapaasti, miten on pysynyt itse alkoholista erosssa.
kyllä tässä asiassa saa ja ehkä pitääkin olla fundamentalisti. Kuitenkin raittiuden tietä aloittavat voivat säihkähtää liian mustavalkoista ajattelua. Tietysti ainoa mustavalkoinen tosi asia on se, että juoda ei voi, mutta helposti tuntuu siltä että saman aikaan pitäisi voida niin paljon. Siis muuttaa koko elämä, ajatella tulevaisuutta, päättää ettei silloinkaan juo. Ei sitä helposti muutu hyväksi ihmiseksi kun on niin paljon puutteita.
No joo. Mulla on sitten sellainen ongelma, etten osaa pukea ajatuksia sanoiksi, joten jos joku ei saa tolkkua kirjoitteluistani, se ei johduu lukijasta vaan kirjoittajasta.
Tänään on 18. päivä juomata! Ja elämä tuntuu hyvältä ja mukavalta. Toivotan kaikille hyvää ja ihanaa päivää.
Kaikella on aikansa. Sekin on yksi niistä opinkappaleista. Ensin täytyy pitää sitä korkkia kiinni sen aikaa, että se pururata pääsee kuivumaan. Se kuivahtelu kestää joitain viikkoja. Pururadan kuivumisen tietää siitä, että tunteiden kammio alkaa tuntua ruutitynnyriltä. Sekin menee ohi, kun niiden tunteiden kannsa oppii elämään. Katsellaan vain päivä kerrallaan, mitä elämällä on tarjolla tänään.
Mustavalkoajattelu on hyväksi, siinä erottuu selkeä raja kuinka edetä raittiuden polulla.
Tietenkin asia koskee nittä jotka haluavat pysyä raittiina.
Itse aloitin oman raittiin taipaleen jättäytymällä pois tilanteista joissa olin ennen juonut.
En mennyt kapakkaan enkä viinakauppaan testaileen alkoholinhallintakykyjäni !
Eikä oikeesti tarvinnut luopua mistään sellaisesta jota olisin tarvinnut :
Aloitin uuden tavan elää hakeutumalla paikkoihin joissa ei alkoholia liiemmin levitelty.
Ajan kanssa olen sopeutunut sairaudestani huolimatta yhteiskuntaan jotakuinkin kelpo kansalaiseksi.
Elämäni on mustavalkoinen suhteessa omaan alkoholismiini. Huikka on minulle turmioksi, sitä en eppäile.
Kapakkaan voin mennä niin halutessani , mut eipä ole isommin sitä tarvetta esiintynyt.
Smokki sanoikin saman asian jo Mutta puolestani Tyttöselle mielekästä alkua uuteen raittiiseen elämäntapaan
no tuskin olen ainoa.
ja pelkään, että jos se tapahtuu, miten pystyn pysymään pinnalla.
Mullekin toi harhojen ilmaantuminen oli aika pysäyttävää.
No enhän minä nyt taikauskoinen ole siis…