Olen 19 vuotiaan tytön äiti joka väärinkäyttää nykyisin lähes kaikkea mahdollista. Tytär on sairastunut 12 vuotiaana koulukiusaamisen vuoksi ja 13 vuotiaana tapahtuneen hyväksikäytön takia. Mukaan mahtuu itsetunto-ongelmia, alkoholisti-isää, työnarkomaani-äiti jne. Kukapa tässä enää pysyisi järjissään. Apua on haettu (ja välillä saatukin), lastenkotia, sairaalaa, hoitojaksoja, parempia hetkiä joiden jälkeen yleensä putoaminen alemmas. Nyt hän siis väärinkäyttää jo suonensisäisesti. Olen hänen elämässään edelleen mukana siten että ruokin muutaman päivän välein ja yritän aina välillä kysellä tulevaisuuden suunnitelmista. Niitä ei ole ja halua parantumiseen on ihan yhtä paljon, eli ei lainkaan.
Olen vielä aika uusavuton narkomaanin äiti eli en ihan tarkkaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Perusjutut on tiedossa, ei anneta rahaa vaan ruokaa ja vaatteita. Syyllistämistä yritän välttää ja pyrin elämään myös omaa elämää, aina siinä kuitenkaan onnistumatta. Mutta aika pieneksi nämä ympyrät ovat menneet, ystäviä ja sukulaisia ei oikein jaksa tavata. Perustin uuden yrityksen jossa nyt menee kaikki aika niin että pääosin ajatukset ei pyöri tämän saman asian ympärillä. Onko se hyvä vai huono, en tiedä.
Olisi ehkä helpottavaa kuulla muiden samaa kokevien tai kokeneiden kanssa. Meillä päin kun ei ole vertaistukiryhmää jossa näitä asioita voisi käydä läpi.
Siirrypä tuonne Vilpolan puolelle. Sieltä löytyy monia ketjuja, joista pelkästään lukemalla löytyy paljon vanhempien kokemuksia. Siellä myös löytyy samoissa ongelmissa kamppailevia keskustelijoita.
Hei. Luin viestisi, enkä voi olla vastaamatta, vaikka en itse olekkaan, huumeita käyttävän läheinen, vaan nyt huumeriippuvuudesta kuntoutuva, 12 vuoden päivittäisestä iv käytöstä, korvaushoidossa käyvä entinen narkomaani. Ymmärrän huolesi tyttärestäsi, vaikka itse olin jo 37 aloittaessani huumeiden käytön. Ensiksikin koita saada tyttäresi ymmärtämään, että rakastat häntä hänen käytöstään huolimatta, ja että välität hänestä myös sillon kuin et mahdollista hänen huumeiden käyttöään, antamalla hänelle esim. Rahaa tai ostamalla hänelle jotain kallista tavaraa minkä hän omasta mielestään tarvitsee, mutta mitkä voi helposti vaihtaa huumeisiin. (kännykät, tietsikat, yms). Pitäisi aina muistaa se että katkolla käyminen ei tee ketään raittiiksi ja se että huumeriippuvainen tarvitsee tukea vielä enemmän katkolta päästyään kuin sinne mennessään. Toki sinun täytyy pitää huolta myös omasta jaksamisestasi ja siinä asiassa sinua auttaa parhaiten huumeita käyttävien läheisten vertais,tuki henkilö tapaamiset jota järjesteään ympäri suomea. Ehdottaisin et yrittäisit saada tyttäresi lähtemään “ns” pidemmälle katkolle, mihin kuuluu päihteiden käytön vieroittautumisen (2-4 viikkoa) lisäksi toipumis/kuntouttamis jakso joka kestää tapauksesta riippuen jopa 1-3 vuoteen. Jos tyttäresi tyrmää em. Ehdotukset, niin ensi hädässä voisit yrittää hänen osallistuvan na ryhmiin, joissa hän tiedostaa ettei hän ole riippuvuudessaan yksin. Tyttäresi on vielä nuori, joten yrittäkää saada hänet kiinnostumaan raittiista elämäntavasta, ohjaamalla häntä ikäistensä nuorten
Raittiiden harrastus sekä ajanvietto tapahtumiin. En näe sinun tyttätesi tilannetta mitenkään epätoivoisena tai toivottomalta, koska sinun tapauksessasi tyttäresi nuoruus on positiivinen asia. Hänellä on hyvät mahdollisuudet päästä kuiville oikean hoitopaikan ja hoidon myötä. Joten paljon voimia ja jaksamista sinulle ja tyttärellesi. Tv. Annu ps. Kuntasi sosiaalitoimistosta saat maksusitoumuksen sinne missä toivottavasti tyttäresi huumeriippuvuutta aletaan hoitaa
