Tilanteesi työmarkkinoilla
0 voters
Työvoimapoliittinen keskustelu kaipaa ilmiselvästi omaa ketjuaan. Tähän on minusta kiinnostavaa lisätä kvantitatiivisen tutkimuksen tynkää foorumilaisten työvoimapoliittisesta tilanteesta.
Äänestyksessä kyseessä siis se mikä on päätoimisesti. Monillahan tilanne vaihtelee ja voi olla esim. satunnaisia töitä ja muuten työtön.
Arkkitehti on päätoiminen (160h/kk) teknologiaorientoitunut asiantuntija sekä osa-aikainen (~160 annosta/kk) rellestäjä. Mostly harmless.
Hei!
Tuo katerigoriajako ei ollut täydellinen: Suomessa on myös mahdollista olla päätoimisesti ei -mikään. Itse olen tällainen, montaa asiaa sivutoimisesti (ei, en ole freelancer; ei, en ole yrittäjä vaikkakin kylläkin sivutoiminen yrittäjä).
Kannel tekee 30-100h/kk duunia, eli osa-aika työssä olen+nostan kaikki mahdolliset tuet (työmarkkinatuki+asumistuki+sossun kupongeilla saa vielä muutaman kypän extraa). Tunteja teen sen verran kuin itseä sattuu kulloinkin huvittamaan :mrgreen:
Otetaan nyt hyvinvointiketjusta tämän työvoimapoliittisen ketjun avaajan julistama “totuus” työttömyyden syistä tähän esille, ja mietitään sitten onko siihen enää mitään lisättävää.
Miksi sitten on työttömiä?
Kuten moneen kertaan todettua: he eivät ole soveltuvia tai edes halukkaita töihin joita on tarjolla.
Koulutus ei ole hukkaan mennyt. Valmis virkamiesasenne. Siinä on kenties kaikki tärkeä mitä sosiaalitoimen tai yleensäkään valtion/kunnan jne virkamiehen onm asiakkaistaan tiedettävä.
Laiskoja perkeleitä ovat. Ei niille työ maita.
Ehkä sosiaalivirkamieskoulutuksessa ensimmäisiä opetettavia jutskia onkin juuri tuo asenne. Kun se on kohdallaan, muut hommat hoituvatkin kuin itsestään.
Olen itse ollut sosiaalihuollon asiakas, ja myöskin työtön. Työttömyydestä on tosin aikaa, mutta sosiaalihuollon asiakkuudesta ei. Siitä on todella vähän aikaa. 
(Olen myös ollut päihdehuollon asiakas, mutta se ei kuulu tähän : )
On aivan selvä asia, että pitkittyneen työttömyyden syy on usein työhaluttomuus ja/tai koulutuksen puute. Tai päihdeongelma tms. Ja kaikki mainitut syyt voivat liittyä toisiinsa syy-seuraus-kehänä.
Työttömyyttä on kuitenkin monenlaista ja monen pituista. Työttömyystilastoihinhan, kuten myös toimeentulotukianomuksiin, tulee aina piikki esim. kesän alussa kun ihan kaikki opiskelijat eivät saa työpaikkaa heti valmistuttuaan tai jotkut jäävät myös ilman kesätyötä.
Suuri osa työttömistä ei toki ole pitkäaikaistyöttömiä, joka on se syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa oleva ryhmä.
Ja hei MM, eikös se nyt niin ole että työttömänä voi moni olla ihan vaan siksi että se on mukavaa! Juuri siitähän oli kyse siinä “vapaaehtoisesti syrjäytyneeksi” -jutussakin.
t: Virkamies LOL
Minusta työttömyyden yksi suurimpia syitä on ammattiyhdistysliike. Ensinnäkin, kuten jonkun ison kauppaketjun johtaja tässä äskettäin kertoi, työehtosopimusten määräykset mm. kaupan työntekijöille annettavista vapaista (viikonloppuvapaita on oltava tietty määrä) johtavat siihen, että kauppa ei voi palkata vakituisia työntekijöitä kuin tietyn määrän, ja on käytettävä paljon joustavaa tuntityövoimaa, koska tosiasia on se, että kaupat tarvitsevat sitä työvoimaa eniten juuri viikonloppuisin.
Vielä tärkeämpi juttu on ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha. Suomessa on lapsellisen helppoa keplotella itsensä ansiosidonnaiselle ja nauttia 2 vuotta sellaista korvausta, jota jotkut muut, esim. siivoojat, eivät saa edes kokopäivätyöstä! Järjestelmämme on lisäksi rakennettu sellaiseksi, että kukaan, joka on oikeutettu ansiosidonnaiseen, ei vahingossakaan vastaanota mitään muuta työtä kuin juuri sitä, johon hänenellä on koulutus, koska a) hänen ansiopäivärahansa määrä laskisi tulevaisuudessa olettaen että tämä muu työ on huonommin palkattua, ja koska b) hänen ei tarvitse sitä tehdä, ammattiyhdistysliike on pitänyt siitä huolen. Lisäksi tämä ansiosidonnainen järjestelmä on äärimmäisen epäoikeudenmukainen, koska sen kustannukset maksavat kaikki, myös ne työssäkäyvät ihmiset, jotka eivät itse ole oikeutettuja ansiosidonnaiseen. (Eli kaikille niille, jotka luulevat, että henkilö itse kustantaa ansiosidonnaisen omasta palkastaan voin kertoa, että näin ei ole).
Jos ansiosidonnainen järjestelmä lakkautettaisiin, huomattaisiin yhtäkkiä, että työttömiä olisi vain ne järjestelmästä syrjäytyneet, jotka eivät enää pysty töihin ja joita kukaan ei edes palkkaisi. Kaikki muut olisivat töissä. Paitsi ehkä sellaiset elämäntapatyöttömät, jotka tyytyvät hyvin alhaiseen elintasoon.
Eli Keto, olet aivan oikeassa, työttömyyttä on sen takia että ihmiset eivät halua tehdä töitä. Mutta tämä taas johtuu siitä, että järjestelmä mahdollistaa sen, jopa kannustaa makoilemaan toisten kustannuksella.
marianne_o, jos ansiosidonnainenjärjestelmä lakkautettaisiin, joutuisi kymmenet tuhannet
suomalaiset myymään asuntonsa ja muuttamaan vuokralle (ei toisaalta ollenkaan paha asia,
eikö se asunto ole alkujaankin hankittu turvaksi?). Myös järjestelmään sidottu työntekijöiden
määrä eri kunnissa romahtaisi, koska enää ei laitettaisi rahaa mm. työvoimapoliittiseen koulutukseen
(monet firmat tienaavat hyvin opettaessaan työttömiä tekemään jotain uutta tai muuta vastaavaa).
SDP, Keskusta ja jopa Kokoomus vastustaisi jyrkästi kyseistä asiaa, myöskin Persusuomalaiset.
Suomalainen yhteiskunta jatkaa kohti tuhoaan ja edessä on joko täydellinen konkurssi, tai sitten
vaihtoehtona on, että Islannin mallin mukaan kansalaiset menevät kaduille RAUHANOMAISESTI vaatimaan
muutosta. Sitten tekin huomaisitte, että yllättäen Suomessakin ammutaan miltei kovilla ja kyynelkaasua
lentäisi, kun mielenosoittajien joukkoon solutettaisiin häiriköitä jotta mielenosoitukset saataisiin
näyttämään väkivaltaisilta. Valitettavasti siis Suomessa tuskin mikään tulee muuttumaan vähään aikaan,
ellei tule romahdusta.
Henkilöllä joka on hillunut, rellestänyt ja elänyt yhteiskunnan tukien varaan heittäytyen ensimmäiset 40- vuotta elämästään, ja vasta sen jälkeen skarpannut, ei ole varaa vittuilla yhdellekään työttömälle. Etenkään kun omalla kohdallaan tuo väitetty “syrjäytyminen” oli omien sanojensa mukaan vieläpä itse valittua. Toisin on monien muiden työttömien laita tätä nykyä. Kaikki jotka jotakin työttömyysongelmasta tajuavat tietää tämän.
En ymmärrä myöskään ylläpidon hiljaista hyväksyntää näin törkeälle sukupuolirasismille:
Uskomatonta että tällaista ihan häpeämätöntä räkimistä yhden ihmisryhmän naamalle sallitaan. Mutta auta armias kun joku erehtyy vaikkapa mainitsemaan Ketostixin iän, tai hänen omia itse esiin ottamiaan asioita, jo sensuurisormi savuaa!
Onhan kaikenlaisia mielenosoituksia tuon tuostakin, ainakin Helsingissä. Ja joskus on melkein oikeita mellakoita, mutta ne tuntuvat liittyvän lähinnä jonkinlaiseeen itsenäisyyspäivä-huvitteluun. 
En ihan noin pessimistisenä näkisi tilannetta Suomessa, mutta tietysti koko EU:n tulevaisuus tulee olemaan jännää seurattavaa. By the way, nuorisotyöttömyydessähän Suomi ja Pohjoismaat ovat Euroopan onnellisimmassa asemassa toistaiseksi, eli nuorisotyöttömyys on Euroopan alhaisinta.
Etelä-Euroopan nuorisotyöttömyyttä sen sijaan kuvataan uhkaavaksi aikapommiksi.
Suomen sosiaaliturvaan tulee varmasti yllättäviä uudistuksiä lähivuosina, ja seuraavat eduskuntavaalit tulevat olemaan jälleen hyvin kiinnostavat-
Mariannella oli ihan hyvin perusteltuja näkemyksiä.
Grape,
eivät ihmiset muuttaisi vuokralle vaan tapahtuisi seuraavaa:
Ja olet aivan oikeassa siinä, että Suomi on matkalla konkurssiin jos ei jotain radikaalia. Minusta ansosidonnaisen lakkauttamisella olisi pelkästään hyviä seurauksia (paitsi tietysti pankkien, rakennusfirmojen, vakuutusyhtiöiden ym verenimijöiden näkökulmasta).
Ja ne Etelä- Euroopan onnekkaat jotka pääsevät lottovoitto- Suomeen töihin saavat tarpeekseen Suomesta muutamassa vuodessa. Vaikea saada ystäviä, vähän ihmisiä, liian kallista, kylmä ilma, yäää. 
iltasanomat.fi/tyoelama/art- … 88043.html
Tuohon voisi lisätä kaikista tärkeimmän syyn miksi täällä ei viihdytä: vuorovaikutuskulttuuri. jos nuokin kehtaisivat olla yhtä suorasukaisia kuin suomalaiset itse, he sanoisivat että täällä on niin vitun ärsyttäviä ihmisiä.
Jubasin joskus tanskalaisen Suomessa viitisen vuotta työskennelleen henkilön kanssa joka päätti palata kotomaahansa. Syy oli se että viidennen vuoden paikkeilla hän havaitsi olevansa “constantly annoyed”. Sen takaa mitä hän oli aluksi pitänyt vain harmittomana suomalaisten ujoutena ja lapsekkuutena oli arkielämässä paljastunutkin ihan oikeaa ilkeyttä. Täällä oli hänen mielestään kummallinen tapa kritisoida jatkuvasti kaikkea mahdollista, ja kaikesta arkisesta olemisesta muiden ihmisten kanssa tuntui jäävän paha maku suuhun. “It’s difficult to feel comfortable here.” Olin vähän ihmeissäni koska kysymyksessä oli kuitenkin ihan tavistanskalainen joka ei varmasti esim. rasismista joudu kärsimään. Uskoisin että häntä oli kohdeltu suomalaisittain ihan hyvin. Omaa kotimaataankaan hän ei ylistänyt paratiisiksi, mutta totesi tavallisen arkipäiväisen kanssakäymisen sujuvan paljon mutkattomammin kuin täällä.
Tästähän on puhuttu viime aikoina aika paljon. Päänministerimmekin oli palaverissä kyseisen ongelman takia: täällä podetaan asennevammaa, kaikki pitää ampua alas.
hs.fi/politiikka/Katainen+Ki … 9585709949
Myös rokkikukko Monroe on havainnut saman omalla urallaan:
studio55.fi/vapaalla/article … sta/250464
Aiikas moni niistä Ketokukkasen mainitsemista lähärisomalitytöistäkin valuu takaovesta pakoon lähärikoulutuksensa jälkeen kun kokemukset sieltä työelämästä lähentelevät traumaa. Lisäksi kieliongelmat, ja vastuu, suomalainen stressaava työkulttuuri sekä aggressiiviset potilaat ja työkaverit säikäyttelevät heidätkin pois työelämästä.
On varmasti hyvällä ansiosidonnaisella päivärahalla lekottelevia, joilla ei kiirettä työntekoon ole.
Hyvintoimeentulevat ovat hyvin myös tukensa ajaneet .
Peruspäivärahalla usein eläneenä ja varmasti vielä tulevaisuudessakin elävänä on pakko todeta että asunnon suhteen tilanne on aivan eri kuin grape epäili.
Peruspäivärahalla en pystyisi asumaan vuokra-asunnossa keskellä kaupunkia. Sensijaan tällaisen lähes purkukuntoisen mökin saa ostettua vaikka velaksi, ja asmumiskulut ovat hyvin pienet. Riippuen siitä minkälaisia ja kuinka kalliita mukavuuksia haluaa.
Lainanlyhemnnykset korkoineen olivat viimeiset vuodet vähän toistasataa euroa kuukaudessa.
Sen ja sähkölaskut pystyin maksamaan peruspäivärahasta.
Mitä taas laiskuuteen tulee, niin saattaapa minussa sitäkin olla. Kun kuitenkin olen ollut myös joka kerta lähdössä kun joku on minua töihin tarvinnut, ja aika usein sitäkin on tapahtunut, niin ihan sovinnossa omantuntoni kanssa olen.
Ja jos nyt sitten tarkastellaan vaikkapa minun kohdallani tuota Ketostixin luonnehdintaa suomalaisesta miehestä…luulenpa että kirjoituksesaan tarkoitti aika tarkkaan minunikäistäni miestä joka on ruumiilliseen työhön tottunut ja totuttautunut… niin ehkäpä tässä on jotain työntekomyönteisyyttä ihan yhtä paljon kuin uraputkeaan korkeuksiin hivuttavalla virkamiehelläkin. Noista pienistä ja pätkittäisistä tuloista olen minäkin sijoittanut aika suuren osan työkaluihin, kait niitä jokusen tuhannen euron edestä kasassa on.
Ja se on muuten näissä hommissa hiukan pakko ollakin.
Ei oikein mene läpi jos remonttiapua tarvitsevalle mammalle sanon että joo, käväisepä nyt ensialkuun kaupassa hankkimassa autoikuorma työkaluja joilla pääsen alkuun, niin saatanpa sitten sinulle muutamaksi viikoksi töihin tullakin. Ei ehkä olisi kovin paljon tekemistä. Näissä hommissa siis on aivan pakko nipistää niistä tuloistaan myös työnteon edellytyksiin.
Hiukan eri juttu kuin virkailijalla, jolle haetaan kaupasta valmiiksi mitä työssään tarvitsee, näpytellään tietokoneella lisätilausta jos kopiokone tilttaa tai silppuri yskii -ja kauhistuisivat, jos joku sanoisi että itse tarttis omilla vehkeillä yrittää ja vielä tehdä avoimesti tiliä siitä mitä on viikon aikana saanut tulosta aikaan.
Ehkä tuossa on jonkinlainen syy siihen, että tämmöinen rakennusalan monitoimituhertaja sitten aina vähän päästä palaakin niihin vanhoihin hommiinsa. Kai se vähän nakuttaa, kun muutama vuosikymmen on kerätty kalustoa ja turhan panttina ruostuvat.
Siitä huolimatta, olen sitä mieltä että hyvä on välillä vaijhtaa ja tehdä jotain ihan erilaista. Ja enköhän ole tehnytkin. Sen verran kuin näillä eväillä voi.
Palkallisia työpaikkoja on muuten edelleen vain rajallisesti, kun töitä ei ole, on samantekevää vaikka ne 300 000 työnhakijaa sitten olisivatkin laiskempia (ja mitä muita määritteitä niile nyt esitettiinkään) kuin ne joilla vielä työpaikka on.
Niin, muuten, kaikenkaltaisissa jutuissa myös noita virastoja kolunneena, olen nähnyt siellä pidettävän vuositolkulla ihan yhtä saamattomia ihmisiä, ja paljon paremmalla palkalla kuin ilmojen armoilla paskahommia puurtavat sekatyömiehet, ihan semmoisiakin joiden työn tuloksista ei vuoden mittaankaan juuri isoa kasaa saa.
Nyt ajavat noita kuntaliitoksi kuin käärmettä pyssyyn. Sanovat että säästetään.
Mutta, eikös vaan, ole siitäkin huolta pidetty ettei sisäpiirin porukka joudu säästötalkoisiin.
Pari kuntaa kun yhdistyy, niin molempien virkamiehille annetaan takuu seuraavan viiden vuoden palkasta! Tarvittiin sitten tai ei.
Mistähän löytyisi laki jonka mukaan yksityisellä puolella menisi homma samoin… jos pari firmaa fuusioituvat tai pikkufirma myydään isommalle niin viisi vuotta palkka joka jepelle, joka sattuu just kirjoissa olemaan?
Jos sinulla on remontti-yritys, niin tottakai sinulla on työkalut siihen toimintaan.
Olet silloin siis työnantaja, ja yleensä työnantajalla on tarjota työkalut työntekijöilleen.
Ei tuolla raksamiehet rakennustyömaillakaan omilla työkaluillaan taloja rakenna, vaan kai ne nyt on sen työnantajan eli rakennusfirman välineet.
Sama asiahan se on kaikessa työssä. Jos olet itse oma työnantajasi, niin yhtä kaikki olet työnantaja.
Sama juttuhan se on jollain parturi-kampaamo-yrittäjällä, jos otetaan vertailukohdaksi naisvaltainen ala. Hyvin pieniä firmoja, joissa yrittäjä saattaa joskus olla firmansa ainoa työntekijä.
Itse senkin on ne työvälineet hankittava, eikä ihan halpoja työvälineitä ole nekään.
Virkamiehet ja virkamiehet…
Kun minä puhun työntekijöistä, puhun tavallista kunnon työläisistä. Bussikuskeja, sairaanhoitajia, lähihoitajia, kirjastovirkailijoita, parturi-kampaajia, sosionomeja, putkiasentajia, kaupan kassoja, kokkeja, keittäjiä, tarjoilijoita…
Kaikki ammattiinsa koulutettuja, “oppiarvon” omaavia ammattilaisia. Siinä niitä uraputkeaan korkeuksiin hivuttajia.
Mutta se keksimäni Työttömyysmies on iätön, tai voi olla minkä ikäinen tahansa; 25 - 65 vuoden välillä. Heitä on kaiken ikäisiä. Mikään tyypillinen suomalainen mies hän ei ole, mutta kuitenkin tietyn lainen suomalainen mies, jollaisia on paljon.
Tunnen toki myötätuntoa häntä kohtaan, eikä hän välttämättä mikään koko ajan onneton reppana ole. Hänelläkin on hyvät hetkensä ja usein hauskaakin, vaikkapa leipäjonosta viikonlopun ruuat hakiessaan jolloin vähät rahat säästyvät kokonaisuudessaan keskiolueen ja tupakkaan.
Ei. minä en ole työnantaja.
Minulla ei ole ketään töissä, ei ole ollut pian pariinkymmeneen vuoteen.
On toki ollut, en minä niin kaavoihin kangistunut ollut nuorempanakaan, etten olisi myös yrittäjänä tarpeen vaatiessa toiminut.
Työkalut nyt vaan on tosiaan oltava, teinpä työtä sitten yrittäjänä tai jos työnnän teettäjälle verokirjani käteen. Tai sitten se remonttia, uutta laituria tai saunamökkiä tarvitseva palkkaa jonkun muun, Semmoisen jolla on edes työkalut hommaan.
Yksi työllistämisen este muuten on sen maksupuolen monimutkaisuus (pitäähän paperinpyörittäjille töitä olla)
Jos ne kaikki työnantajamaksut saisikin maksaa yhdellä laskulla, selvänä prosenttimääränä maksetusta palkasta vaikka johonkin valtionkonttoriin jossa sitten vaikka hyvinohjelmoitu tietokone jakaisi ne eri tileille eläkeyhtiöille, vakuutuksiin, verottajalle eri lokeroihinsa ja kelalle jne… niin olenpa varma että paljon useampi teettäisi minullakin silloin tällöin muutaman päivän työrupeaman.
Mutta kun ei sovi, niin ei.
Olen joutunut ihan itse laskemaan noita palkkoja ja kuluja, ja lisäksi yrittäjän omia kulueriä ennen palkanmaksua, ja jos taas joutuisin, niin kyllä siinä hetki menisi opetellessa ennenkuin pääsisi edes pankkikorttia höyläämään.
Ei siinä muuten ole mitään pahaa, että ihmisellä on edes omat työkalut. Ehkäpä ovat harkitummin hankittuja ja kai sekin työllistävää kulutusta on kun niiden kauppa käy?
Ja jos kerran kuluttaa täytyy, niin ehkä niistä työkaluista joku (vaikka putkivartinen kirves ja hyvälaatuinen lapio) kestää vielä seuraavankin sukupolven käyttöön -ei siis häivy sauhuna ilmaan saman tien kuten moni muu asia johon rahaa laitetaan.
Edellisen homman lopputilin kun sain käteeni (vai oliko jo hiukan ennen) ostin helvetin ison hitsauskoneen. Ehkei se liity ammattiini kuin silloin tällöin, mutta enemmän siitä pitemmällä tähtäimellä hyötyä on kuin vaikkapa hotelliviikonlopusta joka maksaa aika tarkkaan saman verran.
Noitten vehkeiden kanssa saaa aikansa kulumaan työttömyyskausinakin, ja saattaa olla että siinä näprätessä joskus vahingossa jotain hyödyllistäkin saa aikaan. Ja ainakin saa ihan omin nokkinensa sitä luovuuttaan pursuta monella tavalla… tekipä sitten vanhoista niittosilppureista taidteoksia tai tandempyöriä vanhoista fillarinromuista… se on ihan kivaa ja se on tärkeä juttu, sekin.
Jos olet yrittäjä, olet itse oma työnantajasi, mutta työnantaja siis yhtä kaikki.
Mutta ei tosiaan vaikuta kovin isoilta bisneksiltä metsänreunan afäärit. Hyvinkö on töitä riittänyt kuitenkin? 
Joskus sitä ihmettelee täällä kaupungissa, miten kaikki pienyrittäjät pärjäävät kun kilpailu on kovaa. Esim. parturi-kampaamoja on monin paikoin ihan vieri vieressä. Samoin pizzerioita, baareja yms. yms.
Mutta jos palvelulle on kysyntää, mahtuu alalle paljon yrittäjiä.
Itsestäni ei olisi yrittäjäksi, kun ei tuo finanssi oo oikein mun juttu. Palkollisena oon viihtyny mnnenlaisessa duunissa.
Yritystoiminnassa on hiukan eroa palkansaajana toimimiseen, mutta on niissä paljon samaakin -tietysti alasta riippuen.
Yhteistä on se, että jos näitä hommia teen ihan kumpana vaan, yrittäjänä tai verokirjalla- siten ettei teettäjä pysty palkanmaksupäivänä näkemään tulosta joka hänen mielestään on sen maksetun palkan arvoinen, niin kohtapuoliin saan olla mitään tekemättä. Puskaradio toimii ja tuttavapiirit ovat laajoja, rönsyileviä. Äkkiä tiedetään kuka saa jotain aikaan ja paljonko siihen laskutettavia tunteja tuhraantuu.
Palkansaajana minun ei tarvitse itse murehtia paljon muusta kuin siitä että itseni ja työkaluni aamulla saan työn viereen ja sitten teen sitä näkyvää tulosta.
Yrittäjänä on lisäksi ne byrokratian kiemurat, paperisotaa ja murehtimista. (no joo, joutuu näissä hommissa usein miettimään vaikka tuntipalkalla, työsuhteessa teettäjään toimisikin. Ei ne teettäjät yleensä hallitse alaa niin itse, että osaisivat kaikesta huolehtia.)
Joskus lähettivät minulle verotoimistosta kait varmuuden vuoksi kolmenlaisia veroilmoitusplanketteja.
Tuli palkansaajan veroilmoituskaavake, seuraava ammatinharjoittajalle (kun paljon toiminimellä tein) ja varmuuden vuoksi lähettivät vielä liikkeenharjoittajankin lomakenipun.
Kovasti koitin kaikkia täyttää ja maksella minkä pystyin.
Kunnes sitten se 90-luvun alun lama siivosi pikkuyrittäjiä pois kintuista kaljabaareihin ja norkoilemaan muuten, osa tappoi hädissään itsensä kun ei muuta pakotietä löytänyt, ja pankit keräsivät potin. Sen verran jäi saatavia tehdyistä töistä ja velkoja maksettavaksi että enpäs ihan hevillä yritä enempiä.
Ketostix on aivan oikeassa, kovin pieniä ovat nämä työni ja urakkani. Mutta vähän väliä jotain sentään, sen verran että pysyy mieli virkeänä ja rahaa se muutama satanen kuukaudessa joka sitten pitää jääkaapin…niin, enempi nyt tyhjänä kun laihduttamaankin rupesin mutta niitä appelsiineja ja parsakaaleja nyt kumminkin, ja uudet haalaritkin aina joskus että kehtaa mennä toisten huusholleihin… Tämä tämmöinen pienimuotoinen touhuilu sopii minulle oikein hyvin.
Ei tarvitse alkaa itseään kummemmin tutkistelemaan kun tietää illalla palkkansa eteen tehneensä ja huomaa että teettäjätkin tyytyväisiä ovat. Ja itsellä on kaikkea mitä kaipaakin. Mihin tässä nyt sitten tarttis olla rynnistämässä. Antaapa mennä nyt tähän malliin, aikansa. Katsellaan sitten taas jotain muuta toisella kertaa kun tähän toppi tulee.
tuli muuten mieleen, eikös Ketostix se musiikin esittäminen, bändin toiminta sentään ole yritystoimintaa?
Kait siitä joku joskus jotain maksaa ja silloin kait pitää hoitaa ne tapaturmavakuutukset, eläkeasiat, arvonlisäverot, tuloverot ja työttömyysvakuutusmaksut jne… ei kai sinne keikkapaikalle sentään verokirjaa anneta ja työsopimusta tehdä niinkuin tavalliseen päivätyöhön?
Yrittämistähän se on sivutoiminenkin yrittäminen -ja aikaa tuhraantuu sen tekemisen kannalta epäolennaiselta tuntuviin asioihin.
