On varmasti hyvällä ansiosidonnaisella päivärahalla lekottelevia, joilla ei kiirettä työntekoon ole.
Hyvintoimeentulevat ovat hyvin myös tukensa ajaneet .
Peruspäivärahalla usein eläneenä ja varmasti vielä tulevaisuudessakin elävänä on pakko todeta että asunnon suhteen tilanne on aivan eri kuin grape epäili.
Peruspäivärahalla en pystyisi asumaan vuokra-asunnossa keskellä kaupunkia. Sensijaan tällaisen lähes purkukuntoisen mökin saa ostettua vaikka velaksi, ja asmumiskulut ovat hyvin pienet. Riippuen siitä minkälaisia ja kuinka kalliita mukavuuksia haluaa.
Lainanlyhemnnykset korkoineen olivat viimeiset vuodet vähän toistasataa euroa kuukaudessa.
Sen ja sähkölaskut pystyin maksamaan peruspäivärahasta.
Mitä taas laiskuuteen tulee, niin saattaapa minussa sitäkin olla. Kun kuitenkin olen ollut myös joka kerta lähdössä kun joku on minua töihin tarvinnut, ja aika usein sitäkin on tapahtunut, niin ihan sovinnossa omantuntoni kanssa olen.
Ja jos nyt sitten tarkastellaan vaikkapa minun kohdallani tuota Ketostixin luonnehdintaa suomalaisesta miehestä…luulenpa että kirjoituksesaan tarkoitti aika tarkkaan minunikäistäni miestä joka on ruumiilliseen työhön tottunut ja totuttautunut… niin ehkäpä tässä on jotain työntekomyönteisyyttä ihan yhtä paljon kuin uraputkeaan korkeuksiin hivuttavalla virkamiehelläkin. Noista pienistä ja pätkittäisistä tuloista olen minäkin sijoittanut aika suuren osan työkaluihin, kait niitä jokusen tuhannen euron edestä kasassa on.
Ja se on muuten näissä hommissa hiukan pakko ollakin.
Ei oikein mene läpi jos remonttiapua tarvitsevalle mammalle sanon että joo, käväisepä nyt ensialkuun kaupassa hankkimassa autoikuorma työkaluja joilla pääsen alkuun, niin saatanpa sitten sinulle muutamaksi viikoksi töihin tullakin. Ei ehkä olisi kovin paljon tekemistä. Näissä hommissa siis on aivan pakko nipistää niistä tuloistaan myös työnteon edellytyksiin.
Hiukan eri juttu kuin virkailijalla, jolle haetaan kaupasta valmiiksi mitä työssään tarvitsee, näpytellään tietokoneella lisätilausta jos kopiokone tilttaa tai silppuri yskii -ja kauhistuisivat, jos joku sanoisi että itse tarttis omilla vehkeillä yrittää ja vielä tehdä avoimesti tiliä siitä mitä on viikon aikana saanut tulosta aikaan.
Ehkä tuossa on jonkinlainen syy siihen, että tämmöinen rakennusalan monitoimituhertaja sitten aina vähän päästä palaakin niihin vanhoihin hommiinsa. Kai se vähän nakuttaa, kun muutama vuosikymmen on kerätty kalustoa ja turhan panttina ruostuvat.
Siitä huolimatta, olen sitä mieltä että hyvä on välillä vaijhtaa ja tehdä jotain ihan erilaista. Ja enköhän ole tehnytkin. Sen verran kuin näillä eväillä voi.
Palkallisia työpaikkoja on muuten edelleen vain rajallisesti, kun töitä ei ole, on samantekevää vaikka ne 300 000 työnhakijaa sitten olisivatkin laiskempia (ja mitä muita määritteitä niile nyt esitettiinkään) kuin ne joilla vielä työpaikka on.
Niin, muuten, kaikenkaltaisissa jutuissa myös noita virastoja kolunneena, olen nähnyt siellä pidettävän vuositolkulla ihan yhtä saamattomia ihmisiä, ja paljon paremmalla palkalla kuin ilmojen armoilla paskahommia puurtavat sekatyömiehet, ihan semmoisiakin joiden työn tuloksista ei vuoden mittaankaan juuri isoa kasaa saa.
Nyt ajavat noita kuntaliitoksi kuin käärmettä pyssyyn. Sanovat että säästetään.
Mutta, eikös vaan, ole siitäkin huolta pidetty ettei sisäpiirin porukka joudu säästötalkoisiin.
Pari kuntaa kun yhdistyy, niin molempien virkamiehille annetaan takuu seuraavan viiden vuoden palkasta! Tarvittiin sitten tai ei.
Mistähän löytyisi laki jonka mukaan yksityisellä puolella menisi homma samoin… jos pari firmaa fuusioituvat tai pikkufirma myydään isommalle niin viisi vuotta palkka joka jepelle, joka sattuu just kirjoissa olemaan?