Tervehdys!
Pari viikkoa sitten tein päätöksen, ja marssin lääkärin pakeille kertoen, että Tramadolin käyttö on lähtenyt käsistä ja annoskoot ei enää vastaa tarkoitusta. Asialle oli tehtävä jotain. Olin jälleen ennättänyt syödä kaikki pillerit ja vieroitusoireet pukkasi henkisen helvetin lisäksi päälle. Sain ensi hätään apua vieroitusoireisiin ja ohjeen hakeutua seuraavana päivänä oman alueen Miepä -vastaanotolle.
No, tein työtä käskettyä ja ma aamuna klo 8 olin jonottamassa Miepän hoitajalle. Hän oli ystävällinen, ammattitaitoinen ja kuunteleva. Sanoi, että lääkärille ilman muuta, että hän sitten tekee suunnitelman x. No, menin jonottamaan vuoroani ensiavun lääkärille. Vuoroni tullessa vastassani oli hyvin ylimielinen mies lääkäri, jonka ensimmäinen kysymys oli vähän hymähdellen/naureskellen “mitäs, onks tramalin käyttö lähtenyt vähän lapasesta?”. Sain itkun seasta sanottua joo, koska tunsin niin valtavaa häpeää. Siinä käytiin muutamassa minuutissa pitkä kipuhistoriani lävitse, eikä lääkäri juuri edes kuunnellut mun vastauksia. Siinä hän vähän aikaa pyöritti asioita eikä selkeesti tiennyt mitä piti tehdä. Yritti tavoittaa kolleegoitaan, mutta tuloksetta. Lopun kaiken kirjoitti mulle paketin tramadolia, heristi sormeaan ja sanoi “sun on turha mennä yhtään mistään muualta hakemaan reseptejä, koska olen laittanut kiellot. Ja otat vaan sen verran kun ohje sanoo!!”. Sanoi vielä, että viikon päästä muhun ottaa päihdepuolen lääkäri yhteyttä.
Olen aina käynyt yhden ja saman lääkärin luona, pyysin häntä tarkistamaan asian omakannasta, muttei nähnyt tätä tarpeelliseksi.
Viikko kului, mutta mitään ei kuulunut. Soittelin terkkariin ja kyselin missä mennään. Hoitsu sanoi, ettei ole lääkärit ehtineet käsitellä asiaa, että seuraavana päivänä taas Miepään asioimaan, mikäli ei päivän loppuun soittoa kuulu. No ei v#ttu kuulunut.
Jälleen olen aamulla klo 8 jonottamassa pääsyä hoitajalle. Hoitaja pahoittelee, että asia on jäänyt roikkumaan ja lääkereseptiä ei ole uusittu. Ennen kuin lähtee tavoittelemaan lääkäreitä, varaa lääkäriajan hoitosuunnitelman tekoa varten, joka on vasta 7.7., eli usean viikon päästä. No, edes silloin. Hoitaja saa kiinni päivystävän lääkärin, joka kirjoittaa reseptin.
Koska saan tietty vaan paketin kerrallaan, ja aina eri lääkärin kirjoittamana TK:sta, niin jälleen jouduin menemään Miepään klo 8 jonottamaan, että saan esitettyä asian loppumista lääkkeistä ja sairasloman tarpeesta. Selvisi, että lääke hoituu kyllä, mutta sairasloma pitää hakee työterveydestä 
. Siinä vaiheessa meinasi jo pää poksahtaa.
Samana iltana vielä aika työterveydestä ja selittämään tämä asia sinne. Diagnoosihan ei ole kovin mukava, ja näin terveysalalla työskentelevänä on monta asiaa nyt kysymysmerkillä. Sairaslomasta ei maksa työnantaja eikä ilmeisesti Kelakaan. Lupa työskennellä on selvittelyn alla.
Monesti oon tässä nyt miettinyt, että kannattiko oikeesti olla rehellinen ja hakea apua, vai olisko vaan pitänyt pitää naama kiinni 
