Tyhjyys

Hei, olen keski-ikäinen alkoholisti ja päihdelinkin pitkäaikainen seuraaja!

Palloilin kauan vähentäjien ja lopettajien välimaastossa, mutta päätin kuitenkin pistää aiheeni tälle puolelle, koska vielä tunnistan värit auringon.

Pidän juomisesta. Tai oikeastaan pidän ryyppäämisestä. Tämän sivuston on ilmeisesti tarkoitus olla jonkinlainen vertaistukipalsta? Siksi tahdonkin avautua juopotteluun liittyvästä ongelmastani; tunne-elämän näivettymisestä. Humalahakuinen juomiseni on kauan tähdännyt siihen kuraiseen paskalammikkoon, jossa ryvettynyt itsetunto voi piehtaroida kera krokojen kyyneleiden.

En vain enää osaa/pysty itkemään. Se oikeasti harmittaa, koska suloisen katkera itsesäälirypeminen antoi minulle syyn ja oikeutuksen alkoholiongelmalleni - mäyrän jälkeen oli helppoa hypätä koiransilmäiseksi ja klovninkasvoiseksi marttyyrin irvikuvaksi. Nyt jäljelle on jäänyt vain tyhjyys - katkeamaton ketjupolttaminen ja seinien tuijotus.

Nukkua en osaa enää kuin muutaman tunnin kerrallaan. Herään, juon bissen ja käyn tupakalla. Eikä edes ahdista, ja sehän tässä vituttaa. Ei oo helppoo, ei.

Onko kohtalotovereita? Pahoittelen mikäli vastaava aihe on jo olemassa. No, kokeillaan kuitenkin youtube.com/watch?v=xVYKGN3aot4

Moi
Siinäpä se suurin ongelma, löytää siihen tyhjyyteen jotain muuta tilalle. Itsellä meni kyllä Vappu liian kosteaksi että olen vieläkin kuin “nassesetä” nenä punaasena :blush: . Täytyy taas hakea uutta potkua päästä “elävien kirjoihin” :imp: