Kirjotanpas ajatuksia tänne kun niin kivoja ketjuja muillakin, kokemuksia on mukava lukea ja saada niistä inspiraatiota itsellekin. Minullla taustalla on monenlaista, ei mitään yksittäistä tapahtumaa ja tuloksena voimakkaita ahdistuksia ym. No lääkehän löytyi lopulta lähikaupan hyllystä hyvinkin kätevästi. Tätä asioiden kieltämistä ja pakenemista jatkui vaihtelevasti ehkä kuutisen vuotta kunnes tuli vastaan ajatus, että jokohan olisi aika tehdä asialle jotain. Ei toki ihan noin helpolla tullut ratkaisu, mutta jokatapauksessa korkki kiinni oli ensimmäinen teko asioiden muuttamiseksi. Ja koska sillä ei ollut vaikutusta oloon, ahdistukseen tms. oikeastaan millään tavalla vielä kuukaudenkaan kuluttua, olin vain estänyt itseltäni opitun tavan paeta pahaa oloa joka aiheutti taas omat ongelmansa niin soitto terapeutille ja aikaa varaamaan. Hetken aikaa siellä kuljettuani oli tilanne selkeytynyt huomattavasti ja taskussa ptsd diagnoosi. Se jo itsessään oli helpotus että oirehdinnalle löytyi nimi ja terapia on ollut todella tehokasta. Antanut voimaa ja keinoja kohdata vaikeatkin asiat. Tästä nyt puolisen vuotta aikaa eikä yhtään kertaa ole käynyt mielessä ottaa edes jääkaappiin jääneitä muutamaa sandelsia saunajuomaksi. Ennemmin olo on onnellinen että esitän nykyään omassa elämässäni pääosaa enkä jotain pientä sivuroolia jota aiemmin kirjoitettu käsikirjoitus ohjailee. Se mitä mietin, niin ehdottomasti juomiseni oli haitallista ja terveydelle riski. Mutta olenko alkoholisti joka keksii selityksiä juomiselleen ja turvautuu ajatukseen että “kun kerran osasin lopettaa itse ja hain apua ongelmaan, en voi olla alkoholisti” vai onko sillä sanalla tai nimityksellä loppujen lopuksi mitään väliä
Tervetuloa joukkoon. Tuo on hieno asia, että olet saanut itse kelkan käännettyä!
Tuo on erittäin vaikea kysymys. Kai alkoholisteja on erillaisia ja kai se myös vaikuttaa miten itse tuntee tuon ongelman.
Omasta mielestä minä olen vaikken joka päivä kaupan hyllyjä tyhjennä mutta sitten kun tyhjennän niin ne tyhjenee ja kunnolla. Sitten se on menoa X määrä päiviä aivan kuutamolla ja tiedottomassa tilassa.
Kun sammun keskellä päivää vaikka sohvalle tai parvekkeelle niin heti kun herään tölkin pohjat samantien kitusiin ja uutta kaapista hakemaan…sitten pari tuntia ja nokoset…ja sama meno herätessä.
Sitten tietenkin vielä baariin ja edes meno matkasta sinne usein muista mitään…
Minulla on työ, asunto ja kaikki muuten kunnossa mutta minun mielestä minä olen alkoholisti ja jopa aikamoinen sellainen silloin kun korkin avaan.
Ehkä sanalla tai nimityksellä ei ole merkitystä mutta sillä on mitä itse tuntee ja ajattelee.
Minun mielestä olen alkkis ja haluan muuttua.
Tervetuloa @Janika ja onneksi olkoon juomisen lopettamisesta! Kiinnitin huomioni, kun kehuit terapiaasi ja tekee mieli heti kysyä (jos saa), että minkä suuntauksen terapiaa käyt -traumapsykoterapiaa, kognitiivista muuta? Tiedän, että ei voi suoraan verrata ja jokaisen polku on erilainen, mutta minullakin on ptsd ja juuri toissa päivänäkö se oli, testattiin, että ptsd on ihan yhtä paha kuin ennen traumapsykoterapiaa. Olenkin miettinyt olenko itselleni väärässä terapiasuuntauksessa… toki tiedän, että se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle, mutta silti kiinnostaa. Tiedän, että ptsd:tä hoidetaan myös esim kognitiivisella terapialla, mutta en tiedä onko sen vaikutuksia tutkittu vielä paljoa.
Toinen mitä mietin on, että miten onnistuit lopettamaan juomisen noin helponkuuloisesti? Vaikka toki sanoit, ettei sujunut ihan niin helposti. Lopettaminen on silti aivan mahtavaa ja mielelläänhän sitä kuulisi minkälaisia niksejä sinulla oli käytössä. 
Hei! Tottakai saa kysyä 
minulla menossa EMDR terapia. Alkuun olin hyvin skeptinen hoitomuodosta, koska se vaikutti leikiltä tai joltain peliltä. Mutta tulokset puhuvat puolestaan. Toki “sivuoireet” tai millä nimellä niitä kutsuisi, olivat hurjia alkuun. Painajaisista herääminen puhtaan kauhun vallassa, rajut takaumat ym. Mutta terapeutilta sain myös hyvät ohjeet näihin tilanteisiin ja niiden avulla tilanteista on selvitty. Nyt on ollut jo jonkin aikaa paremmalla puolen ja takaumat, nukkumispelko ym alkavat olla takanapäin ja mitä vielä tulee, ovat todella “laimeita” (toivottavasti pysyvästi) tämä terapiamuoto valikoitui ensimmäiseksi mitä kokeillaan ja sanoisin että kohdallani se oli nappivalinta.
Päätökseen lopettaa ja sen onnistumiseen vaikutti juurikin nuo edellämainitut asiat. Minulla oli vahva tietoisuus siitä, että mikäli läträän alkoholin kanssa, ei mieltä ole mahdollista saada kuntoon. Vaakakupissa oli niinkin yksinkertaisia asioita että haluanko mennä illalla nukkumaan ilman pelkoa tai alkoholilla piilotettua pelkoa. Haluanko nauttia harrastuksistani ja elämästäni vai elää odottaen millon tulee seuraava ahdistuskohtaus jota todennäköisesti yrittäisin taas turruttaa. Päätös ei ollut helppo, eikä se syntynyt hetkessä. En halunnut myöntää että mieli on nyt muuten oikeasti rikki, en olekaan se vahva nainen jollaisena itseni olen joskus nähnyt. Syyllisyys oli myös kova siitä että olen ajanut itseni niin pahaan tilaan, itsensä syyllistäminen oli asia mikä oli myös helppo turruttaa alkolla sellaiseksi että en välitä vaikka olen tehnyt vääriä valintoja. Kun tunnustin itselleni lopultakin että olen maahan lyöty, pelokas olento joka tarvitsee apua, minut valtasi niin suuri helpotus että sen jälkeen ei ole käynyt mielessäkään koskea päihteisiin. Terapian edetessä tämä tunne on vain voimistunut.
Varmasti jokaisella on oma tiensä päätökseen lopettaa, mutta uskon että heikkouksien todellinen tunnustaminen itselle on aika ratkaisevassa asemassa, ainakin minun kohdalla se oli käänteentekevä asia.
Kiitos vastauksestasi! 
Minulle ei kuulemma EMDR:ää voi tehdä, koska dissosioin liikaa. EMDR:ää itsekin eniten odotin, mutta ei voi mitään.
Kiitos, kun kuvailit, mikä sinua auttoi. Jään miettimään niitä. Kiva, kun aloit kirjoittaa palstalla!
Onpa harmillista ettei voi tehdä emdr. Toivotaan että löytyy toimiva hoitomuoto, aikaa ja kärsivällisyyttä varmasti vaatii, mutta uskon että kyllä se vielä löytyy 
Tsemppiä valtavasti sinulle
Minulla kokeiltiin myös aikoinaan EMDR-terapiaa, mutta valitettavasti se ei auttanut minua. Olin odottanut sitä todella kovasti, koska olin lukenut että moni seksuaalirikoksen uhri on saanut siitä avun. Tuntui todella pahalta, että se ei toiminut kohdallani, niin kuin ei toiminut psyko/traumaterapiakaan. PTSD-oireeni ovat vuosien saatossa laimenneet, mutta eivät poistuneet. Välillä niiden kanssa on raskaampaa elää, välillä helpompaa. Juomaan ne kyllä ovat ajaneet, että sai edes hetken rauhan.
Onpa ikävä kuulla että ei löytynyt apua terapiasta 
Tuo hetken rauhan hakeminen alkoholista kuulostaa kovin tutulta… ja vaikka tietäisi että helpotus on vain hetkellinen ja sen jälkeen olo on vielä kamalampi niin sen jostain syystä kumminkin tekee kerta toisensa jälkeen. Silti, tai ennemmin juuri siksi on mahtavaa jutella täällä sehän kertoo että me kaikki olemme onnistuneet kohtaamaan pelkomme omalla tavallamme ja ymmärtäneet lopettaa alkoholiin turvautumisen pakokeinona
Hei @fredi
Olen päivän miettinyt viestiäsi ja tuo on kyllä todella hyvin sanottu että sillä on väliä mitä itse tuntee ja ajattelee. Minä olen ajatellut asiaa täysin väärästä kulmasta kun pohtinut että onko kyseessä alkoholin väärinkäyttö, alkoholismi vai mitä. Todellakin se, mitä itse tuntee, merkitsee ja sen pohjalta tehtyjen päätösten kanssa on helppo elää ja olla ja toivottavasti niistä on myös helpompi pitää kiinni tulevaisuudessakin