Terve, Olen 21-vuotias nyt ollut vähän alle 9kk raittiina, Olen paennut päihteillä ongelmiani jo 15 vuotiaasta asti.
Alkoholia maistoin 13-14v ja totesin että tää on se mun juttu.
20 vuotiaana aloin sekakäyttää lääkkeitä ja alkoholia sitä kesti onneksi vain 6kk. Kunnes päätin että ehkä elämässä on jotain muutaki ja se oli askel raittiuteen.
Mutta suurin kysymys on se, kuinka paljon olen tehnyt vahinkoa jo kun olen teini-iän käyttänyt päihteitä ja kun aivot on vasta kehittynyt ja onkohan edes mahdollista, että omin voimin täysin selvänä pystyy käsittelemään omat ongelmat mitkä ovat johtaneet päihteisiin.
Terapia voisi nopeuttaa prosessia mutta pystyyköhän ihminen itse ratkomaan asioita, tällä hetkellä todellisuus on tullut vähän liianki kovaa kasvoille ja on tajunnut paljon ikäviä asioita.
Kuinkahan kauan menee, että oikeasti alkaisi tuntemaan sitä iloa ja aivot sopetuisi tähän selvään elämään. 
^ Kyllä pään pitäisi vajaassa yhdeksässä kuukaudessa olla jo moneen kertaan toipunut päihteilyn jälkioloista, semminkin, kun olet noin nuori, eikä päihdehistoriasi ole tuon pidempi. Toki rankasta päihteilystä toipuminen ottaa aikansa(Usein puhutaan 3-6 kk:sta), mutta ei sen piikkiin voi loputtomiin kaikkea pahaa oloaan pistää. Eri asia sitten ne tapaukset, jotka ovat vuosikymmeniä HC-lätränneet aivonsa tuusannuuskaksi.
Eiköhän nykyisen pahan olosi taustalla ole ihan primääri masennus tmv. mielenterveyden häikkä. Siihen kannattaa hakea apua. Sen saaminen ei tosin välttämättä ole helppoa, saati nopeaa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Jotkut ovat ihan omin avuinkin selättäneet masennuksen/ahdistuneisuushäiriön, joten kait se mahdollista on, mutta mä en osaa mitään konkreettisia neuvoja siihen antaa, kun itse hyödyin terapiasta kaikkein eniten. Itselle mielekäs tekeminen ja omien haitallisten maneereiden tietoinen purkaminen ovat varmaan tärkeimpiä juttuja toipumisessa, mutta toki niihin voi olla vaikeaa ryhtyä omin avuin, jos kärsii todella pahasta masennuksesta.
Voi mennä vuosiakin.
Yksin tuskin onnistuu, mutta ammattitaitoisen terapian ja vertaistuen avulla mahdollisuudet hyvät.
Riippuu pitkälti kai siitä miten suostuu avun ottamaan vastaan.