Olen nyt ollut hoidossa noin vuoden ja neljä kuukautta. Haen nykyisin lääkkeen surullisen kuuluisalta “kioskilta”. Tämä kioski on suoraan sanoen perseestä. Minut suorastaan pakotettiin vaihtamaan buprenorfiinista metadoniin. Toki kyllä itse mokasin, kun jemmasin lääkettä alussa. Kahden varoituksen jälkeen skarppasin ja jätin hölmoilyn, en enää jemmannut lääkettä tai muutenkaan ollut ns. tarkkailtava potilas. eräänä päivänä mua pyydettiin näyttämään suu, ja ylähampaaseeni oli jäänyt hiukan valkoista, kun ei sitä muuten hampaastani löydy. Olen ollut bussionnettomuudessa, jäin bussin alle pyörällä ja henkin meinasi mennä. Ylähampaideni edestä kuitenkin, ja sinne oli jäänyt pari murua Suboxonea. Tästä sain kolmannen varoituksen, ja minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa. Joko hoito lopetetaan kokonaan, tai vaiihdan metadoniin. Nyt sitten metradoni annoksen on 70mg. Tämä ei riitä lainkaan, ja olen jo kohta kuukauden pyytänyt annosnostoa. Kaksi viikkoa sitten minulle sanottiin että jos käyn hakemassa lääkkeen joka päivä ja olen muutenkin ihmisiksi “selvin päin ym.”, niin annostani nostettaisiin. Nyt sitten on kaksi viikkoa mennyt kysyin asiaa. Vastaukseksi sain hoitajilta “Ei me tiedetä”.
Pikkuhiljaa alkaa hermo mennä. Nyt minun pitää vain niellä tämä lapiollinen paskaa, ja odottaa huomiseen, kun he kysyvät asiaa. Saa nähdä miten käy…
Tämä on vain yksi esimerkki miten Turussa korvaushoito toimii, olen tässä reilussa vuodessa itsekin saanut paskaa silmille ja olen nähnyt miten muitakin on kohdeltu. Olen ymmärtänyt että korvaushoidon tarkoitus on saada narkomaanit pois kaduilta ja parhaimmillaan saada heidät taas “normaaliksi veronmaksajaksi”. Täällä se ei tunnu onnistuvan ja se johtuu järjestelmastä, ei “potilaista”.
No, katsotaan huomenna miten minulle käy…
ja että palkka on taattu…hmm kuulin yhdeltä tutultani että ilta/loma systeemit hän ei enää saa ja asiaan vaikuttaa äiti-venäjän kyseenalainen lahja A3:seen, en tunne henk.koht tapausta enkä aio tutustua, toivottavasti tämä yritys pysyä minimeilla annoksissa onnistuu 