Mä opiskelin kahteen ammattiin, automekaanikoksi ja lähihoitajaksi. Ja sitten olin 3 vuotta lähihoitajan aloilla töissä ja sitten 10 vuotta tehtaalla metallihommissa. Siinä on urani lyhyesti, päihdeurasta, no aloitin vakituisen pilvenpolttelun heti kun automekaanikon opinnot alkoi, sitä jatkui myös lähihoitajan opintojen ajan ja vielä työelämässäkin kun tein töitä lähihoitajana. Vedin mä välillä muitakin aineita satunnaisesti. No mikä tässä oli turhaa, vaikka tuli opiskeltua kahteen ammattiin ja enkä ikinä ollu työttömänä? No selitän tarkemmin, että tekninen ala, varsinki polttomoottorien korjaus ala on kiehtonu mua pienestä asti, haaveilin isona ruveta korjailemaan moottorivehkeitä. Ja kun ammattikoulu alkoi ja polttelin pilveä niin paljon että minä ihan hippeydyin, olin niin “peace ja love”, että mieleni muuttui, pidin automekaanikon hommia niin maallisena ja päätin ryhtyä lähihoitajaksi “maailmanparantajaksi”… Mikä hairahdus! Opiskelin lähihoitajaksi kolmessa vuodessa ja sillä alalla jaksoin olla töissä vain 3 vuotta, ahdistuin kovasti, kun koin olevani aivan väärällä alalla. En kestänyt enää ja menin sitten tehtaalle metalli ja kokoonpanohommia jossa olen sitten ollu 10 vuotta, paljon siedettävämpää hommaa, mulle sopivampaa jollakin tavalla. Pilvenpolttelunkin lopetin ensimmäisenä vuotena kun olin tehtaalla hommis, myös alkoholi ja tupakka jäi kokonaan pois, eli olen nyt absolutisti. Kyllä on tosi kurjaa olla tehtaalla huonolla paikalla umpitylsis yksitokkoisis työtehtävissä, päivät niin samalaisia… Huoh… mietin, missähän olisin nyt jos en olis ikinä poltellu pilveä? Olisin kai pysynyt lapsuuden haaveammatti tavoitteessani, ollu sit viimeiset 18 vuotta autoalalla töissä, ehkä erikoistunu johonki vaikka autosähköalalle tjms ja nauttinu hyvää palkkaa ja mielenkiintoisemmas hommas kuin mitä nyt teen… Ja eikä ole enää helppoa yrittää taas autoalan hommia koska ammattikouluajan pilvenpolttelu pehmitti päätäni nii pahasti että en paljoonkaa muista mitä opetettiin ja nykyään kun korjailen omaa autoani nii näen, että ei mun kyvyt riitä lähtemään autokorjaamolle töihin. Ihmettelen että mikä kumma siinä on, kesken ammattikoulun rupesin olemaan nii hippi ja päättää nopeesti tekemään jotakin muuta… Sanoisin että pilvenpolttelu on turhinta ja huonoin asia mitä olen elämässäni tehnyt. Olen menettäny niin paljon sen takia. Ei ole kivaa rypeä tehtaalla huonolla palkalla umpitylsis hommis ja hoitaa perhettä pienellä rahalla… Vaikka terveys ei menny pilveä poltellessa ja enkä ole ojanpohjalla piikkiä vetämässä, mutta sanon kuitenkin, pilvenpolttelu syö paljon hyvää nuoren tulevaisuudesta. Ilman sitä mä olisin varmasti ollu paremmalla paikalla… Aivan oma vikani, omaa tyhmyyttäni… Oispa aikakone jolla menisin sit nuoren minäni luokse sanomaan että älä vedä pilveä ja muita huumeita, ja tarvittaessa menny uudestaan ja vetämään turpaan jos nuorempi minä ei noudattanu vanhemman minän neuvoja! Toivon että joku teistä ottaa tästä opiksi! Pilvenpolttelu voi olla hauskaa mutta hyvin turhaa sellaista joka syövyttää ihmisestä jotakin muuta hyvää pois,esimerkiksi tulevaisuuden urasta.
Noinhan se usein tuntuu menevän. Omassa kavepiirissä pilven polttelu aloitettiin siinä 15-vuotiaana, ja ne jotka hiisailusta kovasti innostuivat ryssivät kyllä asiansa aika lahjakkaasti. Koulut ja intit jäi käymättä, eli peruskoulun jälkeen käytännössä yhteiskunnan elätiksi. Oikeastaan kellään ei homma jäänyt kannabikseen, vaan täysi-ikäisyyden kynnyksellä jokaisella oli ihan vakavasti otettavia huumeongelmia. Nämä siis nuoria, jotka aloittivat päivittäisen polttelun 15-16-vuotiaana.
Ketjun aloittajalle, tuo oman potentiaalin perään itkeminen on täysin turhaa touhua. Itse samaa vuosia tehneenä, voin sanoa että helpompaa on vaan tyytyä vallitseviin olosuhteisiin, ja pyrkiä niistä lähtökohdista tekemään parhaansa. Minulla ainakin tuo tyytymättömyys tehtyihin valintoihin, katkeruus ja kateus ruokkivat tehokkaasti himoa päihteisiin.
Ymmärrän, että teksti oli ehkä valistusmielessä kirjoitettu täällä oleville nuorille, että sellainen ei aloittajan mukaan kannata. Kannatti tai ei, sanoisin silti aloittajalle, että elä tässä hetkessä ja lopeta voivottelu menneestä - mikäään opiskelu ei ole turhaa! Joskus täytyy käydä muualla tajutakseen, minne oikeasti kuuluu. Pilvi tavallaan johdatti sinut nyt kokemallesi oikealle tielle, oletko miettinyt ikinä tätä näin päin?
Loppujenlopuksi jos haluaa opiskella vielä lisää se on vanhempanakin mahdollista. Eipä yksikään tutuistani ole valmistunut siihen lapsuuden unelma-ammattiin, vaikka eivät ole aineita käyttäneetkään. Harva muutenkaan 15-16-vuotiaana osaa tehdä päätöksiä koskien loppuelämänsä ammattia, käytti sitten aineita tai ei.
Moni munkin ystävistäni (kuten minäkin) on vaan ajautunut jollekin alalle, joka ei välttämättä todellakaan ole kovin kiinnostava. Tai on kiinnostava opiskellessa ja sen 3 ensimmäistä vuotta, mutta kaikesta tulee rutiinia. Kun samaa hommaa on tehnyt 5-10 vuotta, se alkaa helposti maistumaan puulta alalla kun alalla.
Ei se pilvenpoltto niitä aivosoluja niin totaalisesti tuhoa, etteikö siitä irti päästyään pystyisi edelleen opiskella. Ehkä pitää lukea enemmän ja toistaa enemmän, mutta luonnollisestikin ihmisten oppimiskyvyssä on eroja. Toinen muistaa asiat yhden lukukerran jälkeen, toisen täytyy jankata samaa kerta toisensa jälkeen. Itse kuulun jälkimmäiseen. Ei ole tullut opiskelut helpoksi, mutta sitkeydellä pääsi eteenpäin ja tekemällä enemmän töitä opiskelujen eteen.
Eli mitä opimme? Älä rupea absolutistinistiksi tai elämä on tylsää.
Jep, komppaan muita. Lakkaa ulisemasta menneisyyden perään ja syyttelemästä jotakin ainetta X siitä, että tapahtui jotakin asiaa Y jota sitten haluat syyttää mukamas “pieleen” menneestä elämästä. Syntipukkeja on helppo etsiä, mutta mitä ihmettä siitä saat? Jäät pahimmassa tapauksessa vaan märehtimään marttyyrina menettyjä mahdollisuuksia, ja jätät siinä puuhassasi huomaamatta, mitä sulla on nyt ja mitä voisit sillä ehkä tehdä.
Mietin mitä ihmettä nyt tähänkin ketjuun vastaisi… Hamppu kun nyt pelasti oman henkeni, niin näkökulmani asiaan on varmasti aivan liian puolueellinen joten tyydyn yhtymään muiden kommentteihin ja kannustan ketjun aloittajaa tsemppaamaan eteenpäin…
no, en mä nyt itkekään menetettyjen mahdollisuuksien perään, kyl mun elämäni on tyydyttävämpää ja onnellisempaa kuin silloin kun huumeita vedin. mutta heräs vaan halu kertoa että mikä oli turhin juttu elämässäni ja mitkä seuraukset oli mun kohdallani. nyt siis tilanteeni on se, että olen umpikyllästynyt työhöni ja katsellu melkein joka päivä työpaikkailmoituksia ja miettiny että mitä töitä voisin tehdä… silloin tein tämän havainnon että pilvenpolttelun seuraukset tuntuu vieläkin tänä päivänä, vaikka viimeisestä paukusta on ollu kymmenen vuotta… itse polttelua kesti 11-12 vuotta, sit lopetin. kyl sitä harmittaa kuitenki että olisinpa opiskellu paremmin ammatteihini, annoin pilvenpolttelun liikaa häiritä opiskelujani.
no kyl olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa että opiskelis jotakin, varmaan opiskelisin paremmin kuin silloin, mut perhettä pitää elättää ja täytyy pysyä tuloissa kiinni.
no, en ihmettele yhtään jos kirjoituksiani ei oteta vakavasti, en mäkään poltteluaikoina välittäny lukea tällaisia “valistustekstejä”, en halunnu tietää harrastuksien huonoista puolista, aina kun joku puhui niistä nii ne osuu arkaan paikkaan ja ärsyttää ja välttelin kuuntelemasta niitä.
veditte tai ette, nii koittakaa käydä koulunne kunnolla, ettei harmita parinkymmenen vuoden päästä 
ainiin vielä, jos jollakin teillä on sellanen tilanne, että opiskelette jotakin ja pilvenpolttelussa on “parhaat, kultaiset ajat” menossa, eli on vielä hauskaa ja huonoja puolia ei tunnu oleva, sitten mieleen tuleekin jokin muu ammatti josta ei ole aiemmin haaveillu, nii ei välttämättä kannata uskoa itseään… mä uskoin ja jälkeenpäin tajusin että se kaikki olikin harhaa, kun oli niin hippeyttä, rauhaa ja rakkautta nii siinä hullaantuneessa tilanteessa on hairahtumista kun rupee kuvittelee itsensä sopivan johonki täysin muuhun ammattiin, kuin mihin oli aikonu…
Joo, mutta etkö sä näe että kompastelusi pilven kanssa johti sun elämäsi kirkastumiseen tänä päivänä, ja johti sinut oikealle tielle. Etkö ajattele tätä ikinä näin päin?
Joo mitä kirkastumista tarkoitat? No kyllähän olen tullu viisaammaksi, ja ymmärrän hyvin koukussa olevia ja kykenisin auttamaan niitä jotka haluais raitistua. No, elämälle ja työuralle on hyödyllisempää se ettei ole ikinä vetänyt kamaa…
Jos olisin sosiaalialalla töissä jossa tapaan päihdeongelmaisia nii sit olis varmaan hyvä asia että mulla on kokemusta… mutta tykkään tekniikan alan hommista enemmän, siinä alalla nuoruuden päihteilyistä ei ole mitään hyötyä.
No voi hohhoh 
. Hemmetin monet ihmiset päätyvät “väärälle” alalle ilman mitään pilvenpoltteluitakaan, ihan vain sen vuoksi, että nuorena ei vielä tiedä, mitä siltä elämältään oikein haluaisi, eikä toki kunnolla voikaan tietää, sillä elämä kuljettaa, tilanteet muuttuvat, eikä kukaan muutenkaan voi tietää, millaista työ X todellisuudessa on ennen kuin siitä on käytännön kokemusta. Sä nyt tunnut kovasti syyttelevän kannabista, joka toki on varmasti vaikuttanut paljonkin, tai ainakin jossakin määrin, siihen, miten sun elämäsi meni, mutta yhtälailla sä olisit voinut joutua pettymään ja turhautumaan, vaikka olisit ollut koko elämäsi selvinpäin. En suinkaan väitä, että kannabis olisi mikään haitaton ja vaaraton substanssi, mutta tämä sun “valistusiskusi” siitä, kuinka se pilaa ihmisen elämän laittamalla tämän hakeutumaan “hippeyksissään” väärälle alalle, on aika… noh, huvittava :mrgreen: .
Mä en sitten polta pilveä, koska en pidä lainkaan sen vaikutuksesta, joten en todellakaan kirjoita tätä puolustellakseni rakasta ihmeyrttiäni :mrgreen: 
. En myöskään opiskele, joten ilmeisesti asiani ovat hyvin, enkä päädy elämässäni vääriin valintoihin :mrgreen: .
Sun täytyy mennä oiskelemaan autoinsinöriksi.
Tai sitten oppisopimuksella jonnekin. Nykyään peltisepäll joka hallitsee hommansa on kysyntää ja palkka on sen mukainen, viel kun osaisi maalata. (itse olen maalannut n. 30 autoa, sitäkin oppii tekemään tekemällä.)
Sulla on paljon tykokemusta, siitä on erittäin paljon apua myös esim. oppisopimushommissa.
Itse olen tietokonealalle opiskellut, nyt olen ns. hanttihommissa ja haaveilen, että jonain päivänä vielä tekisin autoihin kansihommia. Mulla on mirat jo, mutta pitäsi opetella tekemään hyvin virtaavaa ns. pyöreää seetiä. (7-9 kulmaa). Ja virtauspenkki pitäisi hommata.
Joo mäkin haaveilin virittäjän ammatista, pörrällä muotoilee moottorin virtauskanavia, kerran aloitinkin harjoittelemaan vanhan 250cc KTM sylinterin avartamista mut jäi kesken runsas 10 vuotta sitten ja en muista, missä se pytty on. Mopoja olen onnistuneesti viilannu monta kertaa. Kuka tahansa sen osaa.
Joo perheellisenä on vähän vaikea lähteä opiskelemaan varsinki ku vaimo on sairaseläkkeellä ja tulot meillä pienet. Oppisopimusta vois harkita mut en oikein keksi, mille alalle aikoisin…
Varmaan kannattaa ihan normimekaanikoksi, tai jos todella haluat tienata, vieläpä mukavassa duunissa, menet koripuolelle.
Sinällään ihan sama, koska ammattikorkeakoulua voi käydä, vaikka onkin samalla työssä, monet tekeekin niin, se riippuu sitten työnantajasta.
Jos on asunto oma, ja lainaa jäljellä, ei muuta kuin kämppä myyntiin ja ammattikorkeakouluun ja sitten vaikkapa suihkutusjärjestelmiin erikoistuu, palkka hyvä ja duuni mukavaa.
Katsastusmiehen hommakin voisi olla ihan mukavaa ja vaihtelevaakin.
[size=85]
VIELÄ ON KESÄA JÄLJELLÄ[/size]
Mitä tämä “parhaat ja kultaiset ajat” tarkalleen ottaen tarkoittaa? Itse olen ensimmäisen kerran polttanut pilveä n.20vuotiaana (olen nyt 30v) ja yrtti vaan maittaa päivä päivältä enemmän ja enemmän.
Tottakai tiedostan kannabiksen kyvyn aiheuttaa myös negatiivisia haittavaikutuksia joillakin ihmisillä enemmän tai vähemmän, mutta mihin perustuu käsityksesi, että ihmiset olisivat hitsatessaan jotenkin “harhassa”? Kannabishan usein avaa polkuja siihen, että pystyy ymmärtämään itseään paremmin, herkistää aisteja jne…
Ainakin itse olen kannabiksen avulla ymmärtänyt huomattavalla tavalla omia ongelmiani ja tiedostamattomia typeriä taipumuksia. Suurinpana muutoksena olen kokenut sen, että nykyään pystyn olemaan itselleni hyvin rehellinen.
Voiko kaikki tämä olla vaan harhaa? No jos se on, niin en ole kyllä kovin mielelläni tulossa takaisin siihen “selväpäiseen” Kanteleeseen joka henkisesti oli aivan paskana (aiheutti myös läheisilleen suurta huolta ja tuskaa) ja meinasi tappaa itsensä kunnes joutui kohtaamaan itsensä ja “heräämään”.