Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa. Jonkin kerran olen täällä lueskellut. Olen pari vuotta alle 40, meillä on mieheni kanssa kaksi koulikäistä lasta. Mieheni on oikein hyvä isä. Hän ei juo viikottain, jollei paria saunakaljaa lasketa. Toisinaan yhdenkin kaljan jälkeen muuttuu eri ihmiseksi ja saattaa kohdella minua todella huonosti (esim. haukkuu) lastenkin läsnäollessa.
Silloin ku mieheni lähtee viihteelle,tai jossain on tarjolla ilmaista alkoholia, hän ei osaa lopettaa ennenkuin baarit tai muu tarjoilu loppuu. Kun mieheni alkaa juoda, alan inhota häntä. Olen yrittänyt kestää ja purra hammasta näissä tilanteissa, mutta aina jossain vaiheessa en enää jaksaa ja pyydän häntä pitämään taukoa tai hidastamaan. Silloin hän suuttuu silmittömästi ja alkaa sättiä minua. Aina pitää olla nalkuttamassa tms.Eikä todellakaan lopeta. Häpeän sitä millainen hän on päissään, enkä oikein enää halua olla katsomassa juopottelua.
Eilen oli me mieheni työkaverin syntymäpäiväjuhlilla ja lapsemme jäivät kotiin keskenään. Olimme sopineet lapsillemme, että tulemme molemmat kotiin yhdeksään mennessä (minä olin autolla). Kun lähdön hetki koitti, mieheni ei suostunutkaan lähteä. Käski minun painua vittuun, haluaa erota jne. Aikani anoin häntä mukaani, en kuitenkaan saanut. En voinut kuin lähteä, sillä en halunnut pettää lapsia. Mieheni jäi ja tuli kotiin baari-illan jälkeen neljältä, päissään. Kirjoitin illan aikana miehelleni kirjeen tunteistani ja siitä mitä ajattelen hänen alkoholin käytöstään. Saa nähdä mihin tämä päätyy…Kerroin, että tuntuu tuskalliselta, että alkoholi veisi voiton perheestä. Työnsä hoitaa hyvin, muttei omaa mitään muita harrastuksia tai ystäviä kuin työkaverit. Minä olen hyvin sosiaalinen ja omaan laajan ystäväpiirin. Kutsun harvemmin ystäviäni kylään jos tiedän miehen olevan kotona.
Miehen isä on alkoholisti ja mieheni on saanut elää lapsuutensa alkoholin varjossa. Vaikka meillä juominen ei ole päivittäistä tai viikoittaista, pelkään sen liusuvan siihen, taipumusta on.
Kiitos, että sain vihdoin avautua vuosia patoutuneista asioista. Kertokaa neuvoja mitä tehdä?
On muuten aika jännä juttu. Nyt kun ekan kerran uskaltauduin avautumaan, käyn tällä viiden minuutin välein kurkkaamassa, onko kukaan kommentoinut kirjoitustani. Tuntuu nyt, etten millään meinaa päästä yli. Mies makaa krapulaisena sängyssä, ovi kiinni. Katson lasten kanssa televisiota…
On aika tuskallista myöntää, että on elänyt yli puolet elämästään tällaista elämää, täynnä ala- ja ylämäkiä, erouhkailuilla, haukkumisilla ja viinanpirun pelolla. Muutimme kymmenisen vuotta sitten maaseudulle, jossa ei ole ravintoloita 5km säteellä. En ole itse niinkään maaseutuihminen, mutta muutin näin jälkikäteen ajatellen asun täällä varmaan siksi, ettei mieheni pääse baariin heti pienenkin juomahalun tullessa. Aiemmissa lähiökodeissamme niin saattoi käydä. Mies lähti yhdelle, mutta loppujenlopuksi niitä oli kyllä reilusti enemmän. En muista, että koskaan yksi olisi riittänyt. Ravintolaruoka-annoksen kyytipoikana menee aina kaksi isoa olutta. Olimme juuri ulkomailla, siellä päiväannos taisi olla lähempänä viittä…Ja minä olin hiljaa…
Olemme useasti ottaneet puheeksi eron riitojen yhteydessä, mutta mitään siirtoa sen suhteen ei ole tapahtunut. Onko lasten kannalta parempi olla ehjänä hyvätuloisena perheenä, jossa on silloin tällöin juomiseen liittyviä isojakin riitoja, vai onko parempi vain laittaa kapiot jakoon ja aloittaa uusi elämä? Onko minulla sydäntä erottaa lapset ystävistään, sillä nyk. koulualueella ei ole vuokrakoteja? Voinko olla niin julma, että oman oloni vuoksi poistaisin lasten arjesta isän, kun arki kuitenkin menee pääosin hyvin?
Hei mami,
Kuulostaa niin tutulta, haukut olen minäkin monta kertaa saanut. Se on sitä alkoholistin käyttäytymistä. Sehän on etenevä sairaus, josta ei voi parantua, mutta voi toipua. Ja sitä voi hoitaa, ainut hoitokeino on raittius. No sanoppa se ihmisille, joka ei vielä itse tunnista sairauttaan. Vit…n saa taas mennä. Ei ei, hän mikään alkoholisti ole. Minähän hoidan työt ja en minä joka päivä juo…niin kuultu.
Kysyit mitä tehdä. Juovan ihmisen pitäisi huomata, että kaikki ei ole kunnossa, juominen ei ole enää normaalia. Minä autoin läheistäni a-klinikalle. Siitä ei apua ollut. Lopuksi ehdotin Myllyhoitoa ( suurin osa on työssäkäyviä alkoholisteja). Se auttoi ja raittiuden tiellä ollaan. Repsahduksia on ollut, mutta halu raittiuteen on olemassa.
Et voi pakottaa häntä avun piiriin, etkä myös olemaan juomatta. Parasta mitä voit tehdä, yrittää keskittyä tekemään omasta ja lasten elämstä mahdollisemman hyvää. Minä en itse juovan kauden loppuvaiheessa sietänyt yhtään kotona juomista. Sanoin, juo jos haluat, mutta juo jossain muualla. Älä tule kotiin, jos juot. Siitä voi seurata enemmänkin kännäystä, hotelliöitä kännäyksen merkeissä, mutta sanotaan, että jokaisen täytyy kohdata se pohja ennen kuin tajuaa ( jos tajuaa, että jotainon tehtävä asialle).
Suosittelen myös Al-anonia, vertaistukea. Et ole yksin näiden asioiden kanssa. al-anon.fi
Alkoholismista kannattaa lukea juhakemppinen.fi/index.php?id=tlupcg2kiuq64y
Tsemppiä!
Moi mami taas,
Nyt luin kirjoituksesi tarkemmin. Teillä ei olla vielä alkoholismin keskivaiheessa varmaankaan, mutta kuten sanoit, riskit ovat olemassa. Kunnon sukurasitekin. Se etenee pikkuhiljaa ja salakavalasti. Toivotaan, että miehesi heräisi huomaamaan sen itse. Vaimo kun sen sanoo, niin se tahtoo ärsyttää vaan ja voi jopa lisätä juomista. Mutta voit tosiaan laittaa rajat siihen, mitä hyväksyt ja mitä et kotonasi.
Minä pidin kulisseja yllä pitkään, kaikki oli muka hyvin. Ja alkuun tein just tuota, että huomautin liiasta juomisesta kerrallaan ja sain hävetä silmät päästäni ystävien keskuudessa kun hän oli ainut joka veti viiniä ihan hirveetä vauhtia ja paljon. Ja sitten lopulta nukkui sohvalla kun me muut seurusteltiin pöydän ääressä.
Huomautuksista ja rajoituksista seurasi sitten se, että hän alkoi juoda salaa. Voi sitä päivää kun löysin ensimmäisen piilopullon vaatekaapista! Eikä se ollut yksi pullo, vaan niitä oli monta. Ja koko ajan me oltiin hyvätuloinen perhe ja hän johtajan asemassa. Kukaan ei tiennyt mitään meidän ongelmista, paitsi olihan ystävät nähneet että ei ole ihan normaalia hänen alkon käyttö. Sitten tulikin vauhdilla tilanteen huonominen. Hän irtisanotui työpaikasta, kun siellä oli kaikki niin stressaavaa. Siitä alko alamäki. Kamala vuosi oli viime vuosi, mulla hirveet ahdistukset lisääntyi. Aloitin lääkityksen.
Ensimmäinen raittiusjakso tuli Kalliolan kuntoutuksen jälkeen. Repsahdus. Toinen. Ja nyt se on pysynyt. Huoh!
Muista se, että silloin alkoholi on ongelma, jos siitä aiheutuu pahaa mieltä jommalle kummalle tai jollekin perheessä. Sen ei tarvitse olla päivittäistä tai viikottaista, riittää kun siitä ei seuraa hyvää mieltä.
En tiedä onko tästä apua.
Nyt se heräs,kello on viisi!! Ensimmäisenä sanoi,että olis pitäny tulla kotiin mun kanssa samaan aikaan, koska oli sovittu. Ekan kerran pyysi spontaanisti anteeksi,aiemmin olen joutunut sen tonkimaan väkisin kuin pienen lapsen kanssa. Multa pääsi itku,lupasi vähentää.Vertasin tätä hänen omaan lapsuuteen alkoholisti isän varjossa. Väitti että pystyy olemaan ilmankin,ettei se ole ongelma…olen vähän skeptinen,mutta katsotaan mihin kääntyy…
Niin tuttua tekstiä.Ongelma on vaan se että viina pilaa psyyken vähitellen.Ei enää muista millaista elämä oikeasti joskus oli.Iloista ja suunnitelmia/haaveita täynnä. Onneksi kaikella on rajansa kun tajuaa että elämä muuttuu vain huonommaksi jos holistin kanssa on.
Mami,
Toivon että luet hieman mitä alholismi on. Ei ole alkoholistille ongelma olla juomatta, sillä sitä yritetään todistella itselle ja toisille.
Toivon, että pidät itsestäsi huolta. Tee mukavia asioita.
Mami, tuo kuulostaa meidän alkuajoilta… jonkun aikaa tuota ja sitten pikkuhiljaa jokapäiväiseen juomiseen… älä anna anteeksi pyyntöjen yms. hämärtää sun ajattelua, tee ajoissa päätökset ettet elä alkoholin kanssa…
kumpa olisin tienny mihin alkoholi voikaan viedä.
Tärekintähän olisi että haet itsellesi apua. Kyllähän tämä nettikin sitä voi antaa, mutta luulenpa että keskusteleminen jonkun kanssa olisi parempi vaihtoehto. Mieluummin sellaisen joak on selviytynyt jo pois alkoholismin piiristä. Aina ei kannata jäädä alkoholistin kanssa yhteen, joskus taas voi, sitä ei kukaan voi tietää etukäteen.
Ehkä rukous ja turvautuminen Korkeimpaan antaa Voimaa jaksaa tehdä oikeita päätöksiä!