Turhauttaa

Me Lopettajat
1

Moi,
Olen lueskellut tarinoitanne ja monenlaista elämäntarinaa. Omani alkoi sillä että isäni on alkoholisti, kun olin pieni hän joi todella rankasti, sekakäytti lääkkeitä ja viinaa, hakkasi äitiäni ja minua, juoksi perässä kirveen kanssa ja uhkasi tappaa, istui vankilassa useasti, katosi välillä viikoiksi ja tuli persaukisena takaisin.

En tiedä onko vääristynyt suhteeni alkoholiin peräisin jotenkin näistä tapahtumista vai onko turhaa syyllistämistä epäillä omien ongelmieni jotenkin johtuvan lapsuudestani. No, oli miten vaan tilanne pitää saada poikki ja syyllisten etsintä ei ole kyseessä, se löytyy kun katsoo peiliin.

Minulle alkoholin käyttö ei ole tuonut koskaan mitään hyvää, ehkä nousuhumalassa tunnin verran on kivaa ja se siitä.
Poliisit on vieneet putkaan ja tuoneet kotia, 3 törkeää rattijuopumusta , autot lunastukseen ja kuoleman porteilla vierailu reilu 13 vuotta sitten, milloin käsi poikki, päätä tikattu tai jotain muuta, vieraita naisia, kiinnijäämistä, avioeroa, taas yhteen paluuta.

Ulospäin (vielä) kaikki ihan hyvin, tulen hyvin toimeen ja työt sujuu vielä jotenkuten.
Nyt on taas 4 päivän putki takana kun perhe on lomamatkalla. Saldona tällä kertaa pettämistä, 6 koria olutta, 400e peleihin ja toinen mokoma takseihin ja ravintolaan. Nyt krapulassa täristen ihme pelkotiloissa henkistä itsensä pieksemistä ja itsesäälistä kärsimistä. Vituttaa että pitää olla näin selkärangaton.

En tiedä miksi petän vaimoani, hän on lasten kanssa parasta mitä tässä maailmassa on, mikä ihme siinä on että kuningas alkoholi pistää asiat toiseeen tärkeysjärjestykseen jossa ainoastaan minulla itselläni on merkitystä, ei millään muulla ?

Voin olla pari kuukautta ottamatta eikä tee mitenkään tiukkaa, mutta sitten kun otan, se on aina ikimuistoista ja
saa jännittää milloin tapahtuu mitäkin.

Ennen en ole pelaillut mutta nyt sekin on alkanut vaivata ja ruletteihin saa menemään monta sataa illassa. Joskus on ollut myös lääkkeiden ja viinan kanssa sekakäyttöä, ei tosin aikoihin.

Kyllä kai minun tapauksessani ainoa vaihtoehto olisi täysraittius.

2

Ei ollenkaan hullumpi ajatus, saattaisit voittaa aika paljon jos sille tielle pääset ja koet että se on sinulle hyväksi ja olet valmis tekemään töitä sen eteen. Hienoa kun kirjoitit tänne ja avasit ajatuksiasi.

3

On vaan pakko tehdä jotain ennenkun jotain peruuttamatonta tapahtuu vielä. Eihän tässä siksitoisekseen ole
mitään järkeä, jotkut ottavat suruunsa, toiset onneensa, kumpaankaan viina ei ainakaan mua ole auttanut, päinvastoin, tulee 3-4 päivää kestävä itseinho jokaisen kerran jälkeen.

Jotenkin järjenvastaista että pitää kaikin keinoin koittaa tuhota terveytensä ja muu elämänsä ja kun enää se viinan juonti ei ole edes kivaa. Olen nyt 37v ja alkaa tuntua että olen oman osani tämän maailman viinoista juonut, jatkakoon joku muu.

Krapulassa näitä päätöksiä ei ole lainkaan vaikea tehdä, kunhan olo tästä korjaantuu, pitää keksiä keinot välttää
tilanteita, tekosyitähän juomiseen on hyvin helppo keksiä.

4

Sepä. On melko vapauttavaa kertoa itselleen, että enää ei tarvitse juoda, kiintiö on täytetty.

Hakusanoilla retkahduksen esto löytyy hyviäkin ohjeita.

Korkin kiinni pitämisen lisäksi - tai jopa ennen kaikkea - pitää ryhtyä rakentelemaan omaa elämäänsä ja selviytymiskeinoja uusiksi. Alkoholilla on peittänyt monenlaista tunnetta ja tilannetta, jotka sitten selvempänä aikana pulpahtavat esiin. Samoja koukeroita elämässä on, piilottaa ne viinaan tai ei - viinalla saa ne koukerot vain lopulta vielä pahemmiksi, ja rakennettua vielä muutaman uuden.

Ulkopuolista apua kannattaa hakea heti, jos yhtään tuntuu että omat voimat ei riitä. AA-kokouksiakin on varmaan pääsiäisenäkin ainakin isommissa kaupungeissa. Tai päivystävä puhelin. Tai tää plinkki :slight_smile:

Tsemppiä!

5

Kiitos vastauksista,
tämähän oli yllättäväyn vapauttavaa jo edes kertoa asiasta jossain, normaalin salailun ja kiertelyn sijasta. Kaatelin eilisestä jääneet loput kaljat ja pullon viinaa viemäriin, olipa outo kokemus.

Yritän selvitä omillani ensin, häpeä nostaa kynnystä mennä kasvokkain tästä ainakaan vielä keskustelemaan kenenkään kanssa.

6

Jep. Ikä ja juomisen haitat vastaan hyödyt panevat järjen tekemään raittiuden eteen töitä. Et näytä olevan sen kummallisempi, kuin kukaan muukaan. Juominen on holtitonta, kun tilanne syntyy ja niitä tilanteita synnytetään, jos niitä ei ole. Pettäminenkään ei ole mikään outo juttu, kun sitäkin kautta haetaan itsellemme jotain samaa, kuin viinallakin. Viina auttoi minut kuulumaan johonkin, olla jotain ja kokea jotain. Niin oli ne naisjututkin. Oli jotenkin miesmäistä tai rohkeaa tai vaikuttavaa omata muutama suhde. Kuvittelin, että kaikki “miehet” juoksee vieraissa, kuten kuvittelin kaikkien ihmisten juovan.

Kaikki on kiinni nyt sinusta, mitä ongelmallesi teet, miten opiskelet elämään toisin ja kykenetkö raitistumaan pelkällä tahdonvoimalla vai tarvitsetko/haetko/otatko vastaan apua. Avun hakeminen on tietysti myös ongelmansa avoin myöntäminen, mutta ei mikään häpeä. Jotenkin se on niin hassua, ettei hävetä notkua räkä poskella sepalus auki kylän marketin näyteikkunalaudalla, johon on juuri kusassu, mutta kun pitäisi hakea apua ongelmalleen, niin häpeä pukkaa päälle, jos vaikka joku tuttu näkee :unamused:

Se on jo lähes varma asia, että juomisella sinäkin teet itsesi ja muiden elämän kurjaksi, että jotain on ongelmallesi tehtävä. Sekin on hyvä, että puhut täällä asioistasi, mutta minusta mikään virtuaalinen jutustelu ei korvaa f2f kohtaamista.

7

Tuo on kyllä niin täyttä asiaa, mikä siinä onkin, on todella miehekästä pettää koko perhettään ja itseään , tuhalata rahansa, vittuilla ja örveltää kylällä kaatokännissä. Sen jälkeen häpeillä ja sääliä itseään, miehekkäämpää ollisi kai tehdä asialle jotain.

Luulen että tämä auttaa alkuun ja ehkä madaltaa sitten kynnystä mennä keskustelemaan ammattilaisen kanssa naamakkain kunhan saa tämänkin päivän ohi kulumaan, tietyn sortin ammattilaisiahan täälläkin on vastaamassa :slight_smile:

Olen monesti miettinyt jotain järkeenkäypiä syitä että mitä sillä viinan juonnilla hakee, mikä tästä elämästä puuttuu tai on vialla niin että pitää tehdä tuollaista, en ole vieläkään keksinyt muuta kun eriasteisia tekosyitä.

8

Täydellisyyttä sillä haetaan tai paetaan totuutta tai keksitään ihan mitä vaan, jotta juominen voisi jatkua. Alkoholismi on sellainen sairaus joka puhjettuaan ei ota parantuakseen, kuin täydellisellä täyskäännöksellä. Kukaan terve ihminen ei sorru juomaan, jos tietää mitä siitä seuraa. Minä ainakaan en voi kehua olleeni parhaimmillani, kun luut rutisi, iho repesi, nenä meni poskelle, rahat oli juotu, velat kasvoi, taudit siirretty muihinkin, lapset itki, puoliso myös, ajokortit menetetty, työt kärsi,…, mutta humalassa kaikki tuntui olevan ihan jees.

Alkoholismi ei ole tekosyy juomiselle, mutta paras. Sitä myötä taas voikin todeta, että päihteet onkin osaltani tässä ja jotain on tehtävä toisin, jotta se päihteetön elämä voisi alkaa. Mikään ei tule olemaan aina helppoa, mutta kaikki kohdatut ongelmat on silti varmasti pienempiä, kuin juomisen jatkuessa koetut. Juomisen jatkuessa ongelmilleen ei voi tehdä oikeastaan mitään, paitsi surkutella menetettyjä tilaisuuksia, mutta lopettamisella on sellainen vaikutus meihin, että asioille järjestyy aikaa, kykyä ja mahdollisuuksia, jotta ne järjestyy.

Ota lakki nöyrästi käteen ja hae apua sekä ota sitä vastaan maistu se kuinka häpeälliseltä tahansa. Ammattilaiset avun antajina voi olla sellainen kompastuskivi, kun sieltä saa apua helposti vain alkoholismin oireisiin, kuten masennukseen, ahdistukseen,… lääkkeiden muodossa. Tottakai masentuu sitä juomisen seurauksista, mutta silloin ei ole vielä kokenut raitistumista, joten se lakki käteen ja avun piiriin vaan.

9

Moro

Samantyylistä pohdintaa olen itsekin harrastanut tässä taipaleella viinaa vastaan.

Ehdottomasti olen sitä mieltä, että apua kannattaa hakea. Paras paikka on A-Klinikka; siellä on tämän maan asiantuntevin henkilökunta eikä siellä syyllistetä tms.

Myös AA kannattaa koittaa, jos et ole vielä käynyt. Siitä liikkuu paljon hurjia stooreja, muttei se ole mikään salaseura: siellä on miehiä ja naisia kaikista yhteiskuntaluokista, erilaisista elämäntilanteista, osalla vuosia, osalla ensimmäinen päivä raittiina, mutta vain yksi tavoite: raittius. Mene ihmeessä käymään palaverissa.

Tsemppiä Sulle !

10

Vaillinnaisen käsitykseni mukaan sekä ammattiapu että vertaisutuki yhdessä ovat oivia keinoja selvitellä päätään.

Esimerkiksi minnesota-hoitomalli (myllyhoito på finska) on äärimmäisen ammatillinen hoitotapa, jossa ammatillinen osaaminen yhdistyy vertaistukeen ja 12 askeleen filosofiaan.

Edellä mainittu A-klinikka on ihan tietääkseni sikäli hyvin ok, että voivat sieltä antaa konsultaatio-apua muihinkin hoitoihin, ja lisäksi A-klinikoiden tiloissa kokoontuu erilaisia vertaistukiryhmiä: AA, NA, OA, ja lisäki klinikan omat asiakasryhmät.

Ihan liian moneen hoitotahoon ei kuitenkaan kannata itseään hajottaa, vaan löytää se oma juttu jossa viihtyy. Itselläni on oma kokemus liian moneen hoitotahoon hajoamisesta aikoinaan, sillä lopputuloksella että minut hoidettiin sairaaksi. :unamused:

11

SekaSoppaa ei kannatta hoidosta tehdä .
Suomessa on valitetttavan paljon alkoholismiin “perehtyneitä” hoito-ohjelmia .
SekaMetelisoppaa syntyy turhan usein jos monelta taholta lähdet apua hakemaan.
Mainittu A-klinikka on jokseenkin neutraali paikka josta saat kiihkottoman vastauksen tilanteeseesi.

SekaSopan aloituksesta voisin het sanoa Sun olevan alkoholisti , mutta se ei auta Sinuu siispä vetasen sanani takasin ja annan ratkaisujen kohdallesi tulla omastas päästäs.

t… Kanthoona

12

Moi.

Tuo sun tarinasi ja tilanteesi on juuri kuin minun elämäni kopio. En osaa sinua neuvoa, koska itsekkin kaipaan neuvoja samoihin asioihin. En tiedä, oletko käynyt lukemassa mun stoorini, mutta tilanteesi tuntuu pelottavan samanlaiselta aina ikää myöten… Siispä taidan ottaa sinut “silmätikuksi”, ja alkaa seuraamaan tilanteesi ja raittiutesi kehittymistä mielenkiinnolla. Helvetisti tsemppiä ikuiseen kamppailuun kuningas alkoholia vastaan!!!