Tupakoitko?
0 voters
Täällä on ollut jonkin verran keskustelua tupakanpoltosta ja sen lopettamisesta, joten ajattelin pistää aiheesta pystyyn äänestyksen ja tietysti toivon keskustelunkin viriävän. Ajattelin aiheen sopivan tänne, vaikka tupakka ei mielestäni mikään varsinainen päihde olekaan. Koukuttava aine kuitenkin…
Vastailkaa! 
Oma vastaus meni osioon: Joku muu, mikä… Koska tilannehan mulla on se, että olen lopettanut, mutta kaihoilen aloittavani uudestaan… 
Edit. En siis AIO aloittaa uudelleen!! Kunhan vain haikailen…
Tupakoin 
…mutta haluaisin lopettaa. Eräänlainen kierre, tupakoin viikon, savutta viikon, tupakoin viikon… Ja joskus pidempäänkin, vastapainona joskus pidempään savuton. Ihan sairaan ärsyttävää, tuntuu ettei meinaa millään saada kierrettä katki
Tupakointi jäi reilu 2 vuotta sitten. Sitä ennen meni aski päivässä.
Niin, mitään määriä en tuohon ruvennut laittamaan, kun noita vaihtoehtoja on rajallinen määrä. Itsehän siis lopetin 2012 huhtikuussa, sitä ennen meni puolesta yhteen askia päivässä. Talvella vähemmän, kesällä enemmän. Ja tietysti aikanaan kännissä meni askitolkulla… Muutaman kerran olen polttanut sen varsinaisen lopettamiseni jälkeen, jäämättä kuitenkaan uudelleen koukkuun. En tiedä, miksi kaipaan tupakointia, mutta silti, ikävä sitä on.
Poltin 1988-2005 ja mietin noina vuosina röökiä vain aamuisin, päivisin, iltaisin ja öisin.
Onko mulla röökii tarpeeksi, missä poltan, mistä haen lisää ja onko mulla rahaa röökiin.
Rakastin aikoinaan nikotiinia, joka rentoutti ja kasvatti lihaksia dokatessa nuo vuodet
tai niin luulin, sehän vain laskee merkittävästi kuntoa ja pahentaa paniikkihäiriötä.
Turhin myrkky koskaan, nykyisin en voi sietää spaddun hajua, enkä sitä liki polttavia.
Olen täysin varma, etten koskaan enää polta, enkä muuten mieti tuota huumetta
ollenkaan. Irtipääsyyn riitti puolisen vuotta, jonka näkee jatkuvasti tupakkiunia.
Seuraavaksi alkaa yhdeksäs vuosi ilman, jossain munkin on pädettävä.
Ei tuota savuavaa pötkilöö kukaan oikeesti tarvitse ja lopettamisen
ja tauon ero on, ettei tartte polttaa enää koskaan, kun lopettaa.
Ne jotka diggaa tupakista, kehotan polttamaan viis kerralla,
saa enempi ihania aineosia keuhkoihinsa ja nopeuttaa
keuhkoahtauman ja keuhkosyövän etenemistä,
sillä ne korjaavat iki-röökaajan for sure.
Lopettaneita arvostan, olette kovia
luita ja edellä aina muita
voi noita filtterisuita
eikö niillä oo muita
tapoja lopettaa
elämiänsä
on se
känsä.
Tulipa hauskassa muodossa! Täyttä asiaakin… Kyllä se aina laittaa miettiin
^ Onhan se niin Jilla, ettet sä röökii mihinkään tartte tai Mirtillo tai kukaan, etenkään palstan naiset,
joiden tupakin polttaminen saa mut murheelliseksi ja kiihkotta voin toivoa teidän lopettavan ja
äijät ehkä myös, ero puhtaaseen on selkiö, eikä hermot mene niin helposti ynnä muuta ja joillain
kynnys juoda ööliä tai muuta nousee, tuoltakin kannalta aina parempi, toki aikuiset käärii omat päätöksensä.
Oon jo niin setämies, että mun pitää välillä huolestua ja yhteiskunnallisesti ottaa kantaa sekä puoltaa raitista elämän monimuotoisuutta ja sen rönsyileviä ilmenemismuotoisuuksia.
Meikäläistä 9 vuotta vanhempi setämies, jos nimimerkin numerot merkitsevät syntymävuotta… 
No mutta olenhan minäkin kyllä tätinainen. Minä siis en polta, joten miun puolesta ei tarvihe surkutella, mut tuon Jillan puolesta kyllä. Voi Jilla, Jilla…mitä myö ny siun kans tehhään…
Noniin pitääkin surkutella minua, on tämä oikeasti aika surkeeta! Olen luonut sellaisen epäonnistumisen kehän tuon tupakan kanssakin, että en kertakaikkiaan enää osaa edes nähdä, että voisi oikeasti olla mahdollista olla joskus savuton! 
tiedättekö, jos lopettaa vähintään joka kuukausi, joskus useamman kerran kuussa, ja sitä jatkaa noin kymmenen vuotta… Se on aika monta lopetuskertaa! Ja jos JOKA IKINEN KERTA epäonnistuu niin rupe sitä väkisinkin lannistuun, että eihän tämä onnistu ikinä! nyt tuo epäonnistumisen tunne pitäisi saada katkaistua, nykyisin tuntuu että alan pienemmästäkin jo polttaan koska pääkopassa huutaa ääni jotain “nonni, siinä se taas nähtiin, et tuu tästäkään selviämään…”. Vaikka eihän se niin ole! Pitää koittaa saada luotua itselle usko siihen, että edelleen ihan hyvin voin onnistua, heti ensi kerralla vaikka mutta en varmana onnistu niin kauan, kun koko ajan jokin sisäinen ääni solvaa ja haukkuu, että eeeet onnistu lällällääääää…
Lopetin tupakanpolton kahdeksan vuotta sitten. Sitä ennen meni puolitoista askia sinistä LMää päivässä. Käytin apuna nikotiinipurkumia, jota sitten käytin kaksi vuotta. Ennen lopettamista minulla ei ollut yhtään savutonta päivää 12 vuoteen, vaikka olisin ollut tosi kipeä. On tuo nikotiini ihmeellinen aine, kun siihen jää koukkuun. Erilainen riippuvuus kuin alkoholissa.
Ketjupolttaja olin minäkin muutaman vuosikymmenen. Eikä siinä riittänyt kaksi askia päivässä, koko ajan paloi.
Kymmenkunta vuotta sitten tuli varmaan siinäkin mitta täyteen, jonain aamuna vaan heräsi ajatus kokeilla josko voisi ilman olla.
Se oli kyllä yksi vaikeimmista tempuista, minun kohdallani. Jopa alkoholista olin tottunut olemaan aina joskus ainakin puoli päivää erossa, joskus jopa koko vuorokauden kun tilanne niin vaati …mutta kun se tupakka oli aina mukana, eikä maku päässyt suusta häipymään milloinkaan. Illalla viimeiseksi ja aamulla ensimmäiseksi, savut piti kiskaista.
Ja se kesti paljon kauemmin kuin alkoholiriippuvuudesta eroonpääsy, ensimmäiset kuukaudet olivat melkoista hermopeliä. Jos olisin silloin ihan tosissani uskonut että antaahan ne lääkärit mielihyvänappeja jo vähän kaikkiin vaivoihin, niin ehkäpä olisin mennyt reseptiä pyytämään… mutta kun ei semmoinen mieleeni tullut, otinpa sitten luomuna senkin kokemuksen, kaikilla mausteilla ja täyden annoksen, niin että jäi mieleen.
Pääasia tietysti on se sama vapautuminen kuin alkoholin kanssakin sitten myöhemmin. Ajatusten päästyä uusille urille lopputulos on se mitä hainkin, eli kummankaan kanssa kysymys ei ole enää mitenkään ajankohtainen, eikä tarvitse edes miettiä josko käyttäisin. Taakse jäänyttä, merkityksetöntä.
Jäljelle jäi kummastakin loppujen lopuksi hieno muistikuva voitetusta “taistelusta” omien mielitekojen ja urautuneiden tapojen kanssa. Ne onnistumisen kokemukset eivät repussa paina, pikemmin taitavat keventää taakkaa silloin tällöin.
Moni asia voi antautua mahdollisuuksien rajoihin kun muistaa että olenpa tainnut pahemmastakin selvitä, kun aikaa ja halua hommaan satsasin.
Olen lopettanut jo melkein 9 vuotta sitten tupakoinnin. Elämäni parhaimpia päätöksiä. Nyt en voisi enää kuvitellakaan tupakoivani!
Lopetin toistakymmentä vuotta sitten, silloin meni toista askia päivässä. Olin päättänyt päivämäärän jo noin vuotta aikaisemmin ja psyykkasin itseni niin, että se todella loppui kerrasta. En todellakaan ole katunut ja mielitekokin katosi loppujen lopuksi nopeasti.
En ole koskaan tupakoinut, en edes henkosta vetänyt eikä koskaan ole käynyt mielessäkään vetäästä edes kännissä. Passiivisena kylläkin olen joutunut savua nuuhkimaan, varsinkin pikku poikana 
.
Yllättävän moni ei ole polttanut koskaan! Ja minä kun luulin, että kaikki juopot käryttää… Hieno enemmistö näkyy lopettaneen. Missäs ne uhmakkaat röökaajat on, ne jotka uhoavat polttavansa sitä varmemmin, mitä enemmän sitä yritetään kieltää…? Niitä näkyy noissa uutisten kommenteissa aina, eivät taida olla plinkkiläisiä… 
Ne on kuollut keuhkosyöpään. Muuaaahhaaahahaha 
. Nojoo sori.
T. Prööki
Ihan pikkutyttösestä asti savuttelin, pahimmillaan 2askia päivässä. Niksapurkalla, laastareilla ja akupunktiolla yritin lopettaa monta sataa kertaa ja ei onnistunut. Vajaa 2v sitten löysin sähkötupakan (sähköhöyrytin parempi nimi tosin) ja on se mukava kun ei haise, ei väsytä, ei närästä ja astma/hengenahdistus ei vaivaa. Silti on “puuhaa” esim bussia odottaessa kun massuttelee hyvää höyryä.
