katselin ja luin tuossa vanhoja ketjuja. Esim vuoden 2005 ja 2007 viestiketjuja. Joukossa on monia kadonneita kirjoittajia joita ei ole enää näkynyt. Väkisin yön tummuudessa hiipii ajatus… Kuinka moni on Tuonelan Rikinkatkussa? Kuinka monen korkki sulkeutui vasta kuolemaan? Kuinka moni kuoli kammottavassa rapulissa? 
Niin no kun kyseessä on netti ja sähköinen maailma niin ei aina voi kovin kummoisia johtopäätöksiä vetää onko joku manan majoilla vai ei, jos katoaa. Onhan tietty niin, että jos joku kirjoittaa päivästä toiseen iankaiken ja monta kertaa päivässäkin niin tietty kun ykskaks häviää, voi tullakin fiilis jotta nyt on kummiskin jotain sattunut ihan varmasti.
Mutta aikas usein taitaa olla niinkin (huomioidaan palstan aihepiiri…), että sortuminen voi tapahtua tyyliin koska vain ja kelle vain. Monelle on jo aika kova kynnyskin palata puhumaan jos on hehkuttanut hyvää oloa vaikka vuosia ja sitten ihan ykskaks lähtee ränni päälle eikä välttämättä edes loppua näy. Ja ihan tietysti puhdas kyllästyminenkin toisilla… Monta nettipalstaa hylännyt itsekin vaikka olisi kirjoittanut vuosia jos ei vain ole enää sanottavaa ja samat nassut jauhavat samoja asioita päivästä toiseen. Etenkin jos menee jo riitelyksi. → TOSIN jos nyt on jo tullut “kuin kavereita” paljon, niin yleensähän sellainen ilmoittaa sitten jotta ny mää lähden, ei jaksa enää, hyvää jatkoa kaikille. Ainakin jos haluaa joihinkin pitää jatkossa sitten one to one -yhteyttä.
Pakko silti sanoa, että ei täällä puolella vielä poistuma ja kato tunnu ihan kauhea olevan mitä kummiskin aikas kauan lueskellut ja joskus kirjoitellut, kun mennään tuolle puolelle jossa laittomien päihteiden kanssa porukka pelaa ilman lopettamismeininkiä ja vielä aika hc-touhuna niin ei ole kovinkaan harvinaista jonkun osaavan kertoa “niin nimimerkki xyz123 ei sitten kirjoittele muuten tänne enää, ikinä…”. Mutta piiritkin toki vähän pienemmät ja viidakkorumpu laulaa herkemmin…
Ne, joiden kanssa minä olen käynyt kirjeenvaihtoa voivat varsin hyvin. 
Eilen oli AA:ssa juttua meidän paikallisesta ravintolastamme, jota minäkin olin 1970-luvun alussa rakentamassa. Sinne syntyi heti kerralla sellainen ihan oma vakioporukkansa. Viime vuonna tuossa porukassa viettettin 36 hautajaiset. Tämän vuoden puolle riveistä on poistunut 5 lisää.
En nyt mitenkään “sensaatiohakuisesti” kysele, enkä muutoin utele… mutta aikas kovia lukuja nuo.
Pakko kysyä, että niin kuinka monella noissa luvuissa ovat päihteet olleet suoranainen tai välillisesti ihan ilmiselvän suoranainen syy poistumaan? Meinaan jos kerran tuo kys. anniskeluravintola on ollut olemassa 70-luvun alusta ja tuolloin ovat olleet nuorimmat vakioporukaksi muodostuneessa väessä siinä 20-25v jos heitän hatusta nyt tuollaisen rationaalisen oletuksen… Niin eiköhän ole aika monella ollut luvussa mukana jo ihan luonnollista iän tuomaa vaivaa ja syitä miksi on elämä päättynyt. Jos siis nuorin kaarti on tuonajan väestä siinä eläkeiän kynnyksen pinnassa nyt. Ei se nyt sinällään kuulosta ihmeelliseltä…
En nyt ryhdy spekuloimaan näillä kuolinsyillä. Varsinainen tietolähde on tietenkin paikan portsari, joka on porukan vuosikymmenten saatossa oppinut tuntemaan. Varsinaisesta räkälästä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan varsin hyvämaineisesta ja suositusta paikasta.
Alkoholi alkaa tappaa isommasssa määrin käyttäjiään siinä viidenkympin tietämillä. Pumppuhan se yleensä on joka pettää. Aikamoinen yhdistelmä huonoja elämäntapoja ja hyvien elämäntapojen puutetta siinä kuitenkin on taustalla. Noiden hieman vanhempien AA-laisten kertomukset ovat usein varsin karua kuultavaa, kun alkavat luetella nimeltä noita hautaansaatettuhja entisiä ryyppykavereitaan.
Ok. Juu ei nyt spekua tarvikaan tosiaan, kunhan kysyin. Oma suku kun vain tuppaa terveyden puoleen kippaamaan ilman viinaakin tuossa 40-50 välillä. Niin tuollainen ikähaarukka kuulostaa hyvinkin tavanomaiselta Suomalaisen lähdön ajanjaksolta kun ollaan jo pidemmän matkaa yli 50v päälle. Ei se tarvi enää viinaakaan.
Itse kun kuulun myös siihen suvun vesaan joka ei varmasti näe edes tuota viittäkymmentä, niin 60v tuntuu jo “täysin normaalilta iältä” mennä johonkin pelkkään iän aiheuttamaan vaivaan. Juuri meni yksi lähisukulainen, ikää 36. Ei koskaan juonut…
Mutta ei se tietty viinalla ainakaan elämä helpotu jos vielä terveysrasitteita on. Itsekin olen käytännössä lopettanut kokonaan, kun hyöty - haitta -suhde on melkoisen vidurallaan jo yhden illan vähänkin reippaammasta nauttimisesta. Vaikkei siitä nyt muutoin haittaa olisikaan.
Voi olla että joku, mutta mitäpäs sitten? Kuolema on osa elämää eikä mikään ainoastaan kauhuelokuvissa esiintyvä kauhistus jota yön tummuudessa ihmetellään. 
Sitä paitsi ehkä kuolema krapulassa ei sittenkään ole niin paha tapa lähteä; sanotaan että kovassa krapulassa pelkäät ensin kuolemaa, sitten pelkäät ettet kuolekaan.
Mutta entäpä jos helvetti onkin totta? joudutkin ikuiseen piinaan…rikinkatkuiseen lieskaan ja vielä krapulassa? siellä olotilasi kestää läpi ikuisuuden…? Jotkut alkaneet uskoa helvettiin olojensa seurauksena… Kun kerran on mahdollista tää olotila - on mahdllista että on olemassa myös helvetti… Ehkä ne jotka kuolivat viinaan krapulassa…heräsivät helvetistä…
^ehkä myös osa viesteistä jäisi kirjoittamatta … jos tänne olisi ikäraja. 
Kahden Päihdelinkin foorumille kirjoitelleen ihmisen olen kuullut kuolleen. Nimimerkki “1960”, joka oli tuttu vain nimimerkkinä, ja lisäksi yksi Vähentäjiin ja Saunaan kirjoitellut poitsu jonka nimimerkkiä en muista mutta jonka tunsin IRL, hukkui kamapäissään Hietsussa pari kesää sitten.
Varmaan kuolleita voi olla enemmänkin, mutta eiköhän suurin osan palstalta poistuneista ole kuitenkin ihan hengissä.
Ja raittiinakin vielä 
…mikä parasta.
Uskoakseni helvetti on olemassa. Se on jokaiselle ihan ikioma, ja täällä maan päällä. Eiköhän meistä näillä palstoilla kirjoittavista jokainen ole jo oman helvettinsä läpikäynyt- toivottavasti, että se ei ole vielä odottamassa. Siksipä ei juurikaan kannattaisi ketään kadehtiakaan, kyllä se henkilökohtainen helvetti löytyy kauniilta ja rikkailtakin, vaikka ei heti uskoisi eikä ulospäin näkyisi.
Mutta onko se taivas täällä maan päällä…?