Olen ollut tänään 20 pv raittiina, taitaa olla pisin jakso tänä vuonna. en tiedä miksi on niin vaikeaa pysyä raittiina. Ei ole aina mitään syytäkään juoda, tulee vaan mielihalu etteikö yhden pari voisi ottaa ja sitten alkaa viikon juomaputki ja toinen viikko menee toipumisessa. Olen aatellut, että on mennyt vuosia hukkaan juomaputket ja toipumiset yhteenlaskettuna!!
Aloin alle viisikymppisenä (nyt 63 v) juoda putkia, kun työelämässä oli hiljaista.AA:n menin vuonna 2002 ja lopetin 2009, töistä johtuen. Nyt olen päättänyt palata sinne, koska vietin pitkiäkin aikoja raittiina AA:ssa ja se oli hyvää toimintaa. On vaan kynnys mennä, kun ei ole tuttuja kenen kanssa eka kertaa menisi, mutta kaipa pystyn sinne yksinkin menemään. Tämä ja viime vuosi on ollut tosi vaikeaa juomisen suhteen, raittiita päiviä samanverran kuin juomapäiviä. Käytän nyt taas antabusta ja koetan olla jättämättä sitä pois, koska silloin tiedän, että petaan seuraavaa juomistani. Olen naishenkilö ja tiedän, että fyysinen kuntoni ei kestä enää pitkään noita juomisputkia ja kyllä ulkonäkökin kärsii Koetan kuntoilla ja käydä uimassa ja lenkillä. Minulla on kaksi aikuista lasta ja kaksi ihanaa lastenlasta, joten hyviä asioita elämässäni on ja haluaisin viettää loppuelämäni raittiina. Erosin v. 2001 miehestäni, joka oli silloin myös suurkuluttaja tai alkoholisti, hyvä että erosin koska olisi saattanut minut deekikselle, niin vaikeaa oli ja hän oli myös väkivaltainen. Nyt minulla on ihana avomies, yhdessä oltu jo 13 vuotta ja hän on melkein raitis, mikä on tosi hyvä minulle. Elämäni on muutenkin kohdillaan, en ole vakituisessa työssä enää, joitakin sijaisuuksia välillä teen. Asun viikot yksin vuokrayksiössäni ja vkoloput olemme toisella paikkakunnalla mieheni talossa. Tämä yksinolo on antanut minulle liian monta mahdollisuutta juoda, koska kukaan ei ole näkemässä, juon melkein aina kotona yksin, en käy ravintoloissa tai baareissa. Olemme toki asuneet muutamia vuosia miehen kanssa yhdessä ja hän on joutunut näkemään juomistani, mutta on melko suvaitsevainen minulle eikä hauku. Nykyään hän tietää, ettei tule luokseni, kun sanon, että voin huonosti. Suurin toiveeni ja haluni on pysyä raittiina. Nyt olen päivä kerrallaan sitä. Kaikille tsemppiä taistelussa alkoholia vastaan. 
Ritu
Iltaa sullekin.
Joo, oliskohan tää vanheneminen sellaista murroksen aikaa?
Raittiuden kannalta olis hyvä palata sinne AA:han takaisin, näin minäkin tein pari vuotta sitten ja olen siitä lähtien ollut jälleen raittiina. Palikat ovat nyt loksahtaneet kohdalleen ja viihdyn pääasiassa yksinään vaikka sinkkupoikani luona asustelenkin. Mut kyllä on todettava, että vasta raitistumisen myötä selkeys on palannut elämääni.
Hei rituketo!
Käännetäänpä asia niin päin valoisaksi ja toivoa antavaksi, että nyt sinulla on ajankäytön puolesta tosi hyvä mahdollisuus käydä AA-palavereissa ja ottaa ohjelma käyttöösi. Kyllä sinne rohkenee mennä yksinkin.
Raitista jatkoa sulle!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hei. olen tänne kirjoitellut vasta jonkin aikaa löydettyäni tämän foorumin “vahingossa”.
Jokin side johonkin missä toipuvat alkoholistit pitävät yhtä on hyvä olla olemassa, vaikka oliskin ollut raittiina jo kauan, niinkuin minä.
Kun luin kirjoitustasi heräsi ajatuksia myös omasta elämästäni. Entisestä ja nykyisestä. En osaa kirjoittaa siitä, mutta tunnistan tuon tarpeen olla yksin, ettei kukaan minua vartioi tms.
Voisit soittaa sen paikkakunnan AA-auttavaan puhelimeen, usealla paikkakunnalla joku aina tulee vastaan jos liikaa jännittää mennä yksin. Voimia sinulle että uskallat mennä!
Hei,. Kiitos kommenteista “lomapuistolle, helisee ,huolestunut läheiselle” ja muille. Olen vakaasti päättänyt mennä AA:n kuten tekin sitä neuvoitte ja itse olen aikoinaan siellä käynyt. Puhuin terapeuttini, joka on A-klinikan terapeutti ja olen käynyt siellä säännöllisesti, kanssa niin hän tukee myös minun menoa AA:n. Häneltä muuten sain tämän Vilpolan tiedot ja pyysi, että liittyisin tänne ja hyvä niin. Raitista juhannusta kaikille !