Mitäs tänne muille kuuluu? En ole kovin aktiivisesti kirjoitellut, mutta taittua on säilynyt. Eikä oikeestaan ole tehnyt edes tiukkaa. Se tuntuu jopa omituiselta!
Antabuksen oon jättänyt pois, kuitenkin oon varautunut siihen että otan sitä mikäli tulee houkutuksia tai tilanteita missä niitä voisi syntyä.
Käyn muutaman viikon välein päihdeklinikalla, mulla on tosi mukava oma hoitaja jonka kanssa jutustelu tuntuu hyvältä.
Aa:saa en ole edelleenkään käynyt, mutta musta se tuntuu et se olisi nyt jo vähän liikaa, kun käyn myös vertaistukiryhmässö kaksisuuntaisille sekä psyk.hoitajalla.
Tuon kaiken lisäksi kontakteja on perheneuvolaan ja lastensuojeluun.
Vertaistukea alkoholiin liittyen saan muutamalta ystävältä.
Elämänkumppanini toki myös mua kannustaa ja kertoo olevansa musta ylpeä, vaikka itse edelleen tissuttelee päivittöin.
Oon pohtinut paljon sitä, miten mun oma juomattomuus ja hänen jatkuva tissuttelu saattaa koitua meidän parisuhteelle koettelemukseksi. Huomaan että mua hänen tissuttelu on alkanut jopa ärsyttämään. Yritän kuitenkin olla nalkuttamatta asiasta. Odotan että ehkä hän jossain vaiheessa ottaa musta mallia tai itse vaan saa myös tarpeekseen. Eli ihmettä odotellessa. Hänen juominen ei kyllä ainakaan siinä mielessä mua häiritse että munkin tekisi mieli juoda. Päinvastoin, mun on helpompi olla juomatta kun katson vierestä miten säälittävää se jatkuva läträäminen on. Läheisyyttä ja hellyyttä meillä on nykyään vähemmän. Mua ehkä vähän inhottaa suukotella viinan käryistä ukkoa. Siihen sohvalle se jää iltaisin Jallu pullo kainalossa, kun itse painelen nukkumaan hyvissä ajoin.
Oon antanut itselleni nyt paljon enemmän aikaa omille harrastuksille. Tai tuntuu että nautin niistä nyt ihan eri tavalla. Saan niistä mielihyvää entistä enemmän. Uusien asioiden oppiminen ja itsensä haastaminen tuo onnistumisen tunteita. Liikunta ja ulkoilu kuuluu myös jokapäiväisiin rutiineihin. Sen lisäksi syön hyvin ja monipuolisesti. On enemmän voimia keskittyä omaan hyvinvointiin.
Maaninen vaihe ja ahdistuneisuus ovat väistyneet. Henkinen tasapaino on löytynyt. Voin paremmin kuin moneen vuoteen. Itsetunto on parantunut enkä enään tunne niin valtavaa syyllisyyttä ja itseinhoa kuin aikaisemmin. Voin olla itsestäni ihan ylpeä. Se tuntuu hyvältä.
Pieni pelko kalvaa mieltä kuitenkin. Pelkään sitä päivää kun repsahdan. “palkitsen” itseni lasillessa viiniä. Ja ennen kuin huomaankaan olen taas kiinni vanhassa. Ja koko helvetti alkaa alusta. Päivä kerrallaan siis täytyy edelleen mennä, liikaa ei saa luottaa itseensä. Alkoholisti on alkoholisti. Siitä ei vaan pääse mihinkään. Toipuminen on kuitenkin hyvällä mallilla nyt.
Maahinen kirjoitti
Sulle varmaankin on kerrottu Al-Anonista. Se on läheistensä juomisesta tai alkoholismista kärsivien vertaistukea tarjoava vapaaehtoisten yhteisö. Jäsenistä enemmistö on naisia.
Olet päässyt hyvälle tielle, ei ole syytä pelkoon retkahtamisesta, kun muistat kirjoittamasi: Alkoholisti on aina alkoholisti. Ja jokainen raitis päivä on alkoholistille täyden kiitoksen paikka.
Tänään et ole yksin
Kiitos Lomapuisto kommenteistasi!
Yhtenä iltana tällä viikolla heitin ukko-kullalle toiveen, josko hän voisi olla edes yhden illan juomatta. Ja olihan hän. Yhden illan kärvistellen. Seuraavana vetikin sitten kolmen päivän edestä, ikään kuin olis ollut pidempäänkin juomatta. Hän itse vakaasti sitä mieltä ettei hänellä ole ongelmaa viinan suhteen. Hän ei omasta mielestään ole alkoholisti, hän vain haluaa juoda joka päivä. Oon yrittänyt vihjata että tuossa tavassa ajatella ei huijaa kuin itseään.
Noh, jokainen on itse vastuussa omasta juomisestaan. Mulla itselläni menee nyt hyvin ja olen siitä onnellinen. Tästä haluan pitää kiinni.
Ensiviikolla on isännällä firman “pikkujoulut”, joka tarkoittaa sitä että taas on tulossa iso lasti viinaa meille kotiin juhlien jälkeen. Aina sitä jää yli ihan järkyttävän paljon. En ole vielä keskustellut aiheesta, mutta ajattelin ehdottaa ettei niitä viinoja tuotaisi tänne. En tiedä onko se riski ajatellen mun alkoholismia. Onhan täällä juomaa muutenkin aina esillä. Autotallissa taitaa olla vielä muutamia viinipullojakin, joita tuli jouluna lahjaksi. Oon niitä välillä vienyt lahjaksi muille. Jääkaapissa on kylmää lonkeroa heti saatavilla mikäli mieli tekee. En mä tiiä, mut kyllä mä ehkä toivoisin ettei täällä olisi mitään valtavia viina-varastoja. Saattaa aiheuttaa huokutuksia. 
Mikäli elelee huushollissa, jossa on muita jotka käyttävät alkoholia, niin se on vain paras opetella elämään niiden täysien puteleiden kanssa. Eihän siitä pidemmän päälle mitään tule mikäli toinen alkaa vaatimaan ettei taloudessa voi säilytellä alkoholia, mikäli joku ei voi itse sitä käyttää.
Maahinen kirjoitti
Kiva kuulla, että sulla menee hyvin. Voimattomuus alkoholiin nähden on sitäkin, että toisen puolesta ei voi raitistua. Jos sua kiinnostaa kuulla, miten jotkut ovat selviytyneet raittiina ja parempaan elämään, vaikka samassa osoitteessa asuva juo, voisitko ehkä käydä kuuntelemassa Al-Anonin kokouksissa.
Päivä kerrallaan