Tunnelmia tammikuun lopulla

Mitä jäi saldoksi tammikuusta joka loppuu tänään?

Ei tullut tipatonta. Jotain kuitenkin; kännipäiviä oli puolet vähemmän kuin joulukuussa. Puolet.
On sekin jotain. Alkanut nauttia krapulattomista päivistä, hyvistä unista, jne. Löytänyt niitä kohtia joissa lähtee tilanne lapasesta. Tehnyt tuota 30 päivän tehtäväsarjaa, vaikken olekaan ollut joka päivä raittiina, se on hyvä siinä suhteessa että tulee kelattua näitä. Pikku hiljaa lakannut valehtelemasta itselleni, että ei sillä mitään väliä kuinka paljon juon kun oon jo näin “vanha” ja pystyn hoitamaan hommani.

Keskustellut täällä ja huomannut etten ole yksin. Kun yksinolo on normaali (koska korona) niin ajattelu hämärtyy ja sitä kuvittelee että on ainoa joka kamppailee tällaisen kanssa. Naurettavaa mutta omalla kohdalla totta.

Mulla on aika monta syytä olla saamatta aivoinfarktia, maksakirroosia etc. Nuorempana tuollaiset saattoivat tuntua kaukaiselta, ikääntyminen tuo ne lähemmäs. Vanheneminen lisää sairastumisen todennäköisyyttä ilman viinaakin.

En minä tiedä miten tässä käy mutta sen verran kuitenkin että olen tammikuussa ollut puolet vähemmän kännissä kuin joulukuussa. Ei se ihan paskasti ole.

Ei todella ole huono tammikuun tilitys :slight_smile:, olet tehnyt ison muutoksen tottumuksiin, kun puolet juomakerroista loisti poissaolollaan!

Tuli unesta ja iästä mieleen, että nukkuminen oli mulla yksi merkittävin asia miksi oli aivan pakko vähentää juomista todella reilusti. Tänä aamuna juuri laillasi mietin, että olipa ihana taas nauttia hyvästä unesta. Näin kaamosaikaan tarvitsen unta ihan uskomattoman paljon, nukuin eilen 10h ja viime yönäkin riitti unta vielä 8.5 tuntia, vaikka nukun viikollakin hyvin. Parikymppisenä selvisi vähemmillä unosilla.

Ennen vähentämistä mun väsymys oli aivan kuolettavaa, sitä on vaikea edes kenellekään kuvata joka ei ole sitä kokenut. Viikonloput meni lähes semmoisessa zombi-tilassa, ei jaksanut oikein mitään. Monena maanantaina kävelin töihin ja mietin raskain askelin, että miten ihmeessä jaksan tämän viikon. En edes aivan nopeasti tajunnut, että se johtui perjantaisesta aika raskaasta juomisesta, niin tyhmä voi ihminen olla :unamused: .

Tosi hyvin. Jokainen selvä päivä on voitto ja tämä taisteluhan kestää loppuelämän. Samalla lailla meni itsellänikin, ja tuntuu hyvältä. Huomenna alkaa helmikuu ja se on taas toivoa täynnä. Tsemppiä!

Mullakin unen edes pieni paraneminen on suuri asia. Minähän aloitin tipattoman tammikuun vähän myöhässä, mutta se kolmisen viikkoa oli helppo. Tänäänkään en retkahtanut ottamaan konjakkia kaapista, vaikka oli koiramme synttärit. Haimme hampurilaisateriat ja koiralle oma pihvi.

Aion jatkaa huikatonta helmikuuta, jollei tule juovia vieraita. En kestä olla kuivin suin kun vaimo tarjoilee vieraille. Toivottavasti tulee vain raittiita vieraita. Paljon tsemppiä kaikille!

t. Juhani