Tulevaisuus pelottaa, pelihimon pauloissa

Valtti
1

Hei.

Minä tulin tänne sivustolle, koska tajusin että olen taas unohtumassa pelien maailmaan. Ja tuntuu pahalle. Google löysi tämän.

Tänään hävisin 1200e nettikasinolle. Taloudellisesti asia ei ole ongelma, koska voitin samaisesta kasinosta yhteensä 1300e viikonloppuna, mutta ulosmittasin siis voittoni vajaata sataa euroa lukuunottamatta (joka sekin on loppujen lopuksi iso raha!). Onneksi luottokortin luottoraja tuli tälle kuulle vastaan enkä voinut enää tallentaa uutta pelirahaa, muuten olisin varmasti vielä yrittänyt voittaa tappiot takaisin. Ja taloudellisesti minulla on nyt vuokra/ruoka yms rahat olemassa pankkitilillä, taloudellisesti ei ole ongelmaa.

Mutta tämän tajuaminen että tuo pelaaminen ei pysy hallinnassa, vaikka miten vähäisesti yrittäisin vain kokeilla. Pikkusormen antamalla se vie koko käden. Ja hetken kokeilusta ja voitosta (tällä kertaa isosta!) tulee hetkellinen hyvä olo, mutta tällä tavalla sen saa vauhdilla katoamaan. Ja tässä on vielä morkkis pelaamisen aloittamisesta, koska olin ollut nettikasinoilta poissa lähes vuoden ja nyt sitten sorruin sinne. Ehkä pakenin oikeaa elämää sinne, koska lähipiirissä sattui juuri kuolemantapaus.

Minun pelaamiseni on ollut viimeisen 5-6 vuoden aikana vaihtelevaa, nettikasinot ovat vieneet suurimmat rahat. Täyspoteissa olen jonkun verran istunut myös, mutta niissä tulee jonkinlainen sosiaalinen kontrolli, ettei ihan sellaisia summia ole vielä mennyt. Arvioin tuhlanneeni n. 5000e kasinoilla, pääosin erilaisiin hedelmäpeleihin. Suuri osa tuosta summasta on yhden hermostuksissa pelatun paripäiväsen tappio kesällä 2007, ehkä 2000e. Parhaimmillaan olen ollut 2 kuukautta kokonaan pelaamatta, sitten olen aloittanut jostain kaupan hedelmäpelistä ja pikkuhiljaa pelaaminen on aina kasvanut vähän suuremmiksi rahoiksi. Sitten olen taas osannut pitää hieman taukoa. Ja sitten taas vähän pelaillut.

Minulle pelaaminen on hävettävää toimintaa, olen pitänyt sen aina salaisuutena. En ole kertonut asiasta kenellekkään. Sinällään netissä helppoa. Ja varsinkin kun olen asunut yksin viimeiset 10v.

Summasummarum

  • taloudellisesti en ole ajanut itseäni ahdinkoon, varsinaista pelivelkaa ei ole. Muut velat olisivat toki vähempänä ilman pelailua, mutta sinällään pärjään.
  • henkisesti on paha olla
  • tajuan ettei pelaaminen ole minun hallinassa. Aikaa ja rahaa menee niihin liikaa.

Nuo pelaamattomat jaksot ovat olleet ihan hyviä. Nyt pitäisi vain saada mieli taas hallintaan ja aloittaa uusi pelaamaton kausi. Ja ehkä minun pitäisi avautua asiasta jollekin. Yksinään tämä salaisuus alkaa olla aika rankka kantaa.

Sekavaa pölinää. Ehkä tän joku lukee.

2

Hei taas.
Nukuin yön levottomasti ja ajattelin kertoa vähän lisää.

Olen n. 30-vuotias mies. Muistan kyllä miten minunkin varsinainen ongelmapelaaminen alkoi surullisen kuuluisan paffin ilmaisesta pelirahasta. Voitin vähän ja sitten jäin koukkuun. Se oli se ensimmäinen pelaamisjakso. Paffilla sai laitettua kyllä hyviä pelirajoituksia itselle, mutta niistä huomasin että odotan sen avautumista kuin kuuta nousevaa. Paffin pelitilin olen nyt sulkenut, sinne en enää rahojani laita. Ja ensimmäinen paffin jakso vei vain muutaman kympin, silloin pelasin hyvin pienillä summilla nykyiseen nähden.

Mietin eilisillan pelaamistani. Se oli oikeastaan ihan yhtä kaoottista häviämistä, kuin tuo parin vuoden takainen 2000e tappio. Ainut erotus on se, että nyt viikon aikajaksolla katsoen en jäänyt sitä summaa tappiolle, vaan hieman plussalle. Tuntuu kyllä yhtä pahalta.

Ja mietin mikä mua ajaa pelaamaan. Kyllä se on siitä pelaamisesta tuleva hyväolontunne, se tuntuu kiihottavan hyvälle. Jospa nyt voittaisi.

Että näin.

Muillekin himopelaajille voimia vastustaa kiusauksia. Itse olen vielä selvinnyt, mutta raja siihen että retkahdan lopullisesti tosi isoihin summiin tuntuu olevan pelottavan lähellä. Näitä muiden tarinoita lukiessa ymmärrän niin hyvin miten kontrolli asiaan katoaa. Koitetaan jaksaa eteenpäin.

3

Minusta sinä olet analysoinut tilanteesi hyvin.

Tuo kiinnostaa, miltä sinusta tuntui tuon voitollisen päivän (1.300 €) jälkeen. Itse muistan, että viimeisinä aikoina oli perusvireeni surullinen voitollistenkin päivien jälkeen, vaikka voitot tietty tuntuivatkin hyvältä. Tiesin nimittäin vähintäänkin alitajuisesti, että raha oli minulla vain lainassa ja tulisin pelaaman sen korkojen kanssa takaisin pelitalolle.

Tsemppiä ja jaksamista taistelussasi. Syvältäkin voi nousta, mutta oman vakaumukseni mukaan se vaatii täydellistä nöyrtymistä sairauden edessä. Tähän liittyy ihan luonnollisena asiana myös se, että jakaa asian omien läheistensä kanssa.

4

Moi taas.

Nyt on ollut monta päivää niin kiirettä, että en ole miettinyt pelaamista läheskään koko aikaa, vain yksittäisinä hetkinä. Hyvä niin. Enkä ole pelannut mitään pelejä tuon surullisen päivän jälkeen. Kaupan hedelmäpelejä katsoin tänään että tuossa ne koittavat houkutella, mutta nyt kävelen vain ohi. Mutta nyt illalla oli sitten hyvä hetki palata tänne forumille.

Kiitokset kommentista.

Tuntemukseni voitollisen päivän jälkeen. Muistan kyllä että voitot tuntuivat hyvältä. Ja muistan aatelleeni koko tätä pelaamistani, että nyt koko elinikäni pelikassa kääntyi tässä jo selkeästi lähemmäksi nollatulosta. (Jos arvioin tappioiksi sen 5000e, niin onhan tuo 25% siitä). Ja mielessä oli kyllä, että nyt pitää lopettaa ja pitää rahat.

Ja muistan kyllä perusteluni sille, miksi en lopeta pelikassaa samantien. “Rahat eivät ole vielä tulleet takaisin mun luottokortille, pitää odottaa sen aikaa ennenkuin suljen pelitilin”. Mutta kyllä minä olin ihan iloinen voitosta. Aattellin että joskus käy näinkin. Tosin en kyllä kertonut voitostanikaan kenellekkään. Pelko noiden rahojen pelaamisesta oli kyllä olemassa silloinkin, mutta aattelin olevani tällä kertaa vahvempi. En ollut.

Mutta kun tuosta tappiosta on mennyt nyt useampi päivä aikaa, ei tämä enää niin paljoa enää ahdista. Tämä oli vain karmea muistutus siitä, että näistä pitää pysyä kokonaan erossa. Ja mietin asiaa että myös tuo parin vuoden takainen 2000e pelaaminen liittyi johonkin suurempaan muutokseen elämässä. Kovaan tunnelataukseen, ehkä pettymykseen, ja sitä sitten pakenee hallitsemattomaan pelaamiseen. Ainakin jos sitä on ruokkinut pienellä “harmittomalla” pelaamisella viikkoja/kuukausia sitä ennen.

Minä jatkan eteenpäin tielläni. Voimia muillekin.

5

Moi

Kavalaa tämä on. Ei voi ymmärtää mitä mielessä liikkuu, vaikka tietääkin ettei peleistä seuraa mitään muuta kuin rahanmenoa. 10kk olin onnellisesti pelaamatta, mutta sitten tuli jokin mielenhäiriö ja onnistuin käyttämään 1000e nettikasinoilla muutamassa päivässä. Ainiin, 10kk aikana muutaman kerran laitoin lottorivin vetämään mutta sen minä itselleni kuitenkin hyväksyin.

Edelleen, tämä ei ole totaalinen katastrofi minulle vielä, mutta äkkiä tästä kyllä taas tulee. Mutta alan taas viettää pelaamattomia päiviä ja koitan selvitä eteenpäin. Velkojen määrä on nyt noussut vähän, mutta tosiaan varsinaisia pelivelkoja on ainoastaan tämä nyt pelattu 1000e VISAlla.

Uusi alku pelaamattomuudelle, siitähän tämä lähtee.

6

Jep,

siitä se lähtee taas. Itse sorruin vuoden pelaamattomuuden jälkeen. Tuloksena oli tappioita 1600 euroa mutta suurin shokki oli tajuta, että mähän pelaan taas, vaikka jo kertaalleen luulin, että pelit oli ikuisesti ohi. Elämä oli mallillaan, velat lyheni ja kunto oli noussut.

Onneksi järki palasi ja nyt on taas vuosi takana ilman pelejä. Täytyy vaan käydä tasaisin väliajoin nöyrästi lukemassa tätä foorumia.

7

Moi,

kiitokset tuesta. Edellisen viestin jälkeen en ole pelannut mitään, ja ajatuksena on pyörinyt mielessä että miten olin taas näin hölmö. Mutta olen saanut nukuttua, ja olo on suht ok. Tästä vain eteenpäin.

8

Tsau Mustaa kohti,

Kyllä se valopilkkukin löytyy!

Ensimmäisen askeleen oletkin jo ottanut, kun olet etsinyt tämän vertaispalstan. Kerrot, että sinun on paha olla pelaamisen jälkeen. Se on tuttu tunne ja ihmettelee itsekin, miksi taas pelasin. Pelaaminen on eräänlainen korviketoiminta esim kuluttaa aikaa, purkaa stressiä, ihmissuhdeongelmia jne. Siis, mietipä miksi suuntaat askeleesi pelikoneelle? Kun oikein mättää ja tekee mieli pelata, niin ulkoilu eri muodoissaan tyhjentää pään! Onko sinulla harrastuksia, jotka ovat jääneet, kun pelaaminen on vienyt kaiken ajan? Harrastuspiireissä tapaa samanhenkisiä kavereitakin ja voi vaihtaa ajatuksia.

Toiseksi miettisin, miksi on synkkää. Jokainen on ITSE oman onnensa seppä, kuten sanonta kuuluu. Huomaan, että sinä haluaisit päästä pelaamisesta, mutta se oma tahto on vielä liian heikko ja tarvitset tukea sen vahvistamiseen. Vertaistuki on siinä äärimmäisen tärkeää. Sen olen todennut monen “läheltä piti”- tilanteen kohdalla. Lisäapua olen saanut mm pelivoimapiirin vertaistukiryhmästä ja onnistuin pääsemään pelipoikki-ohjelmaan. Googletapa sinäkin näitä.

Tsemppiä sinulle ja kaikille muille peliongelmaisille! Nyt on 2 kk täysin ilman pelejä täynnä. Jos pelit muistuvat mieleen lasken numeroita eteenpäin, taaksepäin, vähennän ja kerron jne ja pelit unohtuu.

9

Ei onnistunut.

Rahaa ei mennyt nyt kuin 70, mutta morkkis on sitäkin suurempi.

10

Moikka Mustaa kohti,

Nimimerkkisi on tosi kuvaava! Olen nyt vuoden ajan analysoinut pelaamistani ja olen saanut selville, että juuri toive voitosta se on “se jokin”, mikä ajaa pelaamaan. Ajoittain on ollut muitakin seyitä, mutta ne ovat olleet terapoitavissa. Pelihimo on sellainen sisäinen polttava tunne, vertaisin jopa rakastumiseen ja sen sammuttaminen on vaikeaa. Mutta, se arki koittaa rakastuneelle ja myös pelihimoiselle. Kuitenkin erilainen arki, onneksi. Kumppanina raha on ongelma, jos sitä puuttuu. Toinen ihminen taas on moniulotteisempi ja sehän rikkaus!

Minullakin on aina paha olla pelaamisen jälkeen, tulipa sitten tappio tai voitto. Sinä kerrot tuntevasi samaan tapaan. Minusta se johtuu siitä, että yhteiskunnassamme pelaaminen lottoa ehkä kenoakin lukuun ottamatta ei ole oikein hyväksyttyä, mikä on tavallaan erittäin hyvä asia. Pelurihan voi hetkessä menettää suuria summia rahaa, hän eristäytyy sinne pelimaailmaan, jopa unohtuu, kunnes börse on tyhjä. Hän on epäsosiaalinenkin muiden mielestä. Tärkein syy kertomaasi pahaan oloon on kuitenkin se oma heikkous, taas pelasin, hävisin, miksi yleensä pelasin, kun tiedän miten kurjaa on pelaamisen jälkeen ja kuitenkin taas menin pelaamaan. Sitä sanotaan itseinhoksi.
Tämä on se noidankehä, jota kierrämme, kunnes homma alkaa tuntua turhalta, tarpeettomalta. Kyllä näin pikku hiljaa tapahtuu, kunhan jaksat analysoida jatkuvasti “miksi tein sen taas”. Itsetutkiskelu on tärkeää.

Kuulepa, älä hellitä. Olen itse vastaavassa tilanteessa. Mutta koen olevani menossa kohti valoisampaa…joskin hyvin hitaasti.
Toivottavasti löydät pohdiskeluistani “jotain”, mikä tuo valoakin horisonttiin! :bulb:

11

Kiitos kommenteista Riuku.

Minulla ei kyllä kovin kehuttavasti mene tällä hetkellä, pari viikkoa pysyin pois mutta eilen sitten taas vähän lipsahdin. Ei mitään järjettömiä summia(66e), mutta tällä hetkellä oma talous on siinä jamassa että yhtään lisäkuluja ei kaivata.

Tuo vertaaminen rakastumiseen on varmaan aika hyvä, hetkellisesti tuntuu hurjan hyvältä, mutta sitten tipahdetaankin tosi syvälle. Nyt nämä retkahdukset pelaamaan, näitä olen miettinyt mistä ne on johtuneet? Toive voitoista, kyllä. Mutta nyt viimeisellä kerralla, tieto pahasta olosta oli mielessä ennen pelaamistakin. Sitä vain kuvitteli että “tällä kerralla menee hyvin”. No ei mennyt.

Alamaissa kyllä olen, mutta ehkä täältä voi vielä nousta. On maailmassa jotain hyviäkin asioita, minullakin. Mutta just nyt joka päivä vituttaa, en tiedä tuleeko minulle enää päivää jolloin ei vituttaisi.

12

Moikka Mustaa kohti,

“Mustallakin pilvellä on kultainen reunus” tähän tapaan on joku lausahtanut. Näin se on Sinun, minun ja monien muidenkin peliongelmien kanssa painivien kohdalla. Välillä tuntuu kyllä, että se musta kerros on kovin paksu. Jaksankohan odottaa, että se hälvenee?

Paha olo, syyllisyyden tunne että tekee taas jotain sopimatonta, näkeekö kukaan jos taas luikahdan Täyspottiin tällaisia tunteita oli, kun viimeksi menin sisään ko paikkaan. Poislähtiessä samat tunteet olivat vähintään viisinkertaiset. Taas meni hetkessä pari kymppiä ja enemmänkin, joille olisi ollut muutakin käyttlöä!

Tuntuukin siltä, että sinne peliluolaan menee siksi, että jälleen haluaa osoittaa itselleen: olen heikko luonne ja huono ihminen, kurja ja surkea, kun en pysty vastustamaan tätä toimintaa. Ja taas voi todeta itselleen säälien, että “näin tuli jälleen todistettua”. Itsesääli, surkeus ja muu kurjuus saa taas “lisäravintoa”. Tätäkö haluan, haluat? Miten puhkaista tämä kupla, katkaista kierre? Minusta tuntuu, että en vieläkään tunne itseäni. Se tuntematon osa pitäisi tehdä tutuksi, mutta miten? Esimerkiksi lukemalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, ammattiauttajan avulla, hakeutumalla vertaispiiriin ja jakamalla siellä kokemuksia vai olisiko jokin muukin keino.

Tärkeää on, ettei jää aivan yksin ongelman kanssa. Ja ethän sinä olekaan, sillä täällä palstalla on kymmeniä, tuhansia peliriippuvaisia kanssasi!

Pari viikkoa on ollut vaikeaa täälläkin eikä se kultareunus ole juuri näkynyt kaikista pohdiskeluistani ja etsiskelyistäni huolimatta! Mutta periksi ei anneta ja eteenpäin mennään, vaikka välillä rotkoon tipahtaisikin.

Tsemppiä sinulle. Olethan sulkenut nettipelit itseltäsi? Rahaa eikä kortteja kannata pitää mukana, sillä kyllä siinä pelikiihkossa kaikki tyhjenee. :arrow_right:

13

Hei,

minä toivotan voimia kaikille peliongelmaisille. Taistelua salakavalaa, mielessä hiipivää peikkoa vastaan.

Minä sorruin sitten taas viime huhtikuun jälkeen, muutama pelailukerta nettikasinolla ja tappiota 350e. :frowning: Ihan vakiokaavalla, niinkuin aina ennenkin. Pari euroa RAYn hedelmäpeleihin joskus, ja siitä tulee mieleen että jospa kokeilisi netissäkin. Tällaista se on. Muutaman viikon kuluessa. Itseinhoa, itsesääliä tai jotain. Kaikkia rahojani en pelannut, joten siinä mielessä tilanne on ok. Henkinen tuska vain näistä hölmöilystä.

Tuntuu vain paremmalta että vuodatan edes hieman tuntemuksiani tänne. Saa hieman taakkaa pois. Huomenna hiihtolenkille, eiköhän tässä pääse eteenpäin.