Moi kaikille,
Mä teen tämän palstan itseni vuoksi, koska aijon oikeasti lopettaa pelaamisen, mua vaan pelottaa että psytynkö siihen. Pelipiru kolkuttelee harteilla lähes kokoajan 
Olen moniongelmainen, ja juuri saanut hirveästi apua esimerkiksi kilpirauhaspalstalta, että jotkun asiat on nyt selvitetty (10-vuoden helvetti takana siinäkin asiassa) ja nyt, lisää edessä. Pelaaminen/peliongelma.
Mä olen tiennyt jo hyvin pitkään, vuosia että minulla on peliongelma, rämpytän siis kaupan hedelmäpelejä.
Parhaimmillaan puoli vuotta pelaamatta, kunnes taas yksi kaunis päivä ajattelin ettei kai se haittaa jos vähän kokeilee, tai laittaa pari kolikkoa. Sillä kahdella eurolla tulee sitten jotain neli-viisinkertainen voitto, ja lähden taskut pullottaen kotiin. Tai parhaimmillaan matka jatkuu toiseen paikkaan jossa yritetään voittaa lisää. EI EI EI EI Ja vielä kerran EI.
Mulla on siis ollut ja on kyllä edelleenkin paljon ongelmia (tai nyt tiedän mitä ne ovat, ei enää niin paha tilanne), kuitenkin, niin kun en pysty käsittelemään kahta todella isoa asiaa, johon kiteytyy mun elämä ja naiseutta todella paljon, puran ahdistuksen ryntäämällä pelikoneen ääreen. 
Ongelmia on sitten rutkasti enemmän. Mulla tapahtuu monesti niin kun en kestä jotain pettymystä, asian ei tarvitse olla suurikaan, lähden pelaamaan.
Peliongelma on ollut yli 6 vuotta. Joku toinen olisi jo hakenut apua, mutta mä en jaksa tällä hetkellä yhtään mitään ylimääräistä sessiota, kun kävin jo 7 ja puolen vuoden terapia/sairaala-helvetin läpi, olen ollut käsittämättömän huonossa kunnossa. Myöhemmin on selvinnyt, että psyykkinen ja fyysinen oireilu on pääosin johtunut kilpirauhasen vajaatoiminnastani, johon syömäni thyroxin ei ole auttanut. Ongelmia riittää vieläkin - tähän asiaan :
Mutta siis mun on pakko tehdä tämä palsta, ja sydämmessäni toivon että saisin kohtalotovereilta tukea, kun en sitä muualta saa. Tuo yllä oleva/mainitsemani asia, sain tuntemattomilta ihmisiltä enemmän tukea ja ymmärrystä mitä koskaan omalta perheeltä. Mun ympärillä on todella suuri perhe, mutta silti tunnen olevani yksin. Tai kaikki asuu hajalla, toiset muualla, toiset samalla paikkakunnalla kuin minä. Mulla on nyt sellainen vaihe elämässä, että en jaksa enää välittää liikaa muiden tarpeista, olen sairausvuosina antanut ihmisille liikaa, minulta on otettu kokoajan, mutta nyt asia kääntyy, mä alan ottamaan muilta. Mua en enää kuluteta. Niin olen täysin vetäytynyt tähän paranemisprosessiin kun tuntuu että nyt kaikki solmut alkaa aukeamaan kaikenmaailman oireilusta ja helvetin pahasta olosta. Vielä on asioita tekemättä, mutta eteenpäin. En myöskään jaksa enää puhelinta. Tarkoituksella vetäytynyt täysin, ja voin kertoa, että on muuten VAPAA OLO. Voi kun sais vielä noista peleistä vapauden.
Peleistä. Siis voi että. Mä lueskelin pari päivää sitten paria sivua, ja hoksasin että mä olen tehnyt monia samoja juttuja, en kylläkään hirveän tietoisesti, ehkä alitajunnassa. Eli olen harjoittanut ainakin seuraavaa: alitajuntaisesti säästänyt kaikessa, en ostanut itselleni uutta kampetta (vasta kun nyt pikkuhiljaa kun alan tuleen kuntoon) niin ja kun peliputki on päällä, en voi ostaa kaupassa normaalihintaista vaikka lihapakkaa, mutta silti kauppareissun jälkeen menee vaikka 20e pelikoneeseen. SIIS MÄHÄN OLEN VIIMEAIKOINA pelannut yhteen kyytiin yhteen koneeseen yli 200euroa. Rayn paska koneet vetää nykyään seteleitä ihan sukkana antamatta välttämättä yhtään mitään takaisin, minusta tämä alkaa olemaan jo laitonta, ja ihmettelen suuresti, miksi kukaan ei puutu tähän Rayn toimintaan. Se alkaa olla todella ala-arvoista jo mielestäni, pelikoneet huononee ja huononee ja niitä säädetään jatkuvasti. Isot herran käärii ongelmapelaajien rahat - O-K-S-E-T-T-A-A. Tässä tulee purettua kaikenlaista! - Ja paljon varmasti luvassa, sillä mulla on varmaan niin paljon patoutunutta vihaa mun sisällä, pelaamisesta ja mistä kaikesta muusta.
Monta kertaa olen raivon vallassa lähtenyt pois kun olen hävinnyt saman päivän aikana vaikka 300e, tehnyt mieli kaataa vettä sinnne pelikoneen korttiränniin, potkia se paska hajalle, ja hakata sitä paskaa niin paljon että saan tunkemani setelit takaisin. Hyi kauhea. Mutta miksi mä vaan jatkan ja jatkan? Musta tuntuu etten pysty omin avuin lopettaan, ellen saa tukea esimerkiksi täältä päiviini. Toivon että saisin, ja heittäisitte viestillä 
Tämä on hirveää. Summista, mä sanon että homma on mennyt siihen että viime aikoina kun on ollut paljon ahdistavia asioita, olen saattanut pelata kuukaudessa 500-600e. Pahimmillaan.
Ennen mä en ajatellut mitään muuta kuin pelaamista, nyt se on viimeisen vuoden aikana ollut niin että teen muuta, olen viikkoja pelaamatta, kunnes sorrun taas, ja voitan , ja kaikkihan tietää ettei se jää siihen yhteen kertaan, vaikka kuinka itselle yrittää vakuutella.
Olisko tämä se juttu, miten saisin lopetettua? Mulle tuo kilpirauhaspalsta oli nimittäin pelastus. Kerjäsin omalta peheeltä jopa välillä väkisin tukea, koskaan en tuntenut saavani /tai että mua olis puollettu/ymmärretty. Heti kun menen ihmisten luo (netissä siis) jotka on kokeneet saman, tuntuu, kuin olisin tullut kotiin. Kai se sitten niin on, että jotka eivät ole käyneet samaa läpi, ei voi mitenkään ymmärtää. Mä en jaksa. Mutta NYT, mä sain täältä itseasiassa vinkkiä joltain (mies) nimimerkiltä sellaisen jutun, kun hän kertoi (oliko Tinja) ketjussa niin laittaneensa visaelectronille nostorajan 20e. Mä laitoin kanssa sen rajan mahdollisimman alas, eli siellä on nyt 40e vara nostaa kerralla.
Mutta mun on pakko olla kuitenkin rehellinen - Minusta ei vieläkään täysin tunnu siltä, että käännekohta tapahtuu nyt, vaan mun ajatuksissa on edelleen pelaaminen ja pelikoneet. Siten että pitäisi ostaa kevättakki, ajattelin aamuyöstä että hemmetti, siihenkin menee 60e, voisinko saada vähän takaisin siitä jos kokeilisin, EI EI EI EI EI EI EI ! Apua… Ja se, että mulle on tulossa kirppismyynnistä n.500e rahaa, niin taas rehellisesti sanottuna mä en tätä nykyä voi luottaa siihen , etten pelaisi niitä myöhemmin.
Please, olkaa mun tukena ? Tänään on huono päivä, korvissa suhisee, ja voimaton uupunut olo. Mutta mä hoksasin , mulla oli parempia/nykyään jopa hyviä päiviä, niin kun mä kerran kokeilin linja-autoa odotellessani peliä, voitin , ja siitä se alkoi taas., ja siis olo alkoi huonontua heti, ja hirveä ahdisus tulemaan, vaikka se on viime aikoina vähentynyt huomattavasti kun olen saant muita terveysasioita kuntoon. Kunnes ollaan tilanteessa, että rahat on pelattu, ja pitää siirtää säästötililtä rahaa elämiseen (jota saatan pelata kunnes pitää siirtää lisää). Sitten kun kuun alussa tulee lisää rahaa tilille, säästötilin menekki kuitataan uudestaan siirrolla sinnne, ja taas siirretään käyttötilille kun olen pelannut. Jos ja kun olen pelannut. Tässä välillä on mennyt hyvinkin, että olen jopa unohtanut ne kokonaan, elänyt normaalisti, vain kylmästi kävellyt niiden ohitse kaupassa.
Mä toivon, että tästä olisi mulle apua. Aijon tuveta työstämään tätä asiaa kunnolla, ja katsoa totuutta silmiin. Voi luoja. Haluan vapauden. Kuka mua auttaisi ymmärtämään, ettei pelaaminen ole ratkaisu???
Pakko lukea täältä varmaan jokainen palsta läpi. Mutta miten mä saan pysymään sen pelaamattomuuden. Jonkun pitäisi järkyttää mua kunnolla… Tosin järkyttävää on se, että jos en olisi viimeisen kuuden vuoden aikana pelannut, luulen että mulla voisi olla 10 000- 15 000 e säästössä.
Eli mulla olisi nyt rahat mitkä mä tarvisin pariin juttuun että voisin alkaa elämään kunnolla. Nyt en tunne eläväni kunnolla. Ehkä kerron joskus.
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.
Kiitos kuka luki.
Siis jos tämä auttaisi, päivitän vaikka joka päivä tai joka tunti tätä, koska mä oikeasti olen kurkkuani myöten tätä epävakaata elämää ja ahdistusta peliongelmankin myötä. Peliongelman myötä. Samalla haistatan vielä vitut kaikille Rayn työntekijöille puhettakaan johtoryhmästä. Jos se mua auttaa, ja auttaahan se.
Naurettavaa on myös se, että tupakkatuotteet piilotetaan, mutta pelikoneita tungetaan joka koloon ettei kohta pääse kulkemaan. Mä olen ajatelut, että laittais eduskuntaan kirjeen/ehdotuksen että ne täytyisi peittää. Mä tiedän, että monen ihmisen ongelma ehkä jopa poistuis jos ne saatais pois ruokakaupoista, tai edes piiloon. Mulla olis paljon parempi olo. Dindidindiddindidii… Lähtee järki!!! Tunneskaalaa … näköjään tämä asia vie elämästäni enemmän mitä ajattelen, tai tiedän että se vie paljon, mutta se, että aloin kirjoittaan lyhyesti tarinaani, ja nyt kun katson kelloa, olen kirjoittanut tätä 30-40minuuttia. Huoh .
Toisaalta olet niin monta vuotta pelannut ja kokonaissumma jää kuitenkin tohon mitä kerroit niin ei sulla nyt niin hirveen huonosti oo asiat.
Mut heti kun olo rauhoittuu lisää, teen uuteen asuntooni lukunurkkauksen, tai vastaavan. Outoa, koska mä en ole ikinä ollut lukuihmisiä.
)
Ja outoa laittaa hymynaamoja keskusteluun! Mut ihanaa.
