Hei. Tämä on varmaan tuttu tarina teistä monelle,joten vertaistukea löytynee. Tapasimme mieheni kanssa lähes 15 vuotta sitten, minä alle 20v ja mieheni vanhempi. Elämä vei mennessään ja syntyi kaksi lasta, minä opiskelin välissä uuden ammatin. Erohaudontoja näihin vuosiin on mahtunut monia mutta ei sitä liikkua joka lopettaisi kaiken. Mies on yrittäjä ja juonut vanhemman syntymästä lähtien. Välillä enemmän ja välillä vähemmän, jossain vaiheessa oli vuosia että mies aina katoili reissuilleen, ryyppäsi jossain vapaa-aikansa, myös pettämistä oli kuvioissa. Sittemmin on rauhoittunut, mutta juo edelleen. Töissä on käynyt koko ajan ja hoitaa sen puolen käsittääkseni moitteetta, huolehtii laskut mutta ei ymmärrä minun valitusta ja pettymystä asian suhteen. Kotona jää kaikki rempalleen ja minun vastuulle tai hoidettavaksi, kotitöihin hän ei osallistu kun vapaa-aika menee rentoutumiseen. Lapset hoitaa kyllä tarvittaessa.
Mies tissuttelee oikeastaan päivittäin. Ei sisällä, mutta autotallissa. Kaljalaatikkoja hupenee silmissä ja miehen ryhti painuu aina vain kumarampaan. Viikonloppuisin menee enempi, harvoin on oikeasti humalassa mutta silti rassaa juominen ja tämä usein tapahtuu myös lasten läsnäollessa, jota en hyväksy. Parin viime vuoden aikana mies on saanut humalassa jostain sanomisestani kohtauksen, jossa ollaan pelätty lasten kanssa ihan tosissaan. Edellinen oli joulun aikaan, jonka jälkeen sanoin miehelleni, että nyt riittää. Vetäydyin henkisesti jotta en romahda arjessa. Mies lepytteli ja lupasi että lopettaa juomisen jos yritän vielä. Kevät ja alkukesä on mennyt rauhallisissa merkeissä, mutta jos aukaisen suuni aiheesta, soppa on valmis.
Mies juo kuulemma rentoutuakseen että jaksaa. Viimeisen sanomisen mukaan hänen juominen loppuu sitten joskus. Riitojen aikana mies syyllistää minua, kuinka olen veemäinen nalkuttava akka, haukkuu minua sairaaksi ja käytökseni on narsistista, mutta ei suostu myöntämään oman juomisensa vaikutusta siihen, että minulla ihan syystäkin turhauttaa. Parisuhdetta ei ole, mies on tyytyväinen jos saa seksiä muutaman kerran vuodessa, ei yhteisiä harrastuksia, ei keskusteluja. Kaiken kukkuraksi meillä notkuu täysi alkoholisti miehen seurana iltaisin juomassa, ja miehen mielestä lapset tykkää hänestä kun olen ilmaissut että ei ole sopivaa seuraa. Miehellä ei liiemmin ole muita ystäviä kuin ryyppykavereita.
Mistä voimaa siihen että oikeasti nyt lähtee? Olen ihan hermoromahduksen partaalla tämän tilanteen vuoksi. Mies uhkailee kun mainitsen erosta lapsilla että hän kyllä kertoo kuinka sairas olen ja minulle pitäisi tehdä psykologin lausunto ym. Muitakin ihmisiä kohtaan on hyvin kapeakatseinen ja jaksaa aina arvostella, josta en itse tykkää yhtään.