Tukea eropäätökseen

Hei. Tämä on varmaan tuttu tarina teistä monelle,joten vertaistukea löytynee. Tapasimme mieheni kanssa lähes 15 vuotta sitten, minä alle 20v ja mieheni vanhempi. Elämä vei mennessään ja syntyi kaksi lasta, minä opiskelin välissä uuden ammatin. Erohaudontoja näihin vuosiin on mahtunut monia mutta ei sitä liikkua joka lopettaisi kaiken. Mies on yrittäjä ja juonut vanhemman syntymästä lähtien. Välillä enemmän ja välillä vähemmän, jossain vaiheessa oli vuosia että mies aina katoili reissuilleen, ryyppäsi jossain vapaa-aikansa, myös pettämistä oli kuvioissa. Sittemmin on rauhoittunut, mutta juo edelleen. Töissä on käynyt koko ajan ja hoitaa sen puolen käsittääkseni moitteetta, huolehtii laskut mutta ei ymmärrä minun valitusta ja pettymystä asian suhteen. Kotona jää kaikki rempalleen ja minun vastuulle tai hoidettavaksi, kotitöihin hän ei osallistu kun vapaa-aika menee rentoutumiseen. Lapset hoitaa kyllä tarvittaessa.

Mies tissuttelee oikeastaan päivittäin. Ei sisällä, mutta autotallissa. Kaljalaatikkoja hupenee silmissä ja miehen ryhti painuu aina vain kumarampaan. Viikonloppuisin menee enempi, harvoin on oikeasti humalassa mutta silti rassaa juominen ja tämä usein tapahtuu myös lasten läsnäollessa, jota en hyväksy. Parin viime vuoden aikana mies on saanut humalassa jostain sanomisestani kohtauksen, jossa ollaan pelätty lasten kanssa ihan tosissaan. Edellinen oli joulun aikaan, jonka jälkeen sanoin miehelleni, että nyt riittää. Vetäydyin henkisesti jotta en romahda arjessa. Mies lepytteli ja lupasi että lopettaa juomisen jos yritän vielä. Kevät ja alkukesä on mennyt rauhallisissa merkeissä, mutta jos aukaisen suuni aiheesta, soppa on valmis.
Mies juo kuulemma rentoutuakseen että jaksaa. Viimeisen sanomisen mukaan hänen juominen loppuu sitten joskus. Riitojen aikana mies syyllistää minua, kuinka olen veemäinen nalkuttava akka, haukkuu minua sairaaksi ja käytökseni on narsistista, mutta ei suostu myöntämään oman juomisensa vaikutusta siihen, että minulla ihan syystäkin turhauttaa. Parisuhdetta ei ole, mies on tyytyväinen jos saa seksiä muutaman kerran vuodessa, ei yhteisiä harrastuksia, ei keskusteluja. Kaiken kukkuraksi meillä notkuu täysi alkoholisti miehen seurana iltaisin juomassa, ja miehen mielestä lapset tykkää hänestä kun olen ilmaissut että ei ole sopivaa seuraa. Miehellä ei liiemmin ole muita ystäviä kuin ryyppykavereita.

Mistä voimaa siihen että oikeasti nyt lähtee? Olen ihan hermoromahduksen partaalla tämän tilanteen vuoksi. Mies uhkailee kun mainitsen erosta lapsilla että hän kyllä kertoo kuinka sairas olen ja minulle pitäisi tehdä psykologin lausunto ym. Muitakin ihmisiä kohtaan on hyvin kapeakatseinen ja jaksaa aina arvostella, josta en itse tykkää yhtään.

Hei, en osaa neuvoa sinua, mutta itselläni on sama tilanne. Ihan kamala juttu, etenkin lasten kannalta. Juominen menee kaiken muun edelle vaikka perusasiat olisivat niin hyvin… En halua, että lapset saavat enempää traumoja tai sairastuvat itse myöhemmin. Koitan saada jostakin voimaa erota. Voimia myös sinulle.

Hei

Tulin vain vinkkaamaan, että Ensi- ja turvakotien liitolla on chat-palvelu, jossa näitä teemoja voi pohtia ammattilaisen kanssa turvallisesti ja nimettömästi.

Päätös erosta on aina vaikea. Kannustan teitä olemaan rehellisiä itsellenne ja sille, mitä sydän sanoo.

Yksi on varma: kukaan ei raitistu ainoastaan toisen vuoksi. Motiivit pysyvälle raittiudelle lähtevät aina ihmisestä itsestä. Puoliso voi olla tässä prosessissa tukena, mutta toista ei voi käskemällä (pysyvästi) raitistaa ilman toisen omaa tahtoa.

Voimia päätöksentekoon! Elämä kantaa kyllä <3

Ystävällisesti,
Tiia/Plinkin tiimi

Erosin alkoholistista 7 vuotta sitten ja se oli elämäni paras päätös. Meillä kaksi lasta, nyt jo nuoria aikuisia. Heidän vuokseen ero olisi pitänyt hoitaa jo aiemmin. Elämä alkoholistiperheessä on aina traumatisoivaa, vaikka toinen vanhempi olisi päihteetön. Oman ja lasteni kokemuksen perusteella kannustan miettimään, mitä itse elämältään haluaa. Vanhemman velvollisuus on turvata lapsen kasvuolosuhteet, ja siinä ei alkoholistin kanssa onnistu.

Hei!
Kirjoittelin tänne vuosien ajan noin 10 vuotta sitten ja pohdin samaa.
Pohdintani oli turhaa miehen kannalta, oman prosessini ei. Oma prosessini vei eroon, joka oli ainoa oikea ratkaisu, kaikkien kannalta.
Juovan alkoholistin rinnalla homma menee vain hullummaksi. Hoito ainoa ratkaisu ja meillä kaksikaan hoitojaksoa ei auttanut.
Aivot menivät ja mies nyt hoitolaitoksessa.

Sairauden eteneminen on varmaa jos juominen jatkuu. Kerroit, että tullut raivokohtauksia, ja tällöin vaikutukset aivoihin ovat hyvässä vauhdissa. Persoona muuttuu. Alkoholi liottaa aivoja ja niiden rakenne muuttuu, sitä vastaan on vaikea taistella. Se on sairaus, jossa tarvitaan ammattiapua.

Jos ajattelet, että eroat siitä JUOVASTA henkilöstä. Hän ei ole se ihminen, joka on se raitis. Tämä voi toimia kimmokkeena hoitoon lähtöön. Erota ei toki silloin, jos toinen lähtee hoitoon. Jos hoito ei onnistu, ainakin minulle annettiin ohje, että sitten ei enää kannata katsoa. Hän tietää kyllä hoidon jälkeen, miten homma menee.

Miehesi käutös on tyypillistä juovan alholistin käytöstä. Hän ei muutu ilman hoitoa , ja ainoa, joka voi tehdä ratkaisija lasten ym. suhteen, olet sinä. Tee eheyttämistä ja hyvinvointia edistäviä ratkaisuja. Mitä sitten niiden katsot olevan…