Tukea eroon

Hei. Olen seurustellut vuoden ajan on-off tyylisesti ihmisen kanssa,joka on mielestäni päihdeongelmainen. Olen yrittänyt päästä eroon suhteesta useita kertoja,mutta aina olen palannut takaisin. Mies on vähentänyt juomistaan vuoden aikana ja tämä on yksi syy,mikä pitänyt omaa toivoa yllä. Silti hän juo liikaa ja hänen juomisensa häiritsee minua. Emme asua yhdessä.

Eron hetkellä kaava on aina sama. Hän rakastaa,ei voi elää ilman minua,lupaa muuttua. Hän “rakkauspommittaa” viesteillä,vaikka pyydän että lopettaisi. Mies osaa uhriutua ja vetää oikeista naruista vetoamalla puolikierosti tunteisiini ja empatiaani. Jossain vaiheessa päässäni naksahtaa,lupaan tavata. Tapaaminen eron jälkeen johtaa aina seksiin. Seksiä on ollut muutenkin todella paljon suhteessamme ja uskon senkin olevan jokin “koukku”. Ihan kuin hän yrittäisi hallita minua sen avulla. Anyways palaamme aina “yhteen” ja sama limbo käynnistyy taas. Lisäksi tunnen usein syyllisyyttä erohetkillä,hän herättää sen tunteen minussa sanoillaan.

Historiassa on paljon kertoja kun hän on satuttanut minua humalapäissään henkisesti. Jotkin kerrat ovat olleet niin raadollisia etten olen useiden kuukausienkaan päästä niistä toipunut. Oma turvallisuudentunteeni on ajoittain keikahtanut pahasti. Kesällä aloin saamaan paniikkikohtauksia säännöllisen epäsäännöllisesti. Tämä helpottui,kun etäännytin itseäni. Miksi olen siis edelleen tässä? Miten annan itseäni kohdella näin ja silti palaan takaisin? Olen ihminen,joka uskoo kaikista hyvää. Ehkä siksi. Mies osaa olla ihana ja uskon että tämä toksinen suhteen aaltomaisuus,missä hyvät ja huonot jaksot vaihtelevat,on aiheuttanut itselläni omaa riippuvuuskäyttäytymistä. Tiedostan sen ja haluan irti. Siksi kirjoitan nyt tänne.

Tilanne on tällä hetkellä se,että olen ilmaissut suhteemme olevan mahdoton miehen alkonköytön vuoksi. Hän pommittaa minua viestein,olen piilottanut hänen viestinsä niin etteivät ne hyppää silmilleni jatkuvasti. Tarkoituksena kerätä voimia siihen etten vastaisi hänelle. Haluaisin tukea tässä tilanteessa. Ajatuksia,mietteitä,ihan mitä tahansa.

Olen todella väsynyt,lievästi masentunut. En halua enää palata takaisin. :no_mouth:

Moi Haze, hyvä kun kirjoitit! Avaat tilannettasi hyvin järkevästi ja olet jo nyt tehnyt merkittävän askeleen eli pukenut asian sanoiksi.

Itselläni ei ole viisasten kiveä, en pysty saamaan sinua lähtemään, mutta sanon yhden asian: pidä huolta itsestäsi. Sinä olet tässä tärkein.

Ja toinen, pienempi käytännön asia: viesteillä pommittaminen on häirintää. Vastapuolen täytyy kunnioittaa toivettasi ja jättää sinut rauhaan jos haluat niin. Tee tämä hänelle selväksi.

Semppiä!

PS. Ja lisäänpä vielä… Ei ole mitenkään poikkeavaa että ihminen jää suhteeseen joka on myrkyllinen. Meillä kaikilla on varmaan tapauksia lähipiirissämme …moni ollut sellaisessa itsekin. Älä siis soimaa itseäsi. Häntä pystyyn! Ajattele ennemmin, että nyt olet katsonut tämän tien loppuun ja kaikki kortit on käännetty. On aika viheltää peli päättyneeksi.

1 tykkäys

Kiitos Olga vastauksestasi. Mähän tosiaan lähdin. Vaikeinta tässä alkutaipaleella onkin ollut häpeän kanssa taistelu. Minua hävettää niin paljon,koska olen tehnyt tämän jo tosi monta kertaa. Haluan oikeasti ajatella,että tilanne on nyt toinen.

Laitoin miehelle aika kipakan viestin,jossa nimenomaan mainitsin sanan häirintä. Sen jälkeen olen saanut rauhan. Omituista huomata kuinka minussa on herännyt tietynlainen riippuvuusajattelu. Olen ollut kovin huolissani hänen voinnistaan,enkä tajua miksi. Ihan itseänikin ärsyttää oma pään sisäinen maailma.

Tämä ei ole ensimmäinen suhde päihteiden ongelmakäyttäjään. Tässä ollut aika huono onni pitkään. Pakkohan se on munkin katsoa peiliin,miksi koen yhteyttä ihmisen kansss joka on tunnetasolla vajavainen ja hakee lohtua viinasta. Jos en käsittele tätä kunnolla ja ymmärrä omia toimintatapoja olen jälleen kerran samankaltaisessa tilanteessa.

Onneksi vuosi vaihtui. Koen tämän hetken merkittävänä itselleni. Hyvää uutta vuotta :dizzy:

2 tykkäystä