Tukea eroon

[Haze]

Hei. Olen seurustellut vuoden ajan on-off tyylisesti ihmisen kanssa,joka on mielestäni päihdeongelmainen. Olen yrittänyt päästä eroon suhteesta useita kertoja,mutta aina olen palannut takaisin. Mies on vähentänyt juomistaan vuoden aikana ja tämä on yksi syy,mikä pitänyt omaa toivoa yllä. Silti hän juo liikaa ja hänen juomisensa häiritsee minua. Emme asua yhdessä.

Eron hetkellä kaava on aina sama. Hän rakastaa,ei voi elää ilman minua,lupaa muuttua. Hän “rakkauspommittaa” viesteillä,vaikka pyydän että lopettaisi. Mies osaa uhriutua ja vetää oikeista naruista vetoamalla puolikierosti tunteisiini ja empatiaani. Jossain vaiheessa päässäni naksahtaa,lupaan tavata. Tapaaminen eron jälkeen johtaa aina seksiin. Seksiä on ollut muutenkin todella paljon suhteessamme ja uskon senkin olevan jokin “koukku”. Ihan kuin hän yrittäisi hallita minua sen avulla. Anyways palaamme aina “yhteen” ja sama limbo käynnistyy taas. Lisäksi tunnen usein syyllisyyttä erohetkillä,hän herättää sen tunteen minussa sanoillaan.

Historiassa on paljon kertoja kun hän on satuttanut minua humalapäissään henkisesti. Jotkin kerrat ovat olleet niin raadollisia etten olen useiden kuukausienkaan päästä niistä toipunut. Oma turvallisuudentunteeni on ajoittain keikahtanut pahasti. Kesällä aloin saamaan paniikkikohtauksia säännöllisen epäsäännöllisesti. Tämä helpottui,kun etäännytin itseäni. Miksi olen siis edelleen tässä? Miten annan itseäni kohdella näin ja silti palaan takaisin? Olen ihminen,joka uskoo kaikista hyvää. Ehkä siksi. Mies osaa olla ihana ja uskon että tämä toksinen suhteen aaltomaisuus,missä hyvät ja huonot jaksot vaihtelevat,on aiheuttanut itselläni omaa riippuvuuskäyttäytymistä. Tiedostan sen ja haluan irti. Siksi kirjoitan nyt tänne.

Tilanne on tällä hetkellä se,että olen ilmaissut suhteemme olevan mahdoton miehen alkonköytön vuoksi. Hän pommittaa minua viestein,olen piilottanut hänen viestinsä niin etteivät ne hyppää silmilleni jatkuvasti. Tarkoituksena kerätä voimia siihen etten vastaisi hänelle. Haluaisin tukea tässä tilanteessa. Ajatuksia,mietteitä,ihan mitä tahansa.

Olen todella väsynyt,lievästi masentunut. En halua enää palata takaisin.

[Olga]

Moi Haze, hyvä kun kirjoitit! Avaat tilannettasi hyvin järkevästi ja olet jo nyt tehnyt merkittävän askeleen eli pukenut asian sanoiksi.

Itselläni ei ole viisasten kiveä, en pysty saamaan sinua lähtemään, mutta sanon yhden asian: pidä huolta itsestäsi. Sinä olet tässä tärkein.

Ja toinen, pienempi käytännön asia: viesteillä pommittaminen on häirintää. Vastapuolen täytyy kunnioittaa toivettasi ja jättää sinut rauhaan jos haluat niin. Tee tämä hänelle selväksi.

Semppiä!

PS. Ja lisäänpä vielä… Ei ole mitenkään poikkeavaa että ihminen jää suhteeseen joka on myrkyllinen. Meillä kaikilla on varmaan tapauksia lähipiirissämme …moni ollut sellaisessa itsekin. Älä siis soimaa itseäsi. Häntä pystyyn! Ajattele ennemmin, että nyt olet katsonut tämän tien loppuun ja kaikki kortit on käännetty. On aika viheltää peli päättyneeksi.

[Haze]

Kiitos Olga vastauksestasi. Mähän tosiaan lähdin. Vaikeinta tässä alkutaipaleella onkin ollut häpeän kanssa taistelu. Minua hävettää niin paljon,koska olen tehnyt tämän jo tosi monta kertaa. Haluan oikeasti ajatella,että tilanne on nyt toinen.

Laitoin miehelle aika kipakan viestin,jossa nimenomaan mainitsin sanan häirintä. Sen jälkeen olen saanut rauhan. Omituista huomata kuinka minussa on herännyt tietynlainen riippuvuusajattelu. Olen ollut kovin huolissani hänen voinnistaan,enkä tajua miksi. Ihan itseänikin ärsyttää oma pään sisäinen maailma.

Tämä ei ole ensimmäinen suhde päihteiden ongelmakäyttäjään. Tässä ollut aika huono onni pitkään. Pakkohan se on munkin katsoa peiliin,miksi koen yhteyttä ihmisen kansss joka on tunnetasolla vajavainen ja hakee lohtua viinasta. Jos en käsittele tätä kunnolla ja ymmärrä omia toimintatapoja olen jälleen kerran samankaltaisessa tilanteessa.

Onneksi vuosi vaihtui. Koen tämän hetken merkittävänä itselleni. Hyvää uutta vuotta

[Vaimo82]

Kiitos tästäkin ketjusta. Jotta saa omia ajatuksia selvemmäksi ja suoruutta selkärankaan.

Meillähän on ollut tässä pitkään sitä, että mies juo viikonloput / vapaat. Joulukuussa meni siihen pisteeseen, että poliisit kävivät kahteen kertaan ja sitten tuli nämä “korkki kiinni”-puheet. Jotka kestivät 11 päivää. Silloin oli niin positiivinen ja luottavainen olo. Kunnes taas… Miehellä tullut tavaksi, että uhkailee erolla ja haukkuu yms. Minussa kuulemma jokin ärsyttää, että nostaa sen piirteen esiin. Joo joo. Tajuan, että toi käytös on varmaan sitä, että alko alkaa vaikuttaa eri tavalla kuin ennen joskus. Mies on edelleen varma siitä, että hän on mukavaa ja hauskaa seuraa kännissä.

Viime vkonlopun ilkeän kielenkäytön ja ero-puheitten jälkeen alettiin erosta tosissaan puhua. Minäkin siitä taas, että koska on tapahtunut tällä tavalla ja niin monesti, niin minä reagoin omalla tavallani ja erotaan siis nyt oikeasti. Kas kummaa, kun mies sitten alkoi puhua, että tekee todella kipeetä. Vastasin että niinhän se on tehnyt jokainen kerta kipeetä, kun hän on sanonut, että erotaan. Hän lupaa muutosta ihan tosissaan. Samaan aikaan ymmärrän, että hän haluaa uskoa sen, kuten minäkin haluan, ja tiedän että mahdollisuudet siihen ovat valitettavasti todella pienet. Viimeksi taisi eilen sanoa, että valitsee mieluummin kaljan, kuin minut. Hän haluaa siis kaljan, minut seurakseen ja mukavia iltoja, niin että olen voinut jotenkin unohtaa kaikki ne tapahtumat, joita on ollut kun hän on kännissä minua haukkunut, metelöiden estänyt minua nukkumasta, pettänyt omat lupauksensa jne.

Tämä on niin oppikirjamaista:
kaljan määrät suurenee,
kielenkäyttö ja muu käytös muuttuu ilkeämmäksi,
puoliso alkaa voida pahoin,
juoja sanoo muiden juovan enemmän ja onhan minun entisetkin juoneet,
kun ero uhkaa muuttua todeksi niin alkavat lupaukset ja rakkauden painotus.

Seuraavaa vaihetta en vielä tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että olen oppinut puolisoni voivan olla sellainen kuin on ollut, eli todella ilkeä, enkä voi uskaltaa jäädä katsomaan seuraavaa vaihetta. Se vaan repii mun sydämen, kun niin kovasti haluaisin tämän selvän, rauhallisen ja rakastavan miehen olevan mun kanssa, enkä hänestä halua erota. Niin, tässä tilanteessa kumpikaan ei halua erota, vaan olla yhdessä. Tuntuu niin ristiriitaiselta. Vaikka tiedän sen, että eroa harkitessa vaa’assa painaa enemmän ne negatiiviset asiat.

[Kynsilaukka]

Niin se on, että sairaus etenee ja miehesi alkoholismi vain pahenee pahenemistaan. Sinä et ole syyllinen miehesi juomiseen, sanoi mies mitä tahansa. Pidä huolta itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi. Oletko selvittänyt, onko lähellä turvakotia, jonne voisit mennä, jos ja kun miehen käytös taas menee uhkaavaksi. Vuosia sitten yksi täällä kirjoitellut oli oikeasti vähällä päästä hengestään, mutta selviytyi ja mies tuomittiin taposta.

Mies ei tietenkään halua erota, hänellähän on nyt kaikki hyvin omasta mielestään. Teitä on liitossa kolme ja hän on itse myöntänyt valitsevansa mieluummin kaljan. Tämä saattaa kuulostaa kovalta, mutta tuo selvä, rauhallinen ja rakastava mies on vain toinen puoli alkoholistin januskasvoista, et voi saada toista ilman toista. Paitsi jos miehesi haluaa itse raitistua, mutta se on pitkä tie ja raitistunut ihminen voi osoittautua aivan erilaiseksi kuin se mies, jota rakastit.

[Karpalo]

Hei @Vaimo82, kirjoittamasi kuulostaa valitettavan tutulta. Tuossa ristiaallokossa on todella vaikeaa olla, ja säilyttää oma minuutensa ja terveytensä.

Olet pohtinut asiaa hyvin eri kanteilta, ja tunnistat sekä omia että miehen käyttäytymismalleja. Sen voi ajatella itsessään olevan pieni askel siihen, että saat etäisyyttä asiaan ja pystyt tarkastelemaan tilannetta ja kertomaan siitä. Olet siis jo polulla, joka vie sinua eteenpäin vaikka vielä ei siltä tuntuisikaan.

[Vaimo82]

Kiitos Kynsilaukka ja Karpalo.

Kaikkea täytyy nyt koittaa takoa mun mieleen. En usko, että tulisi tarvetta turvatalolle. Eläimiä en kuitenkaan tänne haluaisi mitenkään jättää. Kun tilanne on ollut kuumottava, niin olen mennyt vähäksi aikaa tänne kerrostalon muihin paikkoihin hetkeksi aikaa. (Ihan tosi….. Kun näitä mun juttuja luen, niin en halua usko, että omasta elämästäni kirjoitan.)

Huomaan, että olen alkanut ottaa etäisyyttä ja etääntyä. Samaan aikaan ripustaudun ja samaan aikaan etäännyn. Varmaan jotain tuskallista luopumisen työtä. Olen tehnyt sen ison liikkeen, että olen kertonut aika avoimesti näistä kaljapäivistä, puheista sekä teoista kahdelle ystävälle. Jotta saan asioita enemmän todeksi. Molemmat ovat kertoneet huomanneensa miehen juovan paljon ja olevan sytytysherkkä silloin. Molemmat ovat painottaneet, että se ei ole minun vika, vaan alkoholin. Molemmat ovat painottaneet, että minä ansaitsen paljon parempaa, eikä se ole tätä. Kiitos heille.

Mies ei halua kaljasta luopua (on sanonut sen suoraan ja useasti), kun eihän heillä kahdella ole mitään ongelmaakaan. Senkin takia tiedän, että minun täytyy poistaa itseni tästä yhtälöstä. Mies ei voi saada kaikkea mitä haluaa, eli häntä, minua ja kaljaa, enkä minäkään voi saada kaikkea mitä haluan, eli miestä ja minua ilman kaljaa. Ja ainoa tunteeton osapuoli on tässä se vaa’ankielenä toimiva kalja. Kuinka ironista.