Truman Iltani

Olen harvoin polttanut pilveä, ehkä noin kuusi kertaa elämäni aikana. Eilen tosiaan lähdin yksin kiskomaan tuoppeja. Halusin hetkeksi jonnekin muualle, tuntui että maailma jumittaa ja moni alkanut tuntua entisestään etäisemmältä. Mutta tämä muu olikin jotain aivan muuta mitä odotin illalta; illanvietosta tulikin todella outo teatterinäytös joka lopulta ehkä avasi jotain vaihtoehtoisia ovia mun omaan maailmaan. Ihmisistä tuli loppuillan aikana näyttelijöitä ja minä yhtäkkiä huomasin että viimeisessä baarissa jossa ehdin käydä, olikin jonkilainen set-up meneillään. Eli käsitin että siellä kuvattiin realityä ja mä olin joutunut sen kohteeksi. Poltin edellisessä baarissa pilveä parin tyypin kanssa kadulla ja olin sitä ennen vetänyt suht monta tuoppia, en ollu kaatokännissä, mut aika huomattavassa humalassa kylläkin. Päätin lähteä vielä tuohon viimeiseen baarikohteeseen, ajantaju meni jotenkin ja muistaakseni kiertelin jokune kerta korttelia hieman ympäri, tai siltä se ainakin tuntui.

Tosiaan siellä viimeisessä baarissa havahduin yhtäkkiä että olin joutunut jekutetuksi, mutta kukaan ei suostunut myöntämään asiaa, menin sit lopulta ulos kiihtyneenä ja meinasin haastaa jopa riitaa, mutta onnistuin pikkuhiljaa rauhottumaan. Olin kuin jossain kauheessa unessa. Tämä tosin ei jäänyt tähän, vaan kadulla huomasin miten kaikki tyypit ulkonakin vastasivat tarkoilla vuorosanoillaan mulle takaisin. Koitin etsiä henkilöitä jotka olisivat minun puolellani, mutta kaikilla oli jokin kliseinen tapa kommunikoida. Ikään kuin he tietäisivät jotakin mitä minä en, pysyivät kaikki henkilöt juonessa ja se oli hyvin ahdistavaa. Itse siis halusin vaan avautua tosta reality-hommasta heille kaikille, mutta sitten huomasin et hekin tosivat olivat siinä juonessa mukana, vähintään jonkilaisina statisteina joille oli annettu käsky miten toimia jos alkaisin puhua heille. Sitten tapasin jotenkin pari tyyppiä joiden kanssa aloin kävelemään, he taisivat sanoa että tule meidän mukaan, ja aloin sitten juttelee heidän kanssaan, en enää muista mitä, mutta jotenkin he yrittävät kertoa mulle jotain ja ohjata minua jonnekin. He vastasivat jotenkin ymmärrettävästi minulle ja kuuntelivat minun juttujani ja ikään kuin asettelivat kysymyksiä jotka sitten johdatteli mut pikkuhiljaa yhteen tunnistettavaan rakennukseen jossa olin vieraillut aiemminki usein. Se rakennus oli hyvin lähellä baaria jossa olin viimeksi käynyt. Rakennuksen päädyssä olikin muutama tyyppi istumassa.

Kun käännyimme kyseisen rakennuksen päähän, tajusin että tää set-up rakentuikin tähän kyseiseen teemaan. Minä, alkoholi ja raitistuminen. Nämä kaikki ihmiset halusivat juonitella minut takaisin AA-ryhmään. Monet joiden kanssa juttelin baarin ulkopuolella, oli jotenkin oudolla tavalla minun puolella, sekä myös minua vastaan. Eli en oikein tiennyt miten tähän tuli suhtautua, mutta päätin nauraa kaikelle koska jotenkin näin maailmani nyt jonkilaisena teatterina, ihan jonain Truman Showna. Minua oli kusetettu mukaan johonkin viihdeohjelmaan ja kukaan ei halunnut kertoa miksi ja mitä helv ympärilläni oikeasti tapahtui. Kun näiden viimeisten tyyppien kanssa tajusin minne he olivat menossa, tajusin tuon juonen. Minua pyydettiin liittymään AA-kerhoon ja tätä oli jotkut taustajoukot valmistelleet. Tosiaan en enää muista paljon yksityiskohtia, varsinkaan mitä minulle sanottiin, mut jotenkin kaikki oli huolestuttavan feikkiä, mutta kuten sanoin, feikeissä vuorosanoissa oli samalla tietty salakavala juoni, jokin ymmärrys ja huolenpito minua kohtaan. Että he tosiaan halusivat näyttää mulle tien jonnekin missä olin joskus käynyt, mutta kadottanut…jättänyt kesken, tai jotain sellasta. En tiedä oikein enää miten deepiksi tämä enää meni.

Vieläkin vähä kökkö olo, mutta taidan ottaa nyt niskasta kiinni ja vähitellen käymään suojamaskin ja käsidesin kera AA-ryhmissä. Ja mitä pilvenpolttoon tulee, ei todellakaan ole mun juttu, mutta mun mielestä tää eilinen ilta johdatteli minut johonkin kiehtovaan. Taidan antaa raittiudelle taas hienon mahdollisuuden. Ei mua pelota. :smiley: