Tramalin lopetus

Dosetti
1

Hei.
Olen hieman yli 30 v nainen. Elän ns. normaalia elämää, käyn töissä, harrastan hevosia ja minulla on avopuoliso. Minulla on kuitenkin ongelma. Olen jäänyt koukkuun tramaliin. Olen syönyt sitä viime kesästä, ja vähitellen annokset ovat nousseet. Minulla ei ole kipuja. En syö lääkettä kipuun. Sairastan epävakaata (johon myös lääkkeet), mutta SNRI -lääkkeet auttavat vain hieman tasaamaan mieltä. Tramal on tuonut mun elämän takaisin. Ilman sitä olin masentunut, tylsä, tunteeton, mikään ei kiinnostanut, en halunnut käydä missään, ihmiset ärsyttivät. Makoilin vapaat vaa sängyllä ja kattelin videoita/luin. Tuo lääke on poistanut mun masennuksen täysin. Tunnen olevani elossa. En saa siitä enää euforiaa, vaan toimintakyvyn ja onnen. Olen sosiaalinen ja jaksava.

Silti tämä mietityttää. Tiedän, että teen väärin ja riippuvuus on jo syntynyt. Se henkinen riippuvuus. On todella vaikeaa päästää irti. Aiemmin mulle riitti 200 mg nostamaan mielialaa, nykyään tarvitsen 500-700 mg vuorokaudessa joka on melko paljon. Liikaa. Kohtalotoivereita? En oikeasti tiedä mitä teen… tää on niin vaikeeta. Toisaalta haluisin lopettaa ihan kokonaan. Ei olisi koskaan pitänyt koskea tohon edes… sit taas en olisi koskaan löytänyt apua masennukseeni. Äh, en tiedä. Tunnen olevani umpikujassa! Mitä te tekisitte? Sanokaa, etten ole ainoa…

Kiitos jo etukäteen.

1 tykkäys
2

Hei!
Kiitos viestistäsi. Et ole saanut vertaisviestejä. Et kyllä varmasti ole ainut. On toki hyvä, että olet havahtunut asian edessä. Varmasti on stoppi paikallaan. Mieleeni tulee se, että sinun olisi hyvä kyllä käydä hoitavalla lääkärillläsi, josko saisit apua muista jutuista.

3

Moikka,

et ole ainoa.

Tilanteesi oli miltei kuin omani, paitsi että olen mies ja harrastukset sun muut erilaiset. No, sillä ei väliä.

Olen käyttänyt Tramalia siinä 10-15 vuotta, enemmän ja vähemmän. Joskus on mennyt 20 tablettia vuodessa, viimeisinä 2-3 vuotena miltei sama määrä kuin sinulla shantyu .

Reilu kuukausi sitten päätin, että se loppuu tähän. Koin, että olin lääkkeiden vankina. Jokainen päivä alkoi sillä, että pureskelin tramadolin debotteja aamukahvia juoden ja odotin, että ne potkaisevat päivän käyntiin. Buustailin menoa aamupäivän aikana lisää. Kunnes tulikin sitten iltapäivä, ja meno alkoi aina hyytyä. Illat istuin kotona odottaen, että pääsee nukkumaan ja aamulla aloittamaan alusta.

Olen ollut tuon noin reilun kuukauden ilman tramadolia. Minulla on muuta lääkitystä ohessa, jotka onneksi tukevat oloa. Ensimmäiset 2-3 päivää seinään katkaistaessa olivat vaikeat: olin väsynyt, haluton, apaattinen, masentunut, voimaton… mutta sen jälkeen elämä onneksi alkoi kantamaan. Mutta ei kantaisi ilman oheislääkkeitä ehkä, en tiedä. Koen kuitenkin, että elämän kannattelu muilla miedommilla lääkkeillä tässä kohtaa on “ihan jees”, koska olen nykyisin virkeämpi, iloisempi ja pystyn tekemään kivoja juttuja sekä syön normaalisti; niin, todellakin, tramadolia käytettäessä ruokahalu katosi vallan ja illalla ahmin herkkuja. Menoani on onneksi ollut tukemassa mukava urheiluharrastus ja kaveri, jolle olen tunnustanut lääkeriippuvuuteni.

Olen hakenut apua Päihdelinkin kautta jättämällä kysymysviestin asiantuntijalle. Samoin menen lähiaikoina oman asuinseutuni kiireettömään kriisiapuun juttelemaan lääkeriippuvuudesta. Lääkärille en tätä kehtaa tunnustaa, sillä muutoin lähtisivät kaikki lääkkeet, ja sitä en halua. Sairastan sairautta, johon lääkkeet on määrätty ja mikä on täysin aito kipusairaus, ja se vaatii ja vaatii jatkossakin jonkinlaista lääkitystä, joka nyt on siis tuo mainitsemani oheislääkitys.

Lisäksi sain tuki-chatista (Sekaisin-chat, siis se aikuisille tarkoitettu versio siitä) vinkkejä paikoista, joista voisin kysyä apua. Aion myös soittaa valtakunnalliseen Päihdeneuvontaan ja kysyä apuja.

Voi pyhät hyssykät, en tiedä, miten olen itseni tähän jamaan saanut. Tosin olen ollut varsin iloisella päällä silti ja touhuillut kaikkea kivaa nyt, kun tramadolista olen pääsemässä eroon. En ole varma, että voiko tramadolista tulla pidemmän ajan päästä vielä fyysisiä vieroitusoireita, sillä viime aikoina olen tuntenut ikään kuin pääni ympärillä olisi lievästi puristava panta; tai voiko se olla sitä, että aivojen toiminta normalisoituu viimein.

Mitä sinulle shantyu kuuluu nyt, miten on mennyt, miten olet voinut?

4

Käytin vuosina 2003-2008 tramalia päivittäin. Sitä sai silloin Virosta helposti, halvalla ja laillisesti. Parhaimmilaan meni se 1000mg vuorokaudessa, ummetus oli ajoittain aika karmeaa. Niitä kivikovia posliinipaskoja risiiniöljytableteilla tuli tikisteltyä riittävästi. Hyvä puoli hommassa oli se että juominen loppui vuosiksi. Lopetin sitten seinään 1000mg habitistä. Oli pakkokin, en saanut enää lisää kun laki muuttui. Pari vuorokautta oli ilkeät luukivut ja unta ei saanut kuin vodkalla, mutta reflat meni alle viikossa ohi.

Olin täysin ilman 2008-2023. Nyt sain respan, ihan oikeaan akuuttiin kipuun, joten omatunto ei kolkutellut kun pitkän mietinnän jälkeen tempaisin 100mg kapselin. Mietin sitä kyllä päivän. Ei tullut oksennusta, mitä vähän ihmettelin eikä edes pahoinvointia. Aikanaan aloitellessa tuli laatat pari kertaa. Hello darkness my old friend…i come to see you again… :wink: Olen nyt 20 vuotta vanhempi kuin edellisellä aloituskerralla, eri ihminen. Ei ole enää sellaista psyykkistä tuskaa, mistä syystä silloin aloin käyttää. Fyysistä kipua on kyllä, mutta sen pitäisi vähentyä tässä hiljalleen kun paikat luutuvat.

Jösses miten hitaasti tramali nyt vaikuttaa, oma metabolia hidastunut 20 vuodessa. Neljän tunnin päästä nielaisusta tulee tuttu lievä euforia, ja se kestää toiset neljä tuntia. 100mg ei tietysti ole isolle miehelle hirveän paljon. Aikanaan nuorempana vaikutus oli nopeampi ja loppui nopeammin. Tähän yhteen laatikkoon tämä touhu jää tällä kerralla. Otan tämän juomistaukona, ja sitten on tuo kipukin. Tramalin kanssa ei tee mieli alkoa yhtään, se siinä on hyvä. Alko vain tuhoaa hennon opioidieuforian.

5

Hei. Minulla on samanlainen tilanne. Kokeilin kesällä 2022 muutaman kerran tramalia, ihan vain mielenkiinnosta. Sitten syksyllä 2022 olinkin jo melkein päivittäisessä käytössä ja siitä menikin n. Vuosi käyttämällä joka päivä. Parhaimmillaan 1000mg. Lopetin hetkeksi kesäksi 2024 ja nyt taas syksystä on mennyt jokapäivä, nousevalla käyrällä 200mg> 1500 (kerran huippu 1950)… hävettää. Mutta silti koen eläväni normaalia elämää, mutta vain tälläinen todella, todella iso luuranko kaapissa. Olen myös ammattiurheilia, pelaan joukkuelajia ulkomailla ammatikseni ja kovasti haluaisin lopettaa… mutta en vain pysty. Haluaisin jonkun kenenkanssa voisi ehkä keskustella/ saada vertaistukea jne? Kuinka pahalta tilanteeni kuulostaa?

1 tykkäys
6

Käytin n. 10 vuotta sitten Tramalia, joka siis opioideihin kuuluu. Hankala lääke. Minulla se toimi melko hyvin selkäleikkauksen jälkeen. Siitä tuli niin hyvä ja vahva fiilis, että pyysin sitä usein silloinkin kun kipuja ei ollut missään, eli viihde käyttöön. Oli myös hyvä lääke ainakin minulla ennen aikaiseen laukeamiseen, tuon kanssa pystyi jarruttelemaan hyvin, koska vei peniksen kärjestä parhaimmat nautinnon tunteet melko totaalisesti pois, mutta seisokki säilyi. En käyttänyt hirveän pitkiä aikoja kerralla, mutta annokset nousivat ihan järkyttävän suuriksi, koska tole nousi ainakin minulla todella nopeasti. Sitten lopettaminen olikin melko “kivaa” järkyttävien reflojen kera. Brenkun ja edes bentsojen kanssa se ei ollut yhtä ikävää. Ainoa ero oli kuitenkin se, että kun tuosta vierottautui, sitä ei tehnyt yhtään mieli sinä aikana, toisin kuin bentsojen kanssa. Kaikissa aineissa noi reflat on vähän erilaisia, joten olen tehnyt aikoinani hyvin pitäneen päätöksen, että ei mitään keskushermostoon vaikuttavia aineita ainakaan minulle. En sitten tiedä, jos joskus joudun esim. leikkaukseen, niin pakko kait se sitten on jotain ottaa.

7

Eikö Tramalia ole käyttänyt juurikin moni urheilija aikaisemmin, kun se ei käsittääkseni ollut kielletty aine, mutta nykyään se on? Voin vaan kuvitella, kuinka hyvän buustin toi antaa suorituksiin. Kivut ei tunnu ja jaksaa tehdä ihan kuin spiidin kanssa. Itsekin kun aikoinaan käytin, niin pihan kolaamiset ei tuntunut missään, odotti vaan että tulis nyt lumikaaos, et pääsisi meuhkaamaan oikein huolella. Miten sulla vaikuttaa, että et sitten pysty lopettamaan, pelkäätkö refloja vai kaipaatko vaan sitä hyvää oloa vai mitä? Kun pystyisit käymään lopettamisen läpi ja olla riittävän kauan erossa, niin uskoisin että sieltä nousee se fiilis, että saat hyvää oloa ilmankin. Tiedän että se on hirveän vaikeaa, kun tilanne korjaantuu niin helposti ottamalla “yhden” kapselin. Sulla pitäisi olla hieman helpompi tilanne, koska koitit ainetta “ihan vain mielenkiinnosta”, et varmasti tarvitse oikeasti sitä. Lopetit kesäksi 2024, joten pystyt kyllä pääsemään siitä irti lujalla tahdolla. Elämässä vaihtoehdot ei ole aina helppoja, mutta sun kohdalla vahva suositukseni on lopettaa kokonaan aineiden käyttö, sä pystyt siihen kyllä, minäkin olen pystynyt lopettamaan kolme eri ainetta, vaikka yhtä käytin liki 30 vuotta ja päivittäin.

8

Jep, siitä tuli kiellettyä urheilussa 2024 alussa, mutta kyllä sitä edelleenkin käytetään… erilaisin vippakonstein…
Ahh, voin niin kuvitella tuon pihan kolaamisen, mulla on ollut vähän sama, mutta vaan lenkille/salille menemisen kanssa. Pelkään refloja. Esim, kaudella lopettaminen olisi liian haastavaa jopa, juuri reflojen takia ja pitäisi päivittäin urheilla ja esittää hymyilevää naamaa. Sekä myös se aneemisuus, mikä iskee. Niinkuin sanoit, niin helppo ottaa 1 kapseli ja lähteä reeneihin, saati peliin. Sinäänsä toivoisi välillä, että testaajat tulisivat kotiovelleni, ja jäisin kiinni. Ehkä se antaisi pienen herätyksen, mene ja tiedä.
Kiva kuulla, että sinä olet päässyt eroon! Mitä kolmea ainetta sinä käytit? Minullaki on tässä elämän aikana muita aineita kulkenut rinnalla, mutta ei niin vahvasti eikä koukuttavasti tramal!
Olisi mukava vaihtaa muutama sana enemmänkin

9

Mä käytin bentsoja liki 30 vuotta ja alkoa meni myös pitkiä aikoja ja siis tuo tramali siihen päälle. Joo, aina on kiva vaihdella kuulumisia “kohtalotovereiden” kanssa. Sitä jotenkin niin elää toisen tuskan, kun tasan tarkkaan tietää mitä se on.

10

Oho, pitkä aika! Mullakin ollu bentsoja paljon tässä varrella (unilääkkeitä lähinnä) nyt ne tosin vähentynyt paljon/ loppunu kokonaan.
Oot tosi pitkään käyttäny ja päässyt eroon, hatunnoston arvonen suoritus! Ja jep, eihän sitä ’’tavikset’’ ymmärrä. Heille ollaan vaan rumasti sanottuna narkkareita. Mutta kohtalotoveri tietää miten nää menee ja siitä juuri todella iso arvostus ja ilonen, että oot saanu hommat oikeille raiteille!

11

Joo, aloitin aika nuorena ja rinnallehan ne jäi elämää turvaamaan. Kuinka typerä sitä olikaan, ettei tullut pieneen mieleenkään yrittää lopettaa aikaisemmin. Kaikki lutviutui niin helposti, ku oli aina nappi turvana, eikä viitsinyt käydä yhtään vastoinkäymisiä läpi selvinpäin. Aina “staagi” suuhun ja velat oli taas saatavia, tai niin sitä kuvitteli.

12

Hahahah! Niinhyvin pystyy samaistua. Hyvä pakokeino, eipä paljon arjen askareet huoleta. Tai ylipäätään elämän ikävät asiat, pilleri suuhun ja kaikki ok / kaikesta selviytyy. Kun löytyis sellanen kultanen keskitie, että pystyis käyttämään tarvittaessa / sillon kun niistä on hyötyä, mutta eihän sellaista ole olemassakaan…

13

No niinpä. Lääkärihän on tarkoittanut juuri kultaiseksi keskitieksi noi tarvittaessa otettavat lääkkeet, mutta kummasti se tarve on sitten melko pian jokapäiväinen. Jotkut siihen pystyy, itse en oppinut 30 vuodessakaan, joten ainoa vaihtoehto oli olla ilman. Tuolla aiemmin kun sä sanoit käytön olleen päivittäistä, niin kuinka joku lääkäri on sitten uusinut sulle reseptejä noin tiuhaan? Yksi konsti olisi jolla voit vähentää, sano lääkärille, että laittaa omakantaan klausuulin kyseisen lääkkeen maksimi uusintamääristä ja lopulta totaalinen kielto. Varmasti pääset eroon ja hetken päästä olet onnellinen että et enää kaipaa niitä. Tsemppiä todella paljon sulle.

14

Niin, se olisi kätevämpää, kun pystyisi noin, mutta mulla on ulkomaalanen resepti ja ulkomailla sitä saa huomattavasti helpommin. Ja varsinkin kun on urheilia, lääkärit määrää mitä kysyy… suomessa ei niin helppoa, mulla taitaa olla suomessa määrätty vaan 1x20 ja that’s it!
Kiitos tsempeistä:-)

1 tykkäys
15

Voin samaistua, täällä toinen n. 30v nainen. Tramalit on olleet käytössä ehkä kahdeksan vuotta. Koitan säännöstellä, mutta ylihän se aina menee. Se olisi helvetin hyvä lääke itselleni, jos osaisin vain pysyä määrätyssä annoksessa. Toimii hyvin kipuun, lihakset ei mene maitohapoille heti ja pitää virkeänä päivän. Jäin myös jahtaamaan sitä alun euforian ja puolikooman sekoitusta, jota ei ole tullut vuosiin. Kärsin reflat sellaisella ansaittu rangaistus-meiningillä. Nyt on taas lääkkeet loppu, mutta onneksi on gabapentiniä, joka ainakin itselläni toimii hyvin vieroitusoireisiin.
Pelkään jatkuvasti, että sisuskalut on paskana tämän käytön takia. Kun olisi kotona joku robotti, joka antaisi vain sen määrätyn annoksen päivässä…