Tramalin lopetus

Hei.
Olen hieman yli 30 v nainen. Elän ns. normaalia elämää, käyn töissä, harrastan hevosia ja minulla on avopuoliso. Minulla on kuitenkin ongelma. Olen jäänyt koukkuun tramaliin. Olen syönyt sitä viime kesästä, ja vähitellen annokset ovat nousseet. Minulla ei ole kipuja. En syö lääkettä kipuun. Sairastan epävakaata (johon myös lääkkeet), mutta SNRI -lääkkeet auttavat vain hieman tasaamaan mieltä. Tramal on tuonut mun elämän takaisin. Ilman sitä olin masentunut, tylsä, tunteeton, mikään ei kiinnostanut, en halunnut käydä missään, ihmiset ärsyttivät. Makoilin vapaat vaa sängyllä ja kattelin videoita/luin. Tuo lääke on poistanut mun masennuksen täysin. Tunnen olevani elossa. En saa siitä enää euforiaa, vaan toimintakyvyn ja onnen. Olen sosiaalinen ja jaksava.

Silti tämä mietityttää. Tiedän, että teen väärin ja riippuvuus on jo syntynyt. Se henkinen riippuvuus. On todella vaikeaa päästää irti. Aiemmin mulle riitti 200 mg nostamaan mielialaa, nykyään tarvitsen 500-700 mg vuorokaudessa joka on melko paljon. Liikaa. Kohtalotoivereita? En oikeasti tiedä mitä teen… tää on niin vaikeeta. Toisaalta haluisin lopettaa ihan kokonaan. Ei olisi koskaan pitänyt koskea tohon edes… sit taas en olisi koskaan löytänyt apua masennukseeni. Äh, en tiedä. Tunnen olevani umpikujassa! Mitä te tekisitte? Sanokaa, etten ole ainoa…

Kiitos jo etukäteen.

Hei!
Kiitos viestistäsi. Et ole saanut vertaisviestejä. Et kyllä varmasti ole ainut. On toki hyvä, että olet havahtunut asian edessä. Varmasti on stoppi paikallaan. Mieleeni tulee se, että sinun olisi hyvä kyllä käydä hoitavalla lääkärillläsi, josko saisit apua muista jutuista.

Moikka,

et ole ainoa.

Tilanteesi oli miltei kuin omani, paitsi että olen mies ja harrastukset sun muut erilaiset. No, sillä ei väliä.

Olen käyttänyt Tramalia siinä 10-15 vuotta, enemmän ja vähemmän. Joskus on mennyt 20 tablettia vuodessa, viimeisinä 2-3 vuotena miltei sama määrä kuin sinulla shantyu .

Reilu kuukausi sitten päätin, että se loppuu tähän. Koin, että olin lääkkeiden vankina. Jokainen päivä alkoi sillä, että pureskelin tramadolin debotteja aamukahvia juoden ja odotin, että ne potkaisevat päivän käyntiin. Buustailin menoa aamupäivän aikana lisää. Kunnes tulikin sitten iltapäivä, ja meno alkoi aina hyytyä. Illat istuin kotona odottaen, että pääsee nukkumaan ja aamulla aloittamaan alusta.

Olen ollut tuon noin reilun kuukauden ilman tramadolia. Minulla on muuta lääkitystä ohessa, jotka onneksi tukevat oloa. Ensimmäiset 2-3 päivää seinään katkaistaessa olivat vaikeat: olin väsynyt, haluton, apaattinen, masentunut, voimaton… mutta sen jälkeen elämä onneksi alkoi kantamaan. Mutta ei kantaisi ilman oheislääkkeitä ehkä, en tiedä. Koen kuitenkin, että elämän kannattelu muilla miedommilla lääkkeillä tässä kohtaa on “ihan jees”, koska olen nykyisin virkeämpi, iloisempi ja pystyn tekemään kivoja juttuja sekä syön normaalisti; niin, todellakin, tramadolia käytettäessä ruokahalu katosi vallan ja illalla ahmin herkkuja. Menoani on onneksi ollut tukemassa mukava urheiluharrastus ja kaveri, jolle olen tunnustanut lääkeriippuvuuteni.

Olen hakenut apua Päihdelinkin kautta jättämällä kysymysviestin asiantuntijalle. Samoin menen lähiaikoina oman asuinseutuni kiireettömään kriisiapuun juttelemaan lääkeriippuvuudesta. Lääkärille en tätä kehtaa tunnustaa, sillä muutoin lähtisivät kaikki lääkkeet, ja sitä en halua. Sairastan sairautta, johon lääkkeet on määrätty ja mikä on täysin aito kipusairaus, ja se vaatii ja vaatii jatkossakin jonkinlaista lääkitystä, joka nyt on siis tuo mainitsemani oheislääkitys.

Lisäksi sain tuki-chatista (Sekaisin-chat, siis se aikuisille tarkoitettu versio siitä) vinkkejä paikoista, joista voisin kysyä apua. Aion myös soittaa valtakunnalliseen Päihdeneuvontaan ja kysyä apuja.

Voi pyhät hyssykät, en tiedä, miten olen itseni tähän jamaan saanut. Tosin olen ollut varsin iloisella päällä silti ja touhuillut kaikkea kivaa nyt, kun tramadolista olen pääsemässä eroon. En ole varma, että voiko tramadolista tulla pidemmän ajan päästä vielä fyysisiä vieroitusoireita, sillä viime aikoina olen tuntenut ikään kuin pääni ympärillä olisi lievästi puristava panta; tai voiko se olla sitä, että aivojen toiminta normalisoituu viimein.

Mitä sinulle shantyu kuuluu nyt, miten on mennyt, miten olet voinut?

Käytin vuosina 2003-2008 tramalia päivittäin. Sitä sai silloin Virosta helposti, halvalla ja laillisesti. Parhaimmilaan meni se 1000mg vuorokaudessa, ummetus oli ajoittain aika karmeaa. Niitä kivikovia posliinipaskoja risiiniöljytableteilla tuli tikisteltyä riittävästi. Hyvä puoli hommassa oli se että juominen loppui vuosiksi. Lopetin sitten seinään 1000mg habitistä. Oli pakkokin, en saanut enää lisää kun laki muuttui. Pari vuorokautta oli ilkeät luukivut ja unta ei saanut kuin vodkalla, mutta reflat meni alle viikossa ohi.

Olin täysin ilman 2008-2023. Nyt sain respan, ihan oikeaan akuuttiin kipuun, joten omatunto ei kolkutellut kun pitkän mietinnän jälkeen tempaisin 100mg kapselin. Mietin sitä kyllä päivän. Ei tullut oksennusta, mitä vähän ihmettelin eikä edes pahoinvointia. Aikanaan aloitellessa tuli laatat pari kertaa. Hello darkness my old friend…i come to see you again… :wink: Olen nyt 20 vuotta vanhempi kuin edellisellä aloituskerralla, eri ihminen. Ei ole enää sellaista psyykkistä tuskaa, mistä syystä silloin aloin käyttää. Fyysistä kipua on kyllä, mutta sen pitäisi vähentyä tässä hiljalleen kun paikat luutuvat.

Jösses miten hitaasti tramali nyt vaikuttaa, oma metabolia hidastunut 20 vuodessa. Neljän tunnin päästä nielaisusta tulee tuttu lievä euforia, ja se kestää toiset neljä tuntia. 100mg ei tietysti ole isolle miehelle hirveän paljon. Aikanaan nuorempana vaikutus oli nopeampi ja loppui nopeammin. Tähän yhteen laatikkoon tämä touhu jää tällä kerralla. Otan tämän juomistaukona, ja sitten on tuo kipukin. Tramalin kanssa ei tee mieli alkoa yhtään, se siinä on hyvä. Alko vain tuhoaa hennon opioidieuforian.