Sain eilen koviin kipuihin särkylääkkeeksi tämän kyseisen lääkkeen, koska mikään muu ei tuntunut tepsivän. Oireenani ovat nilkat, polvet ja lonkat joiden ansiosta kipu välittyy myös selän eri kohtiin. Olen aikalailla pillerivastainen ihminen ja varsinkaan koukuttavia ja päihdyttäviä lääkkeitä en mielellään käytä paitsi silloin kun on pakko, eli nyt kun on pakko niin ei kai tässä auta.
Annokseni on 1 tabletti aamuin illoin. Pelkään vaan jääväni koukkuun niin pahasti että pilaan juuri hyvin alkaneen raittiuteni. Olen siis ollut nyt kuukauden tuolla lopettajien puolella alkoholitta. En haluaisi toista riippuvuutta heti perään kun toisesta on päässyt irti.
Kysymykseni kuuluukin, onko tällaisella annoksella koukuttumisen vaaraa? Minkälaisia vieroitusoireita on luvassa jos käyttö jostakin syystä venähtääkin pidemmäksi ajaksi?
^ Ihan jokaisella aineella on koukuttumisen vaara, ei sillä annostuksella ole väliä siinä suhteessa. Toisaalta, jotkut saattavat tarvita vuosienkin opiaattihoidon kipuihinsa ja on sanomattakin selvää, että ainakin fyysisessä koukussa he ovat, mutta siinä kohtaa taasen kannattaa miettiä, että painaako vaakakupissa enemmän se, että on kivuton vaiko se, että on koukussa niihin nappeihinsa. Ovathan mielialalääkkeitäkin käyttävät fyysisessä koukussa niihin lääkkeisiin, mutta silti kaiketi masennukseton elämä on kivampi vaihtoehto.
Tramal käyttäytyy osin kuin SNRI-lääke, eli kuulemma aiheuttaa sähköshokkeja päähän vieroitusvaiheessa. Muita opparien vieroitusoireita on mm. kylmyys ja lihaskivut. Mulla itselläni ei ole kokemusta, vaikka itsekin käytän Tramalia pääosin kipuun. En ole siis koukuttunut koskaan kyseiseen aineeseen. En edes vaikka välillä käytän ihan huviksenikin.
Onpa sulle määrätty iso annos heti alkuun. Voipi olla pönttö hieman sekaisin. Suosittelen koittamaan siis, että pärjäätkö koko päivän yhdellä. Ei siinä sitten mitään, jos kivut palaavat iltaa kohden, niin voipi ottaa toisen.
Naana kirjottikin jo, tuli niin eri näköstä tekstiä kun iteltä, että ehkä en kommentoikkaan.
Saatan olla melkosen sokee opioideihin, niin pitkään ollut iso toleranssi opioideihin, että tuo 100mg tramadolia tuntuu niin mitättömältä ja tietysti omalla kohdalla se ilman opioiditoleranssiakin oli todella mieto lääke.
Joo siis en valita, olo on aika mieletön. Ei satu mihinkään ja saa ihan luvan kanssa olla pikkusen päissään.
Mutta enemmän vaan pelottaa tuo just että onko sitä kohta ihan narkki näitten kanssa, että pääseekö eroon koskaan. Onko olo vähän liiankin hyvä. Kohta pitäs lääkärin soitella että mitä tän kanssa nyt tehään. Oon kuitenkin aika helppo koukuttumaan kaikkeen.
Se mahdollinen euforia, mitä tramadolista tulee, häviää lopulta lääkettä pidempään käyttäessä. Muille ei aikoinaan tullut tuosta mitään viekkareita, tosin lopetin hiljalleen 150 mg:stä / päivä. Sittemmin aloitin kyllä uudestaan lääkityksen kipujen takia. Tradolanin vaikutus kestää sitten pitkään, joten et välttämättä tarvitse sitä toista nappia illalla. Joillain - itselläkin aluksi - ko. lääke vaikeutti unen saantia jos sitä illalla otti.
No nyt soiteltuani lääkärin kanssa sain kokeiluun Arcoxia 120mg:n. Jos se auttaa kipuihin niin parempi niin. Mutta uskallan epäillä että hermosärkyjä millään tulehduskipulääkkeillä saa kuriin.
Arcoxia on ehkä maailman turhin (ja aivan vitun kallis) lääke, imo Itsellenikin on sitä pariin otteeseen määrätty. Buranakin jeesaa enemmän. Jos sulla on jokin hermo puristuksissa niin lihasrelaxantit, erit. Sirdalud voisi auttaa, mutta jos kyseessä on krooninen vaiva niin eipä niistäkään pidemmän päälle kauheasti apua ole Sirdaludilla ei siis saa ns. päätään sekaisin (ellei väsymystä ja lihasten rentoutumista sellaiseksi joku laske), enkä ole koskaan kuullut kenenkään jääneen siihen koukkuun. Toki meitä on moneen junaan… Lyricaa käsittääkseni määrätään myöskin hermokipuihin, itselläni ei siitä ole kokemusta, mutta siihen voi ymmärtääkseni jäädä lähes yhtä pahasti koukkuun kuin bentsoihin. Tosin, äidilläni oli toissakeväänä sekä tramadoli että Lyrica käytössä pari kk, tramalia meni 400 mg päivässä ja lyrtsiä 350 parhaimmillaan mutta kipujen hälvettyä se lopetti ne käytännössä seinään eikä omien sanojensa mukaan kokenut muuta kuin ruokahaluttomuutta ja lievää pahoinvointia parin viikon ajan, eli kaipa noiden vaikutukset on hyvin yksilöllisiä…
^^/^ Meillä isäntä sai jonakin herran vuonna Arcoxiaa selkävaivaansa ja se tosiaan auttoi kipuun vähemmän, kuin perus-Burana. Lieviä rytmihäiriöitä ja muuten huonon olon ukko kyllä sai Arcoxiasta. Muistan jollakin sukulaisellani olleen joskus myös kyseistä lääkettä ja kokemuksensa olivat varsin samankaltaiset. En mä toki näiden parin tapauksen tähden voi lääkettä kokonaan lytätä, saattaa se jollekulle olla hyvä troppi, mutta jos kivut niin kovat ovat, että Tradolania on määrätty, niin kuvittelisin, ettei Arcoxiasta järin paljoa hyötyä olisi Riippuu toki siitäkin, minkä tyyppisiä kivut ovat. Jos kyseessä on tulehduksellinen kipu, tulehduskipulääkkeet voivatkin olla paras ratkaisu, mutta niissäkin on IMO paljon parempia vaihtoehtoja, kuin Arcoxia.
Voin kertoa että hermosärkyyn ei löydy yhtä lääkettä vaan tarvii melkoisen koktailin lääkkeitä jotta edes siedettävä olo on saatavissa, tavis lääkärit ei voi mitään mutta vanhempi neurologi voi jo auttaa. Kaikki tramalin sukuiset saa viedä takaisin apteekkiin. Kipulaastari on yksi ja uskomatonta kyllä diapam auttaa ainakin mulla hyvin kipuun, pieni annos gapapentiiniä ja yöksi neurotolia on ainakin mulla hyvä lääkitys. Kun ne pisteli neuloja joihin annetaan hieman sähköä oli mulla kaksi eri puolta, nyt kun olin kontrollissa ihmetteli lääkäri kuinka olen muuttunut. Tampereelta sai mun terkkari lääkäri ohjeet joltain vanhemmalta neurologilta, olen pystynyt vähentämään annoksia jopa yli puolen ja elämä kulkee, ei aina hyvin mutta olen ajatellut säästää lääkkeitä jos elän vanhaksi ja sitten ei olisi enään mitään.
No kipu pumppua ne harkitsee mutta en suostu koska ajokortti lähtisi ja vaikka asun keskustan lähellä on linja auto käytössä vain kun koululaisia kyyditään.
^ Äläpäs, Neuro, nyt TAAS kerro omaa kokemustasi jonakin yleispätevänä faktana . PikkuNikkihän sanoi ihan itse, että Tradolan auttaa, eli ei satu mihinkään. Oli vain huolissaan tuosta riippuvuudesta. Usko nyt jo, että ihmiset, kipuineen ja vaivoineen, ovat niin kovin erilaisia, ja yhdelle sopii yksi lääke, toiselle toinen ja kolmannelle ei mikään. Kaikki eivät tarvitse samanlaista lääkearsenaalia, kuin sulla on ja joillekin toisille sun lääkkeesi eivät riittäisi alkuunkaan.
Tuosta annoksen ja koukkuuntumisvaaran yhteydestä vielä: Tietenkin sinänsä on aivan sama, millä annoksella lääkettä X syö, eli kyllä siihen riippuvuus muodostuu sekä pienillä, että suurilla annoksilla, jos kuuri pidempään jatkuu, mutta lääkkeen alasajo käy usein nopeammin ja helpommin, jollei sitä tarvitse alkaa laskea nolliin joistakin hevosen annoksista. Psyykkisen riippuvuuden kohdalla tuolla ei tokikaan ole välttämättä kovin suurta merkitystä.
Sitten vielä noista gripin mainitsemista Sirdaludeista: Kyllä niillä vain viihdekäyttöarvoa on, eli porukka tykkää paljonkin esim. rännäillä niitä ja siitä olosta, mikä siitä touhusta tulee. Näin ollen toki psyykkinenkin riippuvuus ko. roippeeseen pääsee muodostumaan. En minä itse Sirdaludin viihde-/päihdekäyttöä ymmärrä, ei ole toiminut mulla mitenkään erityisempiä oloja tuottavasti edes sieltä hihasta, ihan hyvä lääke lihasjumeihin, ei mitään sen kummempaa IMO ja henk.koht. olen sitä mieltä, että Sirdaludilla narkkaaminen on aivan naurettavaa, mutta kovasti se joillekin tuntuu kelpaavan siihen tarkoitukseen .
Muistan lukeneeni tutkimuksen jossa todettiin oikeisiin särkyihin syötynä oikealla annoksella opiaatteja riski tulla riippuvaiseksi pienemmäksi, kuin niillä joilla ei ole kipua vaan syövät muuten vaan. Se henkinen riippuvuus ilmeisesti on ensimmäinen aste. Nyt kun sinä syöt tramadolia etkä odota sitä pöllyä vaan pelkästään kivun lievitystä, voi olla että addiktio jää olemattomaksi.
^ Onhan se noin, että jos vetää opiaatteja/opioideja puhtaasti kipuun, saamatta niistä mitään miellyttäviä oloja, niin pitkänkin kuurin aiheuttama riippuvuus on lähinnä fyysistä ja vieroitusoireista selviää helposti, kun ajaa lääkityksen rauhallisesti alas. Se seikka, että kärsii oikeasti kivuista, joihin tarvitsee oikeasti lääkitystä, ei kuitenkaan mitenkään automaattisesti suojaa ihmistä opparieuforialta. Jotkut ihmiset pitävät oppareiden vaikutuksesta, toiset taas eivät, eikä sillä ole lopulta mitään tekemistä sen kanssa, kärsiikö kivuista vai ei. Moni ihan oikeaan tarpeeseen oppareita saanut, on saanut lääkkeestään, paitsi kivunlievityksen, myös muuten muikean olon ja osa kipupotilaista käyttää hyvinkin mielellään lääkkeitään väärin ja ensisijaisesti muuhun tarpeeseen, kuin kivun hoitoon.
[Poistettu sääntöjenvastaista. Luethan Saunan säännöt. -Päihdelinkin moderaattori ], vedin eilen 3 naamaan ja meni 3 tuntia ennenku alko tuntee lievää rennon olon tunnetta. Tottunut 50mg kapseleihin ja niistä vetässy vaan jauhot jonkun juoman kanssa eikä oo tarvinnu ees puoltatuntia odotella
Vältä Arcoxiaa, vältä opiaatteja, kipuun on kyl Aspiriini ok. Opioidi bupre, sit korvaushoitoon… ja sitä rataa, mut toi Arcoxia, sivuvaikutuksis on äkkikuolema…
mul ei toiminu tramadoli ees siin ku joku placebo…
Itselläni Tramal ei ole mitenkään toiminut ei ole yksinään auttanut mihinkään. Yleensä jos lekurit kysyy että laitetaanko tramadolia vai panacodia niin mä yleensä valitsen sen panacodin vaikka mulla on tulehtunut haima ja rasvamaksa.
Monet kalliit tulehduskipulääkeet on vedetty pois markkinoilta jo 2000-luvun puolivälissä kuten Nimed, ihme että Arcoksiaa vielä myydään. Se on tehoton ja melko hintava placebo.
Tulehduskipulääke NIMED väliaikaiseen myyntikieltoon maksahaittavaikutusten vuoksi.
Sirdaludilla ei siis saa ns. päätään sekaisin (ellei väsymystä ja lihasten rentoutumista sellaiseksi joku laske), enkä ole koskaan kuullut kenenkään jääneen siihen koukkuun. Toki meitä on moneen junaan…