En moralisoi, koska itsekin päätin omasta elämäntaipaleestani jo kauan sitten. Se oli vastoin vanhempieni tahtoa. Päätä on isketty seinään aika ajoin kovastikin. Joskus eteen tuli tilane, etteivät omat voimat riittäneet ja hain lopulta apua ammattiauttajalta. Joko koet tilanteesi olevan siinä vaiheessa? 
voi ei, et saa kohdella itseäs noin 
hoet kauheasti asioita jotka on huonosti, vähempikin riittäis paskaan oloon! Ansaitset parempaa! Etköhän oo saanut jo tarpeeksi kuraa niskaan ilman et oot itselles viel noin ankara. Haluisin kovasti tulla antaa sulle sen Halin, enkä päästäis irti ennen kuin kuulisin sun sanovan ihania asioita itsestäs. Heeh… Anteeks, harmittaa vaan kovasti sun puolesta. Haluaisin niin kovasti et sulla ois hyvä olla, kyl tää kääntyy viel hyväks jos vaan annat itselles mahdollisuuden. Ala hokee hyviä ja kivoja asioita tyhmien sijaan niin sul on heti varmasti parempi olla.
Asiasta kukkaruukkuun… Miks portugalin piti hävitä toivoin niiiin kovasti et ne ois voittanut (: anteeks etten oo tääl taas käynyt… Oon tosi pahoillani.
Heeh, sä oot ihana! En voi muuta sanoa Ü
sinusta vain huokuaa se ihanuus, ihanaa etten ole ainut joka sen sanoo ääneen (: ehkä se ettet pelaa on raivannut sen verran tilaa sun kehossa et vihdoin sun ihanuus pääsee meidän muiden iloks ulos asti Ü mä sanon mitä ajattelen… En mitään muuta osaisi. Hyvät asiat ja sanat pitää päästää ilmoille. Mut huonot ja pahat sanottavat toisista jos sellaisia on pitäisi pitää ihan vain sisällään niin tääl ois varmasti parempi olla kaikilla. Näin mä siis ajattelen ja elän (:
Puuh voi jossakin välissä Facebookista. On mullakin tili siellä, mutta kauhea kynnys ottaa yhteyttä vanhoihin kavereihin, puhumattakaan heiloihin, joita sieltä löytyy. Todennäköisesti vastauksena on vaivautunut hiljaisuus, että mitähän vihtaa tuokin minusta vielä haluaa… Tämäkin on taas tätä inhorealismia, jota tuntuu myöskin nimimerkki Puuhkin harrastavan. Mun kaveripiirini on hajonnut ympäri maailmaa, joten niitä ei helpolla tapaa.
Yhdelle kaverille soitin toissapäivänä vähän kun olin baanalla. En tiedä, mitä se ulkomaanpuhelu maksoi…
Jotenkin tuntuu, että olen tehnyt oman elämäni myöskin harvinaisen monimutkaiseksi. Tässä itsekin nyt vähän ottaneena kun lähdin ulos terassille kun asunto on kuin kuuma sauna.
Tai no, kyllähän munkin tekisi mieli ottaa yhteys yhteen maailman ihanimpaan naiseen, jonka tapasin 10 vuotta sitten. Mulla ei vain riittänyt silloin kunnia ottaa jatkaa häneen yhteyttä kun huomasin jääneeni toiseksi. Tiedän, että voisimme olla ehkä ystäviä ilman sen suurempia kommelluksia vieläkin. Sydämeni hän kyllä rikkoi ja kai tuo epäonnistunut naispolitiikka minutki vähän peleihin on ajanut. Anteeksi ja kumarrus kun tänne kirjoitan vähän ottaneena.