.
Olen vasta vähän aikaa kirjoittanut niin minä sitten saan Thimolta kysyä vaikeita asioita.
Thimo antaa sitten selvän vastauksen asiaan josta kinastelevat ja olen minä myös vastausta tivannut.
Onko niin että pitää alkaa uskomaan korkeampaan voimaan että päihdeongelmasta pääsee?
Loppuu siitä kinaaminen kun nyt tuli ketju josta vastaukset löytyy.
Kiitos Thimo.
Edelliseen kysymykseen en sitten omaa vastaustani anna, kun ketjun aloittaja halusi sulkea vanhojen kirjoittajien kantoja tääästä ketjusta pois.
Ihan ok sitten niin.
Mutta toivon ettei kukaan pahstu, kun laitan tämän linkin, saattaa joskus uudeltakin tulijalta unohtua se että tällä sivustolla on paljon asiatietoa, ja vastauksia, ja nimenomaan päihdekysymyksiin tieopuolta perhanan paljon.
Mitenkään tätä ketjua moittimatta, laitan linkin, vilkaiskaa tuotakin
http://www.paihdelinkki.fi/fi/neuvonta
Minäkin suhtteellisen uusi täällä, joten uskaltauduin vastaamaan Krissen kysymykseen omalta osaltani.
Minulla on omanlaiseni elämänkatsomus, mikään “kirkkouskovainen” en siis ole. En missään nimessä tunne negatiivisia tuntemuksia kirkkouskovaisia kohtaan, en myöskään ateisteja kohtaa.
Minun elämänkatsomus on sellainen, että se “korkein voima” löytyy jokaisen omalta sisältä, ei ulkopuoleleta.
Näillä eväillä itse olen raitistunut.
.
joo, en tiedä miten tarkkaan ihmiset näitä sivuja lukee, mut mut joskus itse ihan yllätyin kun aloin selaamaan, noissa muissa osissahan on helkution paljon tietoa ja tavaraa. Ja mullakin on yleensä käynyt niin et vilkasen vaan tään plinkin ja nuo muut jutut jää huomaamatta. Sen takia tuon neuvontalinkin sit tuohon nostin.
Olen useasti miettinyt raitistumiseni jälkeen, joka tapahtui kertarysäyksellä. Tästähän on keskustelu toisessa osiossa, mutta laitoin sen nyt tähän. Siis asiaan, joka nyt voi joistakin tuntua vähäpätöiseltä mutta itseäni se hieman vaivaa. Kun olen ravintolassa syömässä kaverieni kanssa ja tulee juomien tilaamisen aika, niin ihmetellään porukalla, kun tilaan kivennäisvettä " tietävät kyllä syyn" miksi et tilaa alkoholitonta olutta tai viiniä. Minkä ihmeen vuoksi minä niitä tilaisin. En edes pidä minkään alkoholijuoman mausta oli siinä viinaa tai ei. Ajatelkaa nyt viskiä tai konjakkia alkoholittomana. Mitä järkeä?
Erilaisia viinoja olen kyllä runsaasti maistellut, ainoastaan turkkilainen raki tuli ylös. Kaikki muut on juotu ja paskalta on maistunut. Siis ajatus oli se, että esim. olutta juodaan sen sisältämän alkoholin takia. Osasinkohan nyt välittää olennaisen. Kertokaa jos on samankaltaisia ajatuksia.
-skeba-
.
Kyllä minusta esim. joku viini voi olla erittäin hyvää ja joku laatu sopia mahdottoman hyvin jonkin ruoan kanssa tai johonkin (juhlavaan) tilaisuuteen. Mutta en nyt ala tässä sellaisia listata enkä hifistellä moisella. Minullehan se alkoholi siinä upean bukeen omaavassa viinissä on myös hyvin tärkeää, enhän tilaisi / ottaisi alkoholitonta (makukaan ei tietenkään olisi sama).
Niin, Thimo, eihän ne mitään pahaa tarkoita, ei tietenkään. Mutta tulee vaan sellainen olo, että juo nyt sitten sitä tiskivettä, juoppo kun olet. En minä mieltäni niistä pahoita; olenhan sentään nyt tällä hetkellä raitis. 
.
Mä haluaisin vastauksen kysymyksiin että kuinka kauan kestää päästä keskimäärin viinanhimosta eroon ja kauanko aivoilla kestää sekä psyykkisesti että fyysisesti toipua siitä kun se viimeinen huikkaon otettu?
.
Erittäin hyvä kysymys.
Mutta… onkohan tuohon aivan yleispätevää vastausta olemassa. Tiedän, että juuri tuohon haluaisi vastauksen silloin kun lopettaminen on tavallaan vielä kesken, eli alkoholi kummittelee jossain ajatuksissa ja liittyy johinikin toimintamalleihin.
Ehkä on olemassa joku laskennallinen keskiarvo?
Ääripäät tiedän; aina joku sanoo että alkoholismi on parantumaton sairaus, aivot eivät kokonaan toivu ikinä.
Toinen ääripää; Kunhan lopetat ja sanot että tämä oli tässä, jos ei aamulla ole krapulaa niin se oli sitten siinä.
Vaikeaksi asian tekee se, että molemmat ääripään tapaukset ovat ainakin teoriassa mahdollisia. Ihminen voi kokea yhtäkkisen ajattelutavan muutoksen, mielenkiinto alkoholiin voi tosiaan häipyä.
Ja ihminen voi myös sairastaa alkoholia koko elämänsä ajan, haluta sitä, pelätä omaa haluaan, ajatella omaa päihdeongelmaansa vaikka seitsemänkymmentä vuotta…
Noissakin tutkimuksissa on päästy sellaiseen tulokseen että alkoholin fyysiset vieroitus- ym vaikutukset menevät ohi viimeistään muutamassa viikossa, sen jälkeen se aine on kokonaan postunut elimistöstä.
Vaurioituneiden hermoratojen ym korjaantuminen on paljon hitaampaa. Joku hermo kai kasvoi uudelleen milliin kuukaudessa… Psyykkiset seuraukset pitkästä ja jatkuvasta alkoholinkäytöstä -enpä osaa sanoa niiden kestoon mitään.
Sen olen huomannut, että oma asennoituminen vaikuttaa todella paljon siihen miten pitkä aika paranemiseen menee, samoin kuin tietysti siihenkin, paraneeko lainkaan. (joo, tiedän, tästäkin vallitsee erimielisyyttä, joidenkin teorioiden mukaan oma asenne ei vaikuta mitenkään, et parane joko ollenkaan tai et ainakaan yhtään nopeammin vaikka asennoituisit miten)
Omalla kohdallani en myöskään tiedä milloin tarkalleen ottaen olin tuon asian suhteen kunnossa. Muistan, että jokunen ensimmäinen viikko selvänä oli outoa olotilaa, alkoholi pyöri mielessä.
Uskon lujasti, että oma tavoitteenasetteluni oli merkitsevä. Tavoitteeni oli se, että alkoholilla ei ole merkitystä minun elämässäni. Onnistuin.
Mutta se aika… en tosiaan tiedä. Jossain vaiheessa vaan huomasin, että sen asian suhteen on hiljaista, omassa mielssäni. Ja tajusin että onhan se ollut hiljaista jo hetken aikaa.
Ehkä se johtui siitä että en ryhtynyt tarkkailemaan itseäni ja tuntemuksiani alkoholin suhteen, luultavasti silloin olisi asia pysynyt mielessä vaikka kuinka kauan, ja mieliteot pysyneet voimissaan. Niinhän sanotaan että se kasvaa miträ ruokit -myös ajatuksissasi.
Luulen siis, että mitä epäolennaisemmaksi saat tuon kysymyksen ajasta ja alkoholismista omassa mielessäsi, sitä nopeammin se myös sieltä poistuu.
Eli, kysymys on erittäin hyvä, ja se tuntuu kovin tärkeältä. Mutta siihen keskittyminen hidastaa vastauksen saamista omalla kohdalla.
ex-juopolle heitetään kysymys, niin kysymykseen pitäis tulla vastaus kun apteekin hyllyltä. 
Kaippa se on yksilöllistä. Itse huomasin 5kk:n jälkeen, että tapahtui jotain päässä. Tuli ikkuna minun ja kaljalavan väliin. Lasiseinä. Silleen oivalsin, että viina ei sovi minulle. Tuli ymmärrys. Vaikea selittää, mutta silleen suurin himo oli ton 5kk:n jälkeen poissa. Oli huomattavasti helpompaa. Yksilöllisiä juttuja. 5-6kk:n kohdilla olen pistänyt useammankin kohdalla merkille, että silloin jotain tapahtuu siis täällä plinkissä. Kaippa sitä muutosta koko ajan tapahtuu siitä eteenpäinkin… 
Oppii elelemään raitista elämää… Semmosta…
ps. yritin etsiä yhtä kirjoitustani mikä olisi tarkempi… mutta tossa omia havaintoja ulkomuistista…
pps. löytyi se kirjoitus, kun oikeasta suunnasta etsin… Joskus tarkemmin tuntemuksia seuraillut ja noin joskus kauan aikaa sitten mietin:
Minulla kävi lopettamisen ja viinanhimon kanssa, niin,että ne loppuivat samaan aikaan.
Eräänä torstai päivänä vedin viinaa, niin kuin lähes jokaisena muunakin päivänä. Seuraavana päivänä tuli vain sellainen olo, että nyt se loppui. Krapula tuli kärsittyä sekä alkoholin vieroitusoireet, tosin rauhoittavien avulla, jotka silloin hain ihan yksityiseltä yleislääkäriltä.
Alkoholia ei sen jälkeen ole mieli tehnyt. Olin kuitenkin juonut vuosia. Eli sellaista kädenvääntöä viinapirun kanssa ei ole ollut.
Mitäs mieltä olette siitä, että juomisen loputtua kaikki alkoholijuomat on hävitettävä kotoa, ettei niihin tule himoa? Meillä ainakin kotona tänä päivänä on viinoja kaikenlaisia, niitä kun jostain syystä on päässyt nurkkiin kerääntymään 
Vaimo on kohtuukäyttäjä. Yritän aina vieraille saada juotettua varastoja vähemmäksi, mutta kun sitä aina tuodaan tullessaan lisää.
- skeba -
Jäi edellinen postaus vähän kesken kun komennettiin syömään. Piti vielä siitä viinanhimon kestosta kirjoittaa. Voisiko alitajunnalla olla jotain tekemistä juomishimon kanssa; tarkoitan, juoppo tietämättään työstää ongelmaansa esim. nukkuessaan ja kukin omia aikojaan ja omalla tavallaan tietämättään toteuttaa saamiaan " ohjeita " En tiedä, mutta tällaista mahdollisutta on tullut ajateltua.
- skeba -
Joo, kyllä minun ymmärtääkseni tuossa on perää. Monestihan jotain asiaa tietoisesti tahkotessa ajatuksissa aletaan lopulta kiertämään ympyrää eikä homma etene oikein mihinkään. Mutta, jos saa jotenkin päälle sen “silleenjättämisen” vaihteen, keskittyy ihan muihin asioihin ja unohtaa koko jutun, niin jonkun päivän kuluttua asia valkenee ihan omia aikojaan. Ja joskus onnistuu jopa “ohjeista” huolimatta keksimään itselle parhaiten sopivan ratkaisun.
Ei se kaikessa toimi, eikä samassakaan asiassa joka kerta, ihmisen mieli ei tahdo totella aina sille asetettuja kaavoja.
MM kirjoitti: " ihmisen mieli ei tahdo totella aina sille asetettuja kaavoja." Lause on nyt irroitettu kontekstistaan, mutta MM tarkoittaa ilmeisesti muutosvastarintaa, joka meissä kaikissa asuu luonnostaan ts. miksi muuttaa jo itsestään meneviä helppoja toiminta tapoja ja nähdä vaivaa oppia uutta, jonka ilmeisesti omaksuisi aika nopeasti…tjsp.
Öitä
- skeba -