.
Hieno juttu!
Varmasti on avuksi se, että olet jo onnistuneesti selättänyt monta riippuvuutta.
“Sober is my new drunk” on hyvä slogan. Raittius nimittäin oikeasti antaa ihan uudenlaisia tunnetiloja ja voittajaoloja, kun se alkukankeus hellittää. Ne tunteet ja ne kokemukset, joita saat raittiina, ovat satakertaisesti parempia kuin ne kännifiilarit.
Mä tunnistin todellakin itseni noista sun valokuvakuvailuistasi. Omasta mielestä säkenöivän fiksu, huumorintajuinen ja kaunis nainen näytti minunkin valokuvissani ihan muulta. Valokuvissani näkyi plösähtänyt, rasittava keski-ikäinen akka, joka vetisin silmin toljotti viinilasia.
Hyvää matkaa raittiuteen.
.
Innostuin Jax lainailemaan kohtia, jotka tuntuvat NIIN tutuilta. Olisin voinut itse kirjoittaa. Sinä olet vieläpä onnistunut jo voittamaan muitakin addiktioita, eli CV:si on siltä osin kunnossa 
Upeita voittoja.
Kyllä minullakin tuo käsitys siitä, että elämä ilman alkoholia on kertakaikkiaan täysin mahdoton ajatus, on ollut vuosia tehokas este raitistumiselle. Tehokkain, luultavasti. Olen ajatellut, että hukkaanhan se elämä menee, jos ei juo 
Kun vihdoin viimein vuosien epäonnistuneiden juomistauko ja -lopetusyritysten jälkeen olen pystynyt myöntämään itselleni, että lopettaminen on ainoa tapa elää terveenä ja täysjärkisenä loppuelämä, niin tämä tilanne tuntuu nyt selkeältä. Asia on kuitenkin hyvin, hyvin yksityinen ja huomaan pohtivani, miten selitän juomattomuuteni esim. työkavereiden kanssa illanvietoissa. Toisaalta: minä, sinä tai kukaan meistä EI OLE selitysvelvollinen mihinkään suuntaan tästä asiasta.
Raitista elämää tässä opettelemassa ja kiitollisena siitä, että plinkissä on samassa tilanteessa olevia.
tsemppiä Sinulle Jax!
Sillä erolla, että minä kyllä olen rientänyt illanvietoissa - en tosin kovin usein - työkamujenkin kanssa, mutta olen joutunut täysillä keskittymään näyttelemiseen, että alkoholinkäyttö on hallinnassa. Sitten kotiin tultua olen voinut “rentoutua” meille niin tutuin seurauksin. Kyllä tuo yksinjuominen ja aamudrinkkien siemailu mieheltäkin salaa, on omasta mielestäni surullista ja säälittävää, mutta ymmärrän, että olen sairauden otteessa tehnyt nuo asiat. Nyt haluan vapautua ssairauden otteesta, vaikka tämä alkoholismisairaus tulee aina olemaan osa elämääni.
.
.
Jax: tuo kaikille ystävällisenä oleminen voi olla todella tärkeä havainto. Eihän ystävällisyydessä mitään vikaa ole, mutta jos on sortunut/juuttunut toisten liiallisenkin miellyttämisen ansaan, niin se on todella kuluttavaa. Ja yksi meidän tyyppisten ihmisten ongemista. Minä olen tämän asian tiedostanut jo hyvän aikaa, mutta en vain saa itseäni muuttumaan. Jotenkin on kova tarve saada ihmiset pitämään minusta, vaikka helpompaa olisi elellä omana itsenään, nahkoineen, karvoineen, tekemisineen, tekemättä jättämisineen kaikkineen ja luotettava siihen, että se riittää. Kaikkia ei tarvitse miellyttää. Taas on niin helppo kirjoittaa nämä asiat vakuuttavasti, mutta johan on perhana, kun en saa näitä oppeja toteutettua OIKEASTI omassa elämässäni. Ehkä raittius tuo tähänkin apua…?
Illanjatkoja Jax ja muut lukijat! Kyllä tämä tästä. Tänään ahdistus ei ole niin hirmuinen, on oikeastaan rauhallinen ja hyvä olla, rankka työpäivä takana, mutta sekin on vain tavallista elämää.
.
.
Ajattelin ensin, että sinkkuus liittyy asiaan, siten, että menisin, niin voisi tavata miehiä 
Mutta taidatkin tarkoittaa, että mitä miehellesi sanoisit…?
Jos minä menisin nyt AA:han (on käynyt mielessä) voisin sanoa miehelleni vain meneväni kaupungille / asioille. Olen katsonut erään tai parikin naisten ryhmää, joihin pääsisin, mutta toistaiseksi tämä on vain ajatus. Miksei sitä sekaryhmäänkin voisi mennä, mutta naistenryhmä tuntuisi jotenkin helpommalta…
Täällä rauhallisella mielellä, uudenmerkkisiä alkoholittomia oluita kokeilussa tänään myöhemmin, puolisolla tavallisia ja näemmä oli miestä väkevämpääkin (taas) ostanut. Mä en ota.
Rauhallista viikonloppua kaikille!
.
Heh,minä en muuten oikeastikaan halua nyt mennä aa-n sekaryhmään kun eka kerralla Aa-saa joitain vuosia sitten vähän ihastuin yhteen mieheen ja se mies ihastui minuun.Minun puolelta se oli vähän niinkuin leikkiä ja tietenkin sen miehen ihastus tuntui kivalta ,mutta,olin parisuhteessa,eikä todellakaan ole oikein leikkiä kenenkään tunteilla vain huvittaakseen itseään.
Joten olen nyt käynyt vain naisten ryhmässä…
Sinun ajatuksesi Jax,tuntuvat niin tutulta…minustakin usein varsinkin töissä tuntuu kun asiakkaat kertovat ongelmistaan että hohhoijaa tekis mieli läväyttää vähän meikäläisen todellisuutta pöytään niin olisi jutut vähän eri levelillä ,mutta ei,osaan jo sujuvasti teeskennellä kiinnostunutta ja osallistua keskusteluun että"voivoi,eikö lapsenlapsesi vielä päässytkään yliopistoon vaikka halusi ja joutuukin odottamaan ensi vuoteen"
…
No,kaikkien kanssa ei onneksi tarvii teeskennellä niin paljon,mutta sen olen nykyään välttänyt ettei enää vapaa-aikana tarvi seurustella sellaisten kanssa…työssä on vähän pakko.
Kaikkein paras olisi että jonain päivänä ei tarvitse teeskennellä enää yhtään eikä salailla mitään…jotain voi tietenkin jättää kertomatta 
Raitista lauantaita Jax ja muut
jax kirjoitti
Aluksi tuntuu oudolta, kun palaverit eivät ole keskustelukerhoja. Niiden vahvuus on kuitenkin siinä, että jokainen saa puhua tai olla puhumatta. Joissain ryhmissä on jopa sovittu puheenvuorojen maksimipituus. Aika pian löytyy kuitenkin uusia tai jopa yllätystuttuja, joiden kanssa voi keskustella muualla kuin palaverissa. Tietenkin vain jos haluaa.
Naisten ryhmät ovat arvattavasti luonteeltaan erilaisia, vapautuneempia kuin sekaryhmät.
Anonymius tarkoittaa ennen kaikkea, että julkisuudessa, (lehdissä, TV:ssä ym) emme kerro AA:n jäsenyydestämme. Jotkut toimittajat kuitenkaan eivät ole aina noudattaneet tätä toivomusta, ja onpa joku joskus esiintynyt tiedotusvälineissä nykyisenä tai entisenä jäsenenämme.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Minusta olisi kauheaa, jos AA olisi keskustelukerho. Kaltaiselleni sisäänpäinkääntyneelle ihmiselle kiertävä puheenvuoro ja kommentointikielto ovat tärkeitä. AA:ssa voi levätä ja olla epäsosiaalinen.
Naistenryhmässä taannoin ahdisti se, että puheenvuorokierrosten välissä oli ns. vapaata keskustelua. Olin tönkkösuolattu muikku, eikä kukaan keskustellut kanssani enkä mä kenenkään kanssa. Vaivaannuttavaa.
.
.
Minusta parisuhteessa ei sovita yhteisiä menoja kysymättä toisen mielipidettä. Jax, oletko liian kiltti? Puhu puolisosi kanssa sopuisasti, mutta määrätietoisesti ja esitä toivomus, että kysyy Sinulta ensi kerralla. JJos näin ei tapahdu, ota asia uudestaan puheeksi. Älä suostu miellyttämään puolisoasi/appivanhempiasi vastoin omaa hyvinvointiasi. Sinun ei tarvitse.
Helppohan vierestä on neuvoa, tiedetään… Tämä ajatus vain tuli heti mieleeni, kun luin kommenttisi.
.
Nämä ns neuvot voi jättää omaan arvoonsa, mutta tällaisia mietteitä noussut AA:han liittyen:
AA:n oman kirjallisuuden mukaan AA:n 12 askelta ovat pelkästään suosituksia. Näinhän asia ei tietenkään ole monen konkarin mielestä, vaan ne ovat miltei osa pyhää taivaasta tullutta ilmoitusta. Ehkä onkin, mutta siitä huolimatta ne ovat vain suosituksia. AA:n voi ajatella olevan hyvä instrumentti raittiutta varten. Muita hyviä instrumentteja ovat muut vertaisyhmät, nettifoorumit, kirjallisuus, harrastukset, päiväkirjan pitäminen ja tiettyjen itselleen luontaisten iskulauseiden omaksuminen ja mieleen palauttaminen, tulkoot ne sitten AA:sta tai muualta.
Itse olen saanut AA:sta hyvin paljon, ja aina toisinaan käynkin AA:ssa. Mutta olen joskus vierastanut sitä, että osa suhtautuu AA:han tyyliin, että siellä ikäänkuin pitäisi käydä hyvin säännöllisesti, muuten kuolo ja viina korjaa. No, vaikka korjaisikin, totuus on, että emme me ihmiset ole samasta puusta veistettyjä. Elämme myös erilaisissa elämäntilanteissa, ja lähtökohtammekin elämään on vaihtelevat. Osa esim. yksinkertaisesti vierastaa ryhmätilanteita.
AA-ryhmiä voi kokeilla muitakin välillä, myös voi välillä käydä vaikkapa AAL-ryhmissä, tai A-klinikalla puhumasta omasta alkoholismista.
AA:n ohjatut puheenvuorot ovat erittäin hyviä. On todella hyvä, että siellä ei ole keskustelua, koska silloin välittömästi tapahtuisi se, että sosiaalisemmat tapaukset saisivat liikaa puheaikaa suhteessa hiljaisempiin tai varautuneempiin.
Mitä tahansa meistä kukin päättää AA:n ja muiden hoitomuotojen suhteen, kannattaa sisäistää se tosiasia, että sisällä asuu jokin outo olio, joka pyrkii luomaan tilanteet sellaisiksi, jotta lähtisi ryyppäämään. Liiallinen yksinolokin voi olla vaarallista, ajatuksenkulku voi joskus mennä vaikkapa näin: alkoholi ei missään nimessä sovi minulle – nyt on ollut onneksi jo pidempään hyvä olo – taidan kai sittenkin hakea olutta kaupasta, ihan vähän vain. Niin sairas on alkoholistin mieli.
Raittius on hyvä asia, erityisesti raittiille. Ja päivä kerrallaan, tämä päivä vain.