1FENTANYYLI
2.Heroniini
3 metadoni
4.kaikkien opiaattien jälkeen: krapula. Monen päivän sellainen. Henkisesti tosi HC. Siksi mielummin douppaan. :mrgreen:
- Kuukausien juominen raakaa viinaa 1.5l/pv heikolla ravitsemuksella ja siitä selviäminen ilman lääkitystä
- Lyrica 600mg/pv muutaman vuoden käytön jälkeen hitaalla tiputuksella.
- Överi-bentsojen käyttö liian pitkään kaikenlaisilla merkeillä (apteekista saatavilla tosin eikä koekemikaali juttuja) ja reflat kesti kokonaisuudessaan noin 7-8kuukautta.
Mulla kun ei ole oikeastaan mistään hitaista kokemusta (bentsoja jonkun verran, muttei mitään opioideja tms), ja niistä kun kuulemma tulee aika kovat vierotusoireet, varsinkin jos on pidempään käyttänyt…
Viina on aika paha. Toisaalta yleensä viikon ryyppyputken jälkeen itseinho on sen verran korkealla, että jopa masokistisesti nauttii niistä liskoista. On ne liskot myös toisaalta aika psykedeeliset olotilat miettiä omaa elämää ja maailmaa.
Mitäs ne kaks muuta ois? Ehkä joskus pirin jälkeen on ollu aika lamaantunut olo seuraavana päivänä, mutta usein sekin on mennyt lähinnä lihassäryn piikkiin, kun on tullut jossain piripolkkatapahtumissa tanssittua paskalla kunnolla aivan liikaa.
Joskus kans deelien (LSD/sienet/kannabis!) jälkeen on ollut vähän epätodelinen fiilis seuraavana päivänä ja on pitänyt rauhoitella itseään, että kyllä tää tästä.
Eli viina, piri, kaikki psykedeelit. Hassusti toki viinaputken jälkeen kärsii myös ne deelireflat, kun koittaa heräillä todellisuuteen viimein
Kai se on.
- Bentsoreflat ihan helposti lopulta ykköseksi, koska nää ei meinannut oikeesti loppua koskaan (asteittain nollaan ja 7-8kk päänleviämistä, jokapäivä taistelua ja alkoholismi päälle).
Alkoholireflat eli järkyttävät darrat joka oli PITKÄSTÄ aikaa sunnuntaina, jatkui eiliseen ja tänään on ollut vasta melkein ihmisäinen olo, tollatavalla en oo vuosikauseen kitannut…
Opparireflat kokonaisuudessaan, mutta toisaalta, en ole vieläkään buprea ole uskaltanut/päättänyt alkaa sitä urakkaa taas, kyllä se voi nousta tohon kakkoseks helpollakin kun siellä taas ollaan…
Mun käyttämistä:
- Bentsot: kouristuksia, päähän tulleita iskuja, takautuva muistinmenetys (mistä “pääsin” aikoinaan muutaman päivän tarkkailuun jollekin penteleen muistiosastol - ei muuten ollut kivaa, siel tuli ihan sekopäisiä oireita, mut onneks taistelin sielt itteni ulos. Miten? Päätin luottaan ystävällisiltä vaikuttaviin valkopukuisiin, joist en kyl tiennyt ketä ne oli, (enkä tajunnut, minkä helkkarin takia multa jotain presidentinnimeä udellaan )-no hoitsui tietenkin olivat, ja omahoitaja osasi esittää fiksun kysymyksen: tuntuuko sinusta siltä, että sinua kuulustellaan
, ja aloin puhumaan…). Henkiset o kans tooodella veemäisiä, skitsoilua, pelkotiloja, lievempänä levottomuus ja mielialojen heittely minuutin aikana laidasta laitaan. Ja last but not least: helvetillinen ahistus…jota ei riittävän sekopäises tilas ees ahistukses tunnnista.
2.Alkoholi, ei enää vanhemmal iäl, kun en ole enää putkia juonut, mut nuorena en tajunnut mitään mistään, ja viina virtasi. Äkkilopetuksel sitte viehättävät harhat, pelot, pahat krapulapainajaiset -tuskin kuitenkaan kysees aivan delirium oli. Ei unohdu. Paitsi sitten kun on dementia enkä muista enää omaa nimeänikään. Ei siihen aikaan ollut mitään ajatusta, että näihin oireisiin vois saada jotain helpotusta, kun en vissiin tyhmänä ees tajunnu, että net ovat oireita.
- Onko kolmatta…Nikotiini? Ei enää… NIkotiiniipurkan käyttöä olen jo vähentänyt rutkasti. Jos erehdyn ryyppään -ei sovi mul, jo ennen bentsoriippuvuutta usein jossain vaihees tuli aikamoiset paranoijat- ,sillon iskee tupakkahimo.
Bentso reflat ykkönen.
Viina reflat kakkonen.
Opioidit kolmonen.
…
-
Bentsodiatsepiinit: Kaikkea mahdollista maan, taivaan ja helvetin väliltä, mahdollisesti kuolemaksi, jos katkaisee seinään/pudottaa liian nopeasti suurista annoksista ja kestävät helvetin pitkään. Käytön kesto toki vaikuttaa viekkareiden pituuteen, mutta yllättävän pitkään saattavat kestää verrattain lyhyelläkin käytöllä vs. monet muut/lähes kaikki aineet.
-
Alkoholi: Yhtä rankat ja vaaralliset, kuin benzoista, mutta kestävät huomattavasti lyhyemmän aikaa. Puhun nyt oikeista vieroitusoireista, en mistään amatöörien yhden ryyppyillan päänsärkykohmeloista. Viikon jos kestää ilman, että kuolee deliriumiin, kramppiin tai tappaa itseään hirveissä oloissaan, on jo varmasti selvinnyt voittajana. Psyykkiseen himotukseen en nyt ottanut kantaa. Se voi kestää vaikka koko loppuelämän ja sitten onkin helppoa ottaa uusintakierros :mrgreen: .
Kolmosta piti oikein miettiä. Tietty olisi helppoa sanoa opparit, mutta mitä fyysisiin oloihin tulee, niin mulla SSRI-/SNRI-lääkkeiden seinään katkaisu on kyllä pessyt oppari -kylmät kalkkunat 6-0 ja ihan riippumatta siitä, oliko kyse bupresta vai jostakin oikeasta opparista. Noihin mielipidelääkkeisiin ei sitten tietenkään mitään psyykkistä himotusta jäänyt, joten siinä mielessä lopetus oli helppoa, vaikka hetken sattuikin niin perkeleesti ja veti tyystin rammaksi 
. Stimulanteista olen saanut oikeastaan paskimmat jälkiolot, nyttemmin, kun miettii, mutta ne ovat toki olleet “vain” psyykkisiä ja pienet fyysiset ongelmat stimuputken päätteeksi korjaantuvat kyllä helposti ja nopeasti nukkumalla ja syömällä.
Lyrican viekkareita en väheksy tippaakaan ja uskon kyllä kiltisti, että menevät tuohon top 3:n noin “yleismaailmallisesti” miettien, mutta itselläni ei ole niistä mitään kokemusta.
Mun henk.koht. pahin on alkoholi. Ottaisin opparidarrankin miljoona kertaa mielummin kuin alkoholista johtuvan. Toki varmaan oikeasti bentsoviekkarit on pahimmat, mutten ole niitä koskaan elämässäni kokenut ja toivottavasti en koekaan.
ihan ehdottomasti Lyrica-reflat on karmeimmat
Voin kertoo et muutaman vuoden opioidien käytön jälkeen, joista viimeinen vuosi niin, että metadonia viikonloppusin 200mg ja viikolla subua 2-8mg niin sen jälkeen mennä jonnekin vitun katkolle (kun ei ole päivääkään aikaisemmin missään laitoksessa joutunut olemaan) lopettamaan niin, että ainoa lääkitys oli Opamox 130mg/pv + Catapresan ja unilääkkeeksi yrittivät perkele tyrkyttää Ketipinoria, vaikka siviilissä menee Stilnoct (joka mulla oikeasti auttaa ja jota en tästä syystä väärinkäytä). Siinä sitten kuuntelet ku muut opioidinistit lopettelee jotain 2mg/pv suburiippuvaattaan ja on niin pahat reflat kuulemma että oksat pois. Siinä sit ku melkein viikon vedät 2h yöunilla ja harkitset ensimmäistä kertaa elämässäsi oikein tosissasi lopettavasi kärsimyksesi niin siinä kohtaa sai riittää.
Mistä helvetistä sä tiedät, miltä kenenkin henkilökohtaiset reflat ja kivut tuntuu? Jollekin se 1 millin Subun lopetus voi olla ihan yhtä tuskallista kuin omat vääntösi.
Jotenkin tässä kulminoituu perisuomalainen kärsimyksen glorifiointi. En kyllä ymmärrä miksi
Meidän isillä oli kerran kovempi krapula kuin kellään koskaan ikinä. Se on jämpti
Subjektiivisesti voi tuntuakin (ja sillä toki onkin varsinkin opioidirefloissa varsin merkittävä ulottuvuus), mutta kyllä niillä refloilla objektiivinenkin puolensa on, ja siihen yllätys yllätys, vaikuttaa aika merkittävästi se, mitä on käytetty, millaisilla annoksilla ja kuinka pitkään.
Jos reflat ihan lääketieteellisestikin luokitellaan subjektiivisiksi (esim. unettomuus, ahdistus, lämpötilan vaihtelut, vatsan toiminta) siten, että jokainen kokee tietyt oireet voimakkaampina ja toiset vähemmän voimakkaina, niin miten sä argumentoit että se ns. objektiivinen puoli on todellisuutta? Onko länsimaisen buprepään kärsimys jotenkin vähäisempää kuin itäblokissa sinnittelevän heroinistin?
Mikä hiton “maailma on illuusio” kysymys tuo nyt on? Se nyt vaan on lääketieteellinen fakta, että vahvat täysagonistit aiheuttavat voimakkaampia vieroitusoireita kuin bupre, sekin on lääketieteellinen fakta, että isommilla annoksilla vieroitusoireet ovat pahempia kuin pienemmillä ja sekin on lääketieteellinen fakta, että pidempiaikainen käyttö aiheuttaa pahempia vieroitusoireita kuin lyhytaikainen. Se miten kukakin näihin fysiologisiin vieroitusoireihin reagoi on tietysti yksilöllistä ja psyykkaamalla voi niitä fyysisiä oloja pahentaa (ja ehkä parantaakin). Kyllä mullakin muutaman kuukauden bupren käytön lopettaminen tuntui ensimmäisellä kerralla maailmanlopulta kun siitä sellaisen psyykkaamalla teki, mutta ei se mitenkään muuta noita aiempia objektiivisia faktoja.
Toiseen kysymykseen vastaus on, että mitä luultavimmin.
Winston: Vittu apua, oletsä miettinyt et mitä sit kun sun lääkäri kuolee tai jää täysin eläkkeelle? Mun lääkärin eläkkeeseen on vielä paljon aikaa, mut mä oon jo nyt kelannut et ei vittu, kuka mua sit hoitaa. No toivotaan että natsivaltio on siihen mennessä keksinyt uuden lääkkeen, joka on suoraan itse saatanan helvetissä takoma pilleri. 
Nuiva: Nyt valehtelet, En usko sua, kyl mun faijalla oli kovempi krapula kun sun faijallas.
^ Totta kai olen miettinyt. Eihän tuo mikään nuori tyttö enää ole ja vaikka sanookin, ettei aio jäädä eläkkeelle vielä aikoihin, niin voihan se vaikka jäädä auton alle heti tänään. Siksipä olenkin varmistanut selustani ja takaporttini moneen suuntaan, kuten tietenkin jokainen oikeasti riippuvainen tekee, eikä tähän tarvita edes mitään laittomuuksia tai kovin kummallisia kikkailuita 
. Ei pilleristi tarkoita samaa, kuin tyhmä . Tietenkin olisi hyvin ikävää, jos tämä shrinkkini jäisi pian pois työelämästä, syystä tahi toisesta, koska tykkään hänestä muuten niin hitosti ja osaa hoitaa mua muutenkin, kuin vain pilleriautomaattina. Benzojen saamisessa mulle ei kuitenkaan pitäisi enää eläissäni tulla ongelmaa, ellei niiden valmistusta tyystin lopeteta maailmasta tmv. radikaalia.
Edittiä opparirefloista: Joo, aiheuttavat pahojakin fyysisiä oireita, joista harvempi nauttii, ja totta hemmetissä käytön kestolla, sekä sillä, kuinka suuria määriä ja mitä opparia on käyttänyt, on paljonkin merkitystä reflojen voimakkuuden kannalta, MUTTA se, miten niihin fyysisiin oloihinsa suhtautuu on täysin korvien välistä kiinni. Olen pari kertaa elämässä kokenut oksikodonireflat ihan kylmä kalkkuna -tyylillä ja kerran henoiinireflat, jotka tosin mun tapauksessani taisivat olla aika kevyttä amatöörisettiä, ja olivathan nuo olot aivan helvetin kammottavat, mutta paljon mieluummin kituisin sen 3-4 vrk. vessan lattialla oksentamassa non-stoppina, palelemassa pahemmin, kuin koskaan ja jokainen paikka niin käsittämättömän kipeänä, kuin kärsisin enää kuunaan sitä totaalisen rampauttavaa sähköshokkiterapiaa, joka seurasi SSRI-/SNRI-lääkkeiden seinään lopetuksesta ja kestikin pidempään, kuin viekkarit yllämainituista emmeistä, vaikkeivat nuo mielipidelääkekuuritkaan mulla kovin pitkäkestoisia ole koskaan olleet. Tämä ihan vain esimerkkinä. Benzorefloista en uskalla edes puhua . Painivat aivan eri sarjassa pahimpienkaan opparireflojen kanssa, koska opparirefloihin harvemmin voi esim. kuolla :mrgreen: .
Laitoskatkoa en ymmärrä oikeastaan ensinkään opparilopetuksen tähden juuri siksi, että nuo reflat kyllä kestää kotonakin, jos pää on suotuisilla asetuksilla ja jollei taas ole, niin eipä parin viikon laitoksessa lusiminen niitä asetuksia mihinkään muuta, eli vetäminen jatkuu katkon jälkeen, jos kovasti kitkuttaa. Näinhän se monen kohdalla on käynytkin. Alkoholikatkon laitoksessa ymmärrän, koska alkoholivieroitusoireet voivat olla tosissaan hengenvaarallisia, mutta eipä se pelkkä katko yleensä juoppoa raitista, vaan pikemminkin antaa voimia, jotta jaksaa lähteä jälleen uudelleen radalle :mrgreen: . Benzojen kanssa laitoskatko on myös yhtä tyhjän kanssa, koska parissa viikossahan vasta ehtii päästä kunnolla reflojen makuun ja sitten jo potkaistaankin pihalle kaikkein pahimmissa tutinoissa ja tärinöissä, kun on ensin nollailtu lääkitys supernopeassa aikataulussa .