Tolkullinen vuosi 2017

Me Vähentäjät
1

Vuosi vaihtui ja heräsin aamulla muistamatta illan viimeisistä tunneista mitään. Olen näköjään tullut grillin kautta kotiin, koska keittiössä oli yöllisen aterian jäänteet. Olen myös käynyt suihkussa, koska makuuhuoneen lattialla oli pyyhe. Olen myös vastannut puhelimella pariin viestiin, ihme kyllä jotain kohtalaisen järjellistä klo 1.51.

Olen myös kaatunut ja telonut taas polveni. Sen muistan. Mutta nyt hävettää ihan hirveästi se mitä olen mahdollisesti tehnyt niiden muutaman muistista pyyhkiytyneen tunnin aikana, miten olen käyttäytynyt. Tällaista on tapahtunut viime aikoina ihan liian usein. Kun alan juomaan, en lopeta ennen kuin olen juonut itseni aivan taju kankaalle.

Olen selkeästi alkoholin suurkuluttaja. Olen ehkä vuoden verran seurannut kulutustani ja joka ikinen viikko menee suurkulutuksen rajan yli, ellen tarkoituksellisesti pyri rajoittamaan. Muutaman viikon olen ollut urheilun takia kokonaan juomattakin. Mutta pääsääntöisesti aina löytyy joku “hyvä syy” juoda niin paljon, että se naisille asetettu 18 annoksen raja menee heittämällä yli viimeistään lauantai-iltana. Juon yleensä ainakin 3 päivänä viikossa, joista yhtenä sitten reippaammin, pahimmillaan tosiaan aivan muistinmenetykseen saakka.

Tätä on kestänyt nyt ehkä 2-3 vuotta. Aiemmin perustelin sekoiluani raskalla elämäntilanteella ja se varmaan olikin osasyy mikä alunperin sai minut juomaan. Mutta tällä hetkellä minulla on asiat ihan mallillaan, jopa oikein hyvin. Ei minulla ole elämässä enää oikein mitään muuta ongelmaa kuin tämä juominen.

Olen päättänyt nyt aloittaa tipattoman tammikuun ja sen jälkeen pyrkiä alkoholin kohtuukäyttöön. Tavoitteena olisi, että pysyisin viikottaisen riskirajan alapuolella joka viikko, eikä enää ikinä kävisi tällaisia perskänni-ylilyöntejä, kuten eilen (ja aika monta muuta kertaa vuonna 2016). Että en enää kertaakaan heräisi aamulla häveten, katuen ja miettien mitä on tullut tehtyä. Ja että alkoholi ei enää hallitsisi elämääni samalla tavalla kuin nyt. Että en enää miettisi kaikenlaisia hyvä tekosyitä juoda ja että yksi lasillinen ei enää johtaisi koko pullon juomiseen.

Syy, miksi päätin tulla avautumaan tälle palstalle on, että olen jo vuoden verran lueskellut täältä mielenkiinnolla muiden kokemuksia ja koittanut löytää motivaatiota omalle vähentämiselle. Olen kyllä pidempään jo tiedostanut, että minulla on alkoholiongelma. Nyt toivoisin, että kirjoittamalla tänne pystyisin paremmin pysymään vähentämispäätökseni takana. Ja kai siinäkin on oma psykologinen hyötynsä, että tunnustaa ongelman olemassaolon muille ihmisille, koska itse en ole sitä vielä koskaan aikaisemmin tehnyt. Tämä koko juttu hävettää niin paljon, että pystyn tuskin myöntämään sitä edes itselleni.

Ja toisaalta tuntuu uskomattoman helpolta ja vapauttavalta, että tästä ongelmasta pääsisi noin vain, saman tien, eron kun vain lopettaisi juomisen, tai pysyisi kohtuudessa. Niin yksinkertaista. Niin moni asia olisi paremmin, mutta jostain käsittämättömästä syystä en ole pystynyt sitä tekemään.

Eli kaikki te tälle palstalle kirjoittavat, ihanat ihmiset. Olkaa tukenani nyt tämän elämäni merkittävimmän uudenvuoden lupauksen kanssa.

2

Moi mirri,

Tiedän itsekin kokemuksesta miten ikävää on muistin menetys alkoholin kanssa. Itse otin eilen vain muutaman oluen ja nukahdin yhdeksältä. Ei mitään sammumista, alkoi vaan nukuttaa kun tosi aikaisin olin herännyt. Siinä jäi rakettien katselu väliin, kun vaimo ei raaskinut mua herättää.

Mutta itse asiaan. Sulla on tosi hyvät tavoitteet. Pidä niistä kiinni. Itsekin tipattomalla tammikuulla. Paljon tsemppiä!

t. Juhani

3

Täällä ollaan kaikki, samassa veneessä! Kirjoittele tuntoja, kerro fiiliksistä. Aina ei tule kommentteja omaan ketjuun, mutta usko minua, kyllä näitä tekstejä luetaan ja niistä on apua meille kaikille ja sinulle itsellesi. Ei vertaistukihomma yhtään hassumpi juttu ole, vaikka näin verkossa ja anonyymisti :smiley:

Itse kirjauduin ekan kerran yli vuosi sitten ja omankin ketjun lukeminen alusta on sitten myöhemmin silmiä avaavaa ja ajatuksia herättävää.

Eli tsemppiä, uskoa, voimia kohdata arki ja viikonloppu selvin päin. Se vaatii rohkeutta, uskallusta, mutta palkitsee kyllä seuraavana päivänä, vaikkei illalla sitä millään tahdo uskoa.

4

Tervehdys mirri!

Tuntuu, että olet alkoholin käyttötavoilla mitattuna minun sielunsisko. Tolkullinen vuosi 2017, täältä tullaan!

Tavoitteet Tolkun vuodelle on tipattoman kautta juomisrajoihin. Eli minäkin olen kyllästynyt siihen aamuisen häpeään ja morkkikseen mitä eilen tuli tehtyä. Juomisen rajoittaminen on minulle supervaikeaa: aina tuopin jälkeen toinen ja sitten vielä yksi ja sitten vielä yksi ja sitten yhtäkkiä NAPS! ja muisti tauolle ja sitten autopilotilla kotiin. Nyt on vaan tullut haavereita aivan liikaa tuon “blackoutin” aikana ja mainitsemasi polven satuttaminen on liian tuttua. Nyt olen ottanut mukaan vielä pään telomisen. Se säikäytti. Viikon verran aivan peloissani aivoverenvuodosta. Vainoharhaisuus. Ja itseasiassa se toi minut näille sivuille.

Mäkin voisin ottaa tavoitteeksi, että pysyisi riskirajojen alapuolella joka viikko ja kertamaksimi voisi olla se suositeltu seitsemän alkoholiannosta. Mutta ainakin tipaton tähän alkuun. On se kumma, että noin 20 vuoden harjoittelulla ei vieläkään osaa juoda.

Kuinkas sulla on menny?

5

Kiitos teille kaikille ketjuun vastanneille. Minulla on mennyt tosi hyvin tämä tipaton. Kohta puolessavälissä, eikä ole tehnyt tiukkaakaan. Päinvastoin, on tuntunut jotenkin ihan vapauttavalta, että ei ole tarvinnut juoda.

Eilen olin yökerhossa ja tulin kotiin vasta kolmen jälkeen - autolla. Olin tanssilattialla kavereiden kanssa ja seurailin ihmisiä. On jotenkin tosi kiinnostavaa tehdä selvinpäin asioita, joita aina ennen on tehnyt tuhannen kännissä. Tajusin, että vaikka olen ollut siinäkin kyseisessä paikassa vaikka kuinka monta kertaa, en oikein edes muistanut mitä siellä missäkin oli. Kaikki aiemmat muistot sieltä ovat vähintäänkin jotenkin sumuisia tai sitten ihan pelkkiä välähdyksenomaisia hetkiä jonkun erityisen kostean illan kulusta.

Jotenkin on ollut muutenkin silmiäavaavaa tehdä selvin päin asioita, joita on ennen tehnyt enemmän tai vähemmän alkoholin voimalla. Tajuaa miten paljon sitä onkaan turvautunut alkoholiin ja turruttanut sillä omia tunnetilojaan. Olen koittanut miettiä mistä siinä on kyse. Eikö sitä luota kykyynsä pärjätä tässä maailmassa omin voimin?

Joka tapauksessa on ihanaa herätä lauantaiaamuna ilman krapulaa. Olen näiden kahden viikon aikana alkanut nukkua paremmin, en enää herää aamuöisin valvomaan ja pyörimään sängyssä. Jaksan töissä paremmin. Mieliala on positiivisempi. Näytän reippaammalta. Vatsavaivat helpottaneet. Taidan olla jopa laihtunut, mikä pistää vähän miettimään miten paljon sitä alkoholia oikein olenkaan juonut :unamused: . Hiukan melkein harmittaa, että jossain vaiheessa taas “pitää” aloittaa juominen uudestaan ja huolettaa miten onnistuisin jatkossa pysymään kohtuudessa.

Minulla on helmikuussa isot juhlat, joiden tiedän kokemuksesta huipentuvan aamuyöhön jatkuvaan intensiiviseen pämppäämiseen. Ajattelin, että koitan pysyä sinne saakka kokonaan ilman ja sitten vetää juhlatkin kohtuulinjalla. Olen alustavasti ajatellut kuten huojuva torni, että se seitsemän annosta viikossa voisi olla hyvä tavoiteraja sille kohtuukäytölle. Eli siis jos sitten joisin ne 7 siellä juhlissa ja jatkoilla (oikeastihan kohtuukäytössä ei saisi juoda 7 annosta kerralla, mutta tämä voisi olla poikkeus). Sitten voisin taas vaikka jopa palata tipattomuuteen joksikin aikaa. Mutta saa nähdä miten onnistun pysymään noissa rajoissa tilaisuudessa missä kaikki muut tulevat vetämään litratolkulla shamppanjaa jostain iltakuudesta aamukuuteen.

Suhtautumiseni alkoholiin on nyt hyvin kaksijakoinen. Eilen siellä yökerhossa mietin miten hyvin se toimii sen kaltaisissa tilaisuuksissa. Ihmiset olivat iloisia ja vapautuneita, se tunnelma tarttui jopa minuun, joka olin selvin päin. Onneksi on alkoholia, vaikea kuvitella miten noita suomalaisia keski-ikäisiä saisi IKINÄ muuten tanssilattialle. Mutta sitten se ei näköjään ainakaan minulle oikein sovi ja ovathan ne terveyshaitat, mitä se noin niinkuin väestötasolla aiheuttaa, aika mittavia. Terveyteni ja yleisen itsestäni huolen pitämisen näkökulmasta olisi varmaan viisainta lopettaa kokonaan, mutta minä kun haluaisin edelleen olla osana tuota iloista, bilettävää, viinaajuovaa porukkaa.

6

Moi

Käyn aina silloin tällöin palstalla lukemassa kesusteluja, jotta saisin itselleni motivaatiota vähentää alkoholinkäyttöä. Mulla ei viikottaiset määrät ylity välttämättä edes kuukausittain, mutta tunnistan itsessäni alkoholistin geenit. Toisaalta tällä hetkellä on kyllä harvoin sellaisia täysiin tipattomia viikkojakaan. Jos en ole ottanut arkena, viimeistään perjantaina ja lauantaina sallin itselleni viinin juomisen.

Olen melkein viisikymppinen nainen, teen innostavaa toimistotyötä ja kotona asuu vielä pari lasta. Perusasiat ovat kunnossa.

Mirrin kirjoituksen innoittamana päätin itsekin avautua.

Mulla on sellainen tietty työporukka, jonka kanssa lipsahtaa touhu käsistä. Meillä on kauhean kivaa, kun juodaan yhdessä. Sitten myöhemmin voidaan naureskella, että olipa taas hauskaa. Mutta itseäni hävettää kovasti jälkikäteen, kun käy niin kuin monelle, että osa illasta on aivan hämärän peitossa. Inhoan sitä tunnetta, kun yrittää kaivella muistin kätköistä, mitä tuli höpötettyä tai tehtyä. Tulee erilaisia flashbackeja, joista osa on ihan keksittyjä. Häpeän puna leviää kasvoille ja tekee mieli vajota maan alle. Ja jäädä sinne.

Mitään mahdottoman hirveää ei ole lähiaikoina tapahtunut, mutta siksi minusta onkin tärkeeä havahtua nyt ja tehdä ryhtiliike. Tiedän että en halua jättää alkoholia kokonaan, koska kevyt nousuhumala on vallan mainio olotila. Häpeän tosi paljon humalaista itseäni, enkä yhtään välitä puida edellisillan kohkaamisia, koska se tuntuu niin sietämättömän nololta.

Onko teillä antaa neuvoja, miten pidätte juomisen kohtuudessa yhden illan aikana? Jos olen yksin kotona, minulla ei ole mitään ongelmaa laskea annoksia. Mutta entä sellaisissa tilaisuuksissa, joissa viiniä kaadetaan lasiin edellisen tilkan päälle ja juomia kannetaan koko ajan pöytään, miten annoksia lasketaan?! Joskus olen vessassa kelannut, monesko on menossa, mutta tämähän toimii vain alkuillasta. Kun on tarpeeksi humalassa, laskemiset jäävät.

Täällä on Neuvonta-kohdassa hyviä vinkkejä, miten illan aikana voi säädellä juomistaan, mutta miten ne humalassa muistaa? Jos teillä on jotain kikkoja, otan kiitollisena ja nöyrästi vastaan.

Yritän yleensä jälkeenpäin mieittiä, montako tuli otettua, mutta ei niitä aina ole helppo laskea. Eikä oikein kehtaa itselleen myöntääkään, kuinka monta meni. Joskus auttaa se, että siirtyy viinin jälkeen mietoihin. Tilaa vaikka siiderin, jossa on paljon jäitä ja hörppii sitä hitaasti. Jos käy välillä tanssimassa, siinäkään ei tule juotua. Ja jos muistaa ottaa vettä väliin, viina jää vähemmälle. Ja nämä ovat niitä ideaalitilanteita.

Tykkään tosi paljon tällä hetkellä elämästäni. Joudun yhteen operaatioon pian, ja silloin on hyvä ajankohta olla juomatta. Toisaalla neuvottiin, että kolmen viikon tipattomuus on hyvä alku, kun alkaa säädellä ottamistaan. Näin ajattelin tehdä. Nautin siitä tunteesta, kun ei tartte miettiä, voiko lähteä urheilemaan tai auton rattiin, kun tietää, että elimistö toimii kunnolla.

Oletteko muuten kokeilleet alkoholittomia viinejä? Katsoin, että Alkon valikoimissa niitä on runsaasti. Joskus nimittäin kaipaan viinin tai skumpan makua. Jos sitä voisi alkoholittomalla korvata, se voisi viedä pahimman juomahimon pois. Päivällä voisi miettiä, että ah, jääkaapissa odottaa hyvin viilennetty skumppa!

7

Moi, itsellä aivan samoja havaintoja kuin sinulla. Samat asiat selvinpäin tehtynä näyttää aivan erilaiselta. Aistit ovat kirkkaat ja valppaat ja muisti toimii jälkeenpäinkin. Ja kun tähän selvinpäin olemiseen ja elämiseen tottuu, alkaa ihmettelemään, miksi ylipäätään itse on joskus juonut. Tämä on minun havaintoni baarireissuista selvinpäin ja raittiina. Eikä enää tee mieli lähteäkään sinne, koska niistä ei enää saa samoja “kicksejä” kuin aikaisemmin.

8

Kirjoittelen taas vähän kuulumisia… tipattoman tammikuun loppumisesta on nyt muutama viikko. Tavoitteeni oli alkaa tipattoman jälkeen harrastaa ns. moderation managementia. Tähän menetelmään kuuluu, ettei saisi juoda yli 7 annosta viikossa, eikä yli 4 annosta kerralla. No, tämä kohtuujuomisen yritykseni on epäonnistunut surkeasti. Olen sortunut helmikuun aikana kolmena iltana juomaan itseni ihan ympärikänniin, viimeksi eilen.

Eilen lähdin kaupungille ihan aitona tavoitteenani, että pitäydyn tuossa 4 annoksessa. Jossain vaiheessa juominen karkasi yli siitä ja sitten sen jälkeen annoin mennä ihan kunnolla. Kun kerran retkahdetaan, niin retkahdetaan kunnolla :unamused: . Ei mitään käsitystä paljonko join, mutta kotona olin kuuden maissa. Tosin joku tolkku minulla oli mukana, joten suurinpiirtein muistan illan kulun ja muistan jopa katsoneeni kaveriani valomerkin jälkeen pizzeriassa, että onpa hän humalassa, toisin kuin minä :unamused: . Vaikka ihan riittävän kännissä olin kyllä itsekin.

Nyt on ihan kamala morkkis, päänsärky, järkyttävä väsymys unen puutteen takia. Huomenna pitäisi jaksaa töihin. Tänään oli vaikka mitä mitä olin ajatellut tehdä, mutta koko päivä on mennyt maatessa. Paras asia mitä tänään olen saanut aikaiseksi on, että katselin HBO:n erinomaisen dokumentin, Risky Drinking. Jos joku ei ole nähnyt sitä, suosittelen lämpimästi. Se pisti taas ajattelemaan, että mitä hittoa minä teen itselleni ja miksi. Elämä tuntui niin tosi hyvältä tammikuussa kun olin juomatta.

En halua enää yhtäkään krapula-aamua, enkä tällaisia hukkaanheitettyjä sunnuntaipäiviä. Mutta tuntuu, että nuo kohtuuyritykseni ovat ihan tuhoontuomittuja. Harrastan myös itsepetosta, ajattelen, että voin jollain lailla “palkita” itseni siitä että olen vähentänyt juomista lisäämällä juomista. Sehän on täysin järjetöntä.

Nyt ajattelin aloittaa pääsiäispaaston ja lopettaa tai ainakin radikaalisti vähentää juomista pääsiäiseen saakka. Tuo vähentäminen vain tuntuu tosi vaikealta, jos minulla on yhtään sosiaalisia rientoja, missä muut ihmiset juovat. En nimittäin pysty pitäytymään kohtuujuomisessa, jos juon yhtään. Tipattomalla ollessani pystyin tosiaan hillumaan yökerhossa aamuyöhön jääveden voimalla, mutta nyt jos koitan rajoittaa juomisen siihen neljään annokseen, on ihan selvä, että sen neljä juotuani olen jo niin kännissä, että itsekuri ja harkinta pettää ja päädyn kittaamaan neljätoista.

On tämä hitonmoista. Säikähdän kun katson peiliin ja näen silmäpussini. Ei tällaisessa ole mitään järkeä. Haluaisin pitää parempaa huolta itsestäni.