Toleransseista

En löytänyt haulla tästä keskustelua, mutta siis bupretoleista oon kiinnostunut. Oon ollut neljä vuotta kuivilla ja jokin aika sitten kävi yks ratkeaminen texiin… Ja siis se ei jukolauta toiminut edelleenkään. Tuntui ihan samalta kun aikoinaan, tuli tunne että on taas oma itsensä ja tietty jollain tasolla hyvä fiilis. Mutta ei niitä nuokkuja, valveunia tms. Nyt siis kiinnostais tietää, että eikö entisen opioidiriippuvaisen tolet palaa koskaan enää lähellekkään nollaa :question:

^ Toimihan se sitten kutakuinkin niin, kuin sen kuuluukin toimia :wink: . Meinaan, että bupre nyt on lopulta melko huonoa tavaraa mihinkään kunnon päihdekäyttöön/euforiseen viihteilyyn, mutta sitäkin parempi mielialalääke niille, joille toimii siihen tarkoitukseen. Ensikertalaisilla nyt pärisee melkein mikä vain ihan eri tavalla, mutta kyllä se bupren kanssa taitaa niin mennä, että kun sen on kerran ajanut kunnolla sisään, niin eipä siitä ole paluuta niihin alkuaikojen fiiliksiin enää pidemmänkään paussin jälkeen :confused: .

Itselläni ei noin pitkää taukoa ole ollut(Tämä nykyinen taukoni toivottavasti kestää loppuelämän…), mutta kun aikoinani vuoden kuivilla olon jälkeen vedin, niin hyvältähän se tuntui, joo, siis niin, että tuli lämmin, rento ja huoleton kaikki on hyvin -olo, ja oli kivaa laiskotella sohvalla, mutta ihan yhtä kivaa oli myös touhuta jotakin järkevää. Sellainen kaikki käy -fiilis, eikä tässä mitään kiirettä, mutta mistään nuokuista nyt ei voinut missään tapauksessa puhua, eli ihan skarppina pysyin kyllä ja se jeesjees -fiilis oli vain päässäni.

Kun on kerran hommannu tolet texiin, niin ei se tuu ikinä toimimaan niin ku alussa, hittolainen joskushan sitä oli nuokuilla tramalistakin. Nyt tarvii olla oxyä, jos meinaa että toimii yhtään.

Yhdyn edellä oleviin kantoihin ja lisäksi voin kertoa, että nykyään edes vahvat täysagonistit niin isoilla annoksilla kuin niitä uskaltaa ottaa, eivät sano juuri mitään, kun aktiivista käyttöä on 8,5 vuotta taustalla. Oikeastaan sen jälkeen kun olin vuoden käyttänyt metadonia pääasiallisena opioidinani isoilla annoksilla, ei muista täysagonisteista (lähinnä oksikodoni ja fentanyyli ja kait joku kerta kotateetäkin mennyt) vaan ole saanut sitä “nyt maailma on sellainen kuin sen kuuluisi olla” -fiilistä. En sitten tiedä auttaisiko pitkäkään tauko (jollaista ei ole suunnitelmissa) enää tuohon.

Tollasta, kun luen, niin pakko sanoo… Omassa opiaattikäytössäni ei ollut pitkään aikaan enää mitään järkeä, mutta kai se oli koettava noin. Juuri laskin, että enhän käyttänyt sitä yhtäjaksoisesti, kuin kolme vuotta, mutta pitihän se siitä ottaa lopulta kaikki irti ja nostin jälleen annostani. Olen tämän ennenkin kertonut, mutta sitten jouduin tuosta vaan vahingossa heräämään sellaisista refloista, että oli pakko alkaa lopettaa. Rahatilannekin oli päätynyt siihen, etten hetkeäkään myöhemmäksi olisikaan päätöstäni voinut ajoittaa. Kunnon black tar vedot vielä toimivat, kun oli teet alla. Tapahtui keväällä, eli puoli vuotta sitten. Siitä asti elämä onkin ollut sellaista, että väkisin on joutunut nopeuttamaan vieroitusta aina uudelleen ja uudelleen. No kesällä viikonloppuisin poistin reflat, mutten oloja voinut ottaa. Nyt on toleranssit laskeneet, mutta yhä joudun taistelemaan aineen riitävyyden kanssa. Elämä ei ole helppoa. Fyysisiin refloihin ei auta mikään, ei yhtään mikään. Eikä tämä elämän sisällön puutteessa eläminenkään ole muuta, kuin vaikeaa. Mutta jos en olisi käyttänyt jatkuvasti aivan turhaan, en olisi joutunut tällaisiin hankaluuksiin, joita olen joutunut kokemaan. Kaipa tämän silti piti mennä näin, mutta ei toista kertaa.