Oon uus ihminen näillä sivuilla. Eli vajaa 50v muidu tässä moi.
5 vuotta sitten päätin raitistua. Ainoaksi vaihtoehdoksi koen totaalilopettamisen…ei taida kohtuukäyttö onnistua tältä tädiltä.
Mutta kun tää tuntuu niin toivottomalta…aina retkahan viikon/parin raitistelun jälkeen. Oon pahentanu kaikkia ongelmiani tällä dokailulla. Raitiilla viikoilla nukun hyvin, panikointihäröilyä ei esiinny kun erittäin lievänä…ei ahdista, eikä oo itsetuhosia ajatuksia. Mksi se hyvä fiilis pitää pilata taas retkahtamalla…
Taas on viikon putki takana. Kirjoitan tätä kiitettävissä vieroitusoireissa ja ahdistuksen multihuipentumassa. Ja aina välillä vollotan 
Kesällä olin 3kk juomatta antabuksen tuella. A-klinikalla oon käyny jutteleen, nyt jääny väliin. Ryhmiin en oo vielä uskautautunut, se lienee seuraava askel.
Sanokaa et mulla on toivoa…
Nyt siirryn jatkamaan näitten keskustelujen lukemista 
Moi ja tervetuloa tänne kirjoittelemaan ja lukemaan toisten tarinoita! Toivoa Sinulla todellakin on, sen pystyn päättelemään yllä kirjoittamastasi, sekä siitä että ylipäätään ilmestyit tänne. Noin ensiapuna, jos sinulla on antabuksesta hyviä kokemuksia, niin olisiko huomenna mahdollista päästä lääkäriin keskustelemaan uuden kuurin aloittamisesta? Sen turvin voit sitten aloitella harjoittelemaan vertaistukea, avun saamista ja antamista täällä plinkissä? Jos sinulla on jonkinlainen hoitosuhde A-klinikkaan, niin kannattaa ilman muuta hyödyntää kaikki, mitä siellä on tarjolla. AA kannattaa " tsekata " myös, monet ovat saaneet sieltä apua alkoholismiinsa. Tiedän itsekin sen kynnyksen olevan korkea, ja niin se on ollut suurimmalle osalle palavereissa kävijöistä. AA on raitistuvien joukossa vähän sellainen vedenjakaja, joillekin se sopii erinomaisesti, kaikille ei. Tutustumisen arvoinen se kuitenkin on joka tapauksessa ja kaikki ymmärtävät siellä yskän, kunhan ensimmäiseen palaveriin saa mentyä.
Ensimmäisenä, korkki kiinni ja hae apua!!! Toivoa on!!!
R-R
Hyvää huomenta, puutarhatonttu!
Kunhan rohkaistut lähtemään ryhmiin, havaitset, että sinullakin on toivoa, ihan konkreettista. Tapaat nimittäin miehiä ja naisia, joilla on selvä ja yksinkertainen ratkaisu: päivä kerrallaan toinen toistaan tukien raittiina.
Tänään kokoontuu Suomessa noin 140 AA-ryhmää, varmaan muitakin alkoholismista toipumiseen tähtääviä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
toivoa on niin kauan kuin on elämää
kyllä sinäkin vielä onnistut, kun et jätä hommaa kesken.
käy tutustumassa noihin ryhmiin. niistä voi apu löytyä ja jos eka ryhmä ei
nappaa kokeile toista. niissä on eroja.
koeta, jos pääsisit pitempi aikaiseen kuntoutukseen. olisiko tuo mitenkään mahdollista?
jakselua. ei anneta periksi.
Toivoa ja mahdollisuuksia on, itse asiassa enemmän kuin uskoisi.
Minähän lopetin runsaasti yli viisikymppisenä, useamman vuosikymmenen lähes jokapäiväisen pöhnän jälkeen.
Olet jo saanut ohjeita täältä mihin pitää liittyä… no, mainostaa pitää, näköjään.
Aivan varmasti on hyvä ainakin tutustua AA:n katsantokantaan ja ohjelmaan. Ja jos se sopii yhteen oman ajattelusi kanssa niin ei muuta kuin mukaan.
Mutta, jos toisin käy, eli se ei ongelmaa poista niin kannattaa muistaa sekin ettei se missään nimessä ole mikään “viimeinen vaihtoehto”, että jos se ohjelma ei auta niin sitten ei mikään muukaan. Jos niin käy niin palataan asiaan ja jutellaan lisää.
Ihan näillä maallisilla ja ohjelmattomilla konsteilla on selvitty, muutkin kuin minä.
Harkitse ihan rauhassa mihin liityt -jos mihinkään, apua on olemassa, sekä ammattimaista että tavallista ihmisten vertaistukea, ja kerroit että olet jo jossain vaiheessa päihdehuollon palveluihin tutustunutkin. Ihan hyvä, apua kannattaa ottaa vastaan.
Kiitos Teille.
Tänään vähän parempi fiilis…ärsyttää vaan tää kun päässä pyörii vanhat retkahdukset, kännisähläilyt ja tilanteen toivottomuuden tuntu. Pitäs nyt vaan keskittyä tulevaa, mutta kun oon tämmönen menneiden murehtija ja märehtijä…mitenköhän siitäki pääsis eroon.
Jahka tästä ihmisten ilmoille uskaltaudun, teen comebackin a-klinikalle.
Vertaistukiryhmään meneminen siintää vielä tulevaisuudessa, hieman sosiaalisesti rajoittuneelle/ujolle se on iso kynnys. Siksi ajattelin aloitella tästä plinkistä, ottaa vaikka päivittäiseksi rutiiniksi täällä pyörähtämisen.
Yöllä luin monta tuntia teidän muiden kirjoituksia…ah ja voih miten paljon tuttuja juttuja…
tuolla oli myös kirjalista aiheesta, yhden oonki lukenu. Selviämistarinoita.
Nyt vois hommata jonkun addiktioita käsittelevän opuksen kätösiinsä.