Eilen tuli mitta täyteen. Olin jo ehtinyt juoda 3 tölkkiä töiden jälkeen kun päätin, että nyt riitti mulle. Ei tää näin voi mennä. En saatana juo enää. Sitten laitoin verkkarit päälle ja kävelin tunnin verran. Mieli rauhoittui ja promillet laski. Loppuilta menikin rennosti vettä juoden. Nyt kiva herätä aamuun ilman krapulaa
Nyt olen juonut vapusta 2012 asti pitäen kuitenkin välillä 1 - 6 päivän taukoja. Ei niitä montaa ole mutta kuitenkin on. Lopetus on venähtänyt kun pelkään vieroitusoireita (seli, seli).
Taustaa:
Useita yrityksiä takana ja aina olen retkahtanut uudestaan juopottelemaan. Omat pohjani koin vuonna 2009-2010. Meni perhe, työpaikka, ajokortti ja olin jaksoja lataamossa (lähinnä katkolla). Oli masennusta ja itsetuhoisuutta. Millään ei ollut enää väliä. On käytynä myllyhoito ja AA:ssa istuskeltu. Silti jokin on vetänyt takas kentälle. Hitaasti olen toipunut pahimmasta, mutta nyt havahduin, että joku vetää mua taas pohjalle. Pelottaa ajatuskin.
Nyt vaan tuli herääminen tähän asiaan. Joku luovuttamisen tunne on vallannut mun mielen.
Alkoholi on vahvempi vastus - pakko myöntää. Ei sovi minulle. Tänään kaivelen vanhat prujut esiin ja selailen myllymatskut läpi, jos tää tunne vaan säilyis sit vahvempana.
Sekavaa tekstiä, mutta näillä mietteillä lähtee tää tumpelo eteenpäin.
Nyt on ensimmäinen perjantai pitkään aikaan, kun olen selvinpäin tähän aikaan (klo 17).
Olo on levoton ja hermostunut. Koko kroppa tärisee ja on muutenkin tuskainen olo.
Kaljaa tekisi mieli kovasti
Mutta periksi en anna !
Ostin kaupasta kokista ja karkkia. Kokis ei maistu ja muutaman karkin sain syötyä. En mä mikskään sokerihiireksi ala. prkl. Jotain tekemistä pitää kehitellä kohta. Ehkä se on taas lenkkarit jalkaan ja tunti ulkoilua
Jännä huomata, että eihän mulla ole yhtään raitista kaveriakaan. Pirun yksinäistä siis…
Tunteet on pinnassa. Pyöriikö tää koko juttu kuningas alkoholin ympärillä.
Heippa tumpelo! Pelkkä tumpelo, kun toivottomiahan me ei tänään olla, eihän? huuteli se viinapirunperkule minullekin tänään, käyhän lukeen ketjustani jos haluat. Anna sen olla ja mennä ja koita miettiä sitäkin kuinka paljon parempi huomenna on, kun tänään et juo. Palauttele myös mieleesi juomisen haittoja, laita ihan ylös niitä vaikka. Auttaa itselle ja siitä helppo kerrata.
Tunti kerrallaan tai vaikka se minuutti. Kuntoilu ja ulkoilu on hyvä idea ja tee vaikka ulkoilun päälle kyykkyhyppyjä. Hiki pintaan! Juo tarpeeksi paljon, mutta älä viinaa ( ) ja syö mahasi täyteen. Näin ne sanoo että tavallinen jano ja nälkä voi pahentaa juomahimoa.
Kiitos. Toivoton_tumpelo nimimerkin loin joskus krapulassa - ehkä onneton_tumpelo sopisi paremmin
Selailin ketjuasi läpi. Aikas paljon samaa löytyi ja lisää motivaatiota sain.
Mä olen Antabuksilla joskus alkuun päässyt, mutta nykyään en uskalla niitä käyttää.
Menee vielä henki nim. pari antabusreaktiota kokeneena.
Olen omaksunut myllyhoidosta ton lääkkeettömyyden periaatteen.
Tää alku on vaan niin vaikeaa taas. Tunteet on pinnassa heti aamusta. Itkettää ja olen surullinen. Välillä menee taas suorastaan kiukun puolelle. Tekis mieli huutaa pää punaisena jollekin, mutta kenelle kun ei tota kaveripiiriäkään ole enää. Soittais nyt edes joku mua kaljalle, niin voisin vittuilla ja oikein kunnolla. En juo.
Oikein kylmä hiki tulee kun muistelee kaikkea mitä olen menettänyt juomisen takia. Paljon olen toki takaisin saanutkin, mutta silti asiat voisivat olla kohdallani paremmin. Kun ei vaan ole mennyt kaaliin se tosiasia, että alkoholi ei sovi minulle.
Nyt on lauantai. Nukuin vain pari tuntia, mutta eipähän ole krapula.
Tänään menen taas kävelemään ulos sen tunnin. Mulle on tullut riippuvuus ulkoiluun.
Ehkä tää unettomuus helpottaa vielä. Ainakaan en tärise enää…
Onnea valitsemallesi matkalle! Sitten ajankans hakeudu johonkin sosiaaliseen harrastukseen. Sieltä niitä selviä kavereita saa. Minäkin olen saanut jo monta vaikken ole ollut juomattomana kuin reilu 2 kuukautta (jos ei retkahtamisia otettaisi huomioon olisin olut raittiina jo 5 kuukautta). Niin ja hanki itsellesi kummi AA:sta. Alku on aina hankalaa mutta viinan himo vähenee mitä enemmän juomattomia päiviä kertyy! Tsemppiä
No niiin, olisiko kohta jo osuvampi nimi toivorikas tumpelo? Sillä toivoahan tosiaan on aina, ja tässäkin ketjussa se tuntuu olevan voimistumaan päin vaikka alku aina hankalaa.
Kun olet käynyt Myllyt ja AA:t, sulla on varmasti vahvaa näkemystä ja tietämystä paitsi päihdeongelmasta, myös siitä toipumisesta. Varmasti nuista mainituista on jäänyt eväitä ja hyviä ajatuksia tähän päiväänkin, vaikka välillä joutunutkin käymään “kentällä”.
Itse en ole asiakkaana kokenut mylly- tai minnesota-hoitoa, mutta olen kyllä hoitomallin kannattaja. Se ei tokikaan silti ole ainoita keinoja toipumiseen, vaan toipumisen teitä on useita, minkä tiedätkin.
Lääkkeettömyys on myös hyvä juttu, mutta itse henk.koht. katson sitä tarpeen mukaan, eli kyllä lääkkeilläkin on joskus tarkoituksensa enkä ole ikinä tavannut ketään jolle esim. Antabuksesta olisi ollut haittaa.
Punainen lanka lie mylly-ideologiassakin välttää lähinnä koukuttavia ja päihdyttäviä lääkkeitä.
Olo paranee varmasti päivä päivältä, ja yöunikin alkaa varmaan pikku hiljaa kohta palautua.
Nyt on sunnuntai 23.9.2012 eikä ole krapulaa. Viides päivä selvinpäin menossa - ehkä tää onnistuu kuitenkin.
Mielialavaihtelut ovat hirvittäviä. Paino on pudonnut 4 kiloa kun turvotus on katoamassa kropasta. On tota massaa kyllä mistä saa lähteäkin (108 kg vielä).
Kävelyt olen vähintään puolituntia päivässä. Satoi tai paistoi, niin lenkille on päästävä. Nytkin ulkona sataa, mieli on maassa ja pottuttaa asiat. Tekis mieli juoda, mutta en juo. Mulle on kasvamassa ilmeisesti selkäranka takaisin - olin vielä hetki sitten niljakas luikero, joka joi joka murheeseen. Nyt olen raivoraitis suorittaja.
Minusta tuntuu, että ylisuoritan tätä raittiutta nyt. PItäis olla niin pirun terveellistä ruokaa ja liikkuakin pitää.
Pääsenpähän ainakin hyvään kuntoon takas.
Kun vain osais ottaa rennosti päivä kerrallaan. Tuntuu olevan kiire joka asiassa ja kroppa käy ylikierroksilla. Unet edelleen lyhyitä ja herään miehekkäästi jo klo 4 - joka vitun päivä
Välillä mietin, että ketä varten tässä ollaan selvinpäin, mutta ollaan nyt alkuun raivoraittiita
Se oli vaan niin hyvä idea jättää 18.9 siihen kolmeen olueen se juominen ja lähteä lenkille. Tuli olo, että mittani on täysi. Saispa saman olon nyt takaisin.
Näiden ajatusten kirjoittaminen helpotti hieman. Nyt kuppi kahvia ja vesisateeseen kävelemään pitkä lenkki.
Rankat keinot käyttöön, jotta kiukku katoaa. Periksi en anna.
Kuudes päivä kääntyy iltaan. Pinna on välillä tosi kireellä.
Viimeyö meni onneksi nukkuessa paremmin. Ehkäpä toi unirytmi jo viikon jälkeen normalisoituu.
Tänään piti taas tehdä reipas kävelylenkki ja se auttoi pahimpaan rauhattomuuteen.
Nyt on taas semmoinen seesteisen rauhallinen olo…oikeestaan mukavaa olla selvinpäin. Pystyy keskittymään asioihin paremmin.
Tahto pysyä raittiina on vahvana. Periksi ei saa antaa. Pakko olla selkärankaa ja tsempata tän alun ohi.
Päivä kerrallaan siis mennään. Näillä sanoin motivoin itseäni lähes tunnin välein. Ihan vaan mielessäni ajattelen asioita. Yksin en vielä toivottavasti höpise
Tänään jostain mieleeni pamahti tyyneysrukous.
Tuntui lohdulliselta ajatella sitä loppumatka töihin mennessä. Varsinkin kohta “rohkeutta muuttaa asiat ja tyyneyttä hyväksyä joita ei voi muuttaa”. Sanasta sanaa en edes koko rimpsua muista - sitä jauhettiin Kalliolassa kyllästymiseen asti Mutta hauska huomata, että se kumpusi jostain mieleen, ja on tosiaan nimensä veroinen värssy Pitääkin tarkastaa se sanamuoto jostain nyt illalla. On mullakin huvit…
Heräsin taas klo 4 ja surullinen olotila valtasi heti mielen. Pari kuppia kahvia ja surffailua netissä.
Tosi surullinen ja yksinäinen olo. Pitää oikein kaivamalla kaivaa jotain positiivista tähän aamuun.
Nyt muistin taas päihdelinkin ja luin toisten ketjuja läpi. Se vaan on hyvä pitää mielessä tämä sairaus.
Ehkä tää unirytmi palaa seuraavan viikon jälkeen.
Päivä nro 7. Sehän on pienin alkuluku. Olkoot tämä päivä myös hyvä päivä
Näillä mietteillä lähden uuteen päivään. Periksi ei anneta.
Jo viikko takana Kahdeksan päivää !
Tämä tuntuu jo hyvältä, vaikka pinna onkin ihmeen kireellä välillä.
Eilen tuli käytyä tunnin verran kävelemässä. Liikunta pitää mut kasassa.
Jostain syystä päässäni soi heti aamusta seitsemän päivää selvinpäin biisi neljältä ruusulta
Mutta ehei, en juo vaikka pyydettäisiin. Siihen liittyen jätin firman syysbileetkin väliin muihin kiireisiin vedoten.
En uskalla vielä nokkaani työntää sellaiseen paikkaan, jossa juodaan ja remutaan. Pelkään retkahdusta
Olisi kiva rentoutua jossain, mutta tuonne en uskalla mennä. Mun sosiaaliset kontaktit on kyllä tosi vähissä nyt.
Erakoidun ja sulkeudun omiin oloihini. Mietin paljon raittiutta ja elämäntapa-asioita. Yksinäistä ja askeettista.
Kohta pitää käydä vanhassa AA-ryhmässä näyttäytymässä. Kauhee kynnys mennä sinne, mutta voishan se hyvää tehdä mulle. Saavatpahan juoruttavaa
Näillä mietteillä tähän päivään.
Raitista tätä päivää kaikille plinkkiläisille !
Rakas päiväkirja. Nyt on torstai 27.9.2012 klo 7.00.
Heräsin melko väsyneenä tähän päivään, mutta suihkun jälkeen elämä alkoi maistua paremmalle.
Tänään on yhdeksäs raitis päivä edessä, ja tuntuu heti aamusta siltä, että kyllä tästä selvitään hengissä.
Olo on väsynyt mutta selkeästi parempi kuin viikko sitten.
Päivä kerrallaan. Raitista huomenta kaikille plinkkiläisille.
Huomenta toivoton_tumpelo,
Minulla takana toinen raitis aamu, ei ole yöt kovin helppoja ja voisi hyvin herätä tänne kirjoittelemaan aamuvarhaisella, mutta pitää pakottaa itsensä pysymään sänkyssä niin päivästä ei tule niin pitkä.
Mutta kovalla asenteella ja halulla tästä nyt eteenpäin.
Tsemppiä kaikille hyvän ratkaisun tehneille.
Huomenta. Taas jäi yöunet neljään tuntiin. Mä en taas osaa jäädä sänkyyn lojumaan, vaan säntään heti tupakalle. Kovalla asenteella mennään eteenpäin. Tsemppiä sullekin
Perjantai 28.9.2012, kymmenes päivä alkaa. Yöunet jäi neljään tuntiin. Hiukan väsyttää, mutta pannullinen kahvia korjaa tilanteen Oudon levollinen mieli näin aamusta. Iltaa kohden se sitten varmaan taas kiristää.
Pitää yrittää olla ajattelematta viikonloppua. Teen vain asioita, joita olen etukäteen suunnitellut. Eli en paljoa mitään… Suunnittelin tilaavani perhepitsan ja litran kokista illaksi. Kylläisenä ei jaksa edes ajatella kaljatölkkejä. Sit joku hyvä leffa siihen kylkeen. Hmm. petaanko mä jo retkahdusta. Toivottavasti en.
Viikonloppuna on aikaa miettiä itselle selviytymissuunnitelma. Eli kenelle/mihin soittaa tiukan paikan tullen, mitä tehdä jne. Suon itselleni vaikka suklaalevyn ennemmin kuin alan kaljanlitkua taas kittaamaan. Hyi hitto ku ne viimeiset kolme tölkkiä maistui silloin pahalle. Tai oikeestaa oli jo pitempää sellainen fiilis ekojen tölkkien kohdalla ettei tässä ole mitään järkeä. Humalassahan se paha maku ei sit enää haitannut, vaan kännissä pysyminen oli pääasia.
Juomamääriä olen myös miettinyt. Join tässä loppuvaiheessa 10 tuoppia (pintti-tölkkiä) jokailta, ja aamulla väsynein silmin töihin. Väkeviä otin harvemmin, kun niistä menin ihan kuutamolle, ja sattui kaikkea sekoa.
Semmoisia ajatuksia aamusta.
Tänään en juo. Hyvää viikonloppua plinkkiläiset. Tsemppia kaikille !
Torstai 4.10.2012. Raittiina edelleen. Jo muutama viikko takana
Kauheeta kiirettä pitänyt töissä ja kirjoittelu jäänyt vähemmälle.
Toisaalta hyvä ettei ole kerennyt edes miettiä koko juomisongelmaa
Liikuntaa edelleen se puolituntia päivässä ja univaikeudet jatkuvat silti. Heräilen parin tunnin välein tarkastamaan kellon. Kroppa käy ylikierroksilla, mutta periksi ei anneta. Viikonloppu meni hienosti ja tuli mässäiltyä pitsaa ja kaikkea roskaruokaa muutenkin.
Tuohan vaikuttaa hyvältä. Lisää liikuntaa ja mielellään pitkään raittiissa ulkoilmassa niin eiköhän ala nukuttamaan vaikka aikansa se vie. Pidät vaan pintasi.
) ja syö mahasi täyteen. Näin ne sanoo että tavallinen jano ja nälkä voi pahentaa juomahimoa.
