Toivoton tilanne

Me Vähentäjät
1

Meillä on tällainen tilanne… Olemme puolisoni kanssa korvaushoidossa ja meillä molemmilla on jonkinasteinen alkoholiongelma.

Itse juon 10-15 olutta 3-4 päivänä viikossa, puolisoni juo joka päivä 12-20 olutta. Itse olen silloin juomatta jos meillä ovat lapset käymässä ja välillä muutenkin. Ahdistaa tämä tilanne. Nyt esimerkiksi puolisoni ei ole 2 päivään saanut korvaushoitolääkettä kun on puhaltanut lääkkeenjaossa. Olo tuntuu tuskaiselta, olen tänäänkin jo 7 olutta juonut.

Lääkäri uhkailee jatkuvasti puolisoni korvaushoidon lopettamisella kun ei ole kuulemma tarvetta kun jää päiviä väliin. Käyttäähän hän kuitenkin, hankkii vain ne “lääkkeet” sitten muualta. Kuten hankin minäkin, koska ei korvaushoitoannos edes riitä eikä sitä nosteta ennen kuin on todistetusti ollut selvinpäin (itseltäni ei ole jäänyt juurikaan käyntejä väliin paitsi kun puoliso ei ole halunnut että lähden lääkkeille ilman häntä. Puhaltanut en ole koskaan että ei sen takia ole jäänyt lääkettä saamatta.) Lisäksi puolisoni syö antabuksia, saa aina lääkkeenjaon yhteydessä ellei puhalla lukemia. Ne eivät kuitenkaan häneen mitenkään vaikuta, pystyy juomaan ihan kuin ei mitään… Pelottaa tuokin, pelkään että hänellä hajoaa maksa kun nuo sitäkin rasittavat mutta ei vain tahdo mitään maksa-arvoja päästä mittauttamaan. Tuntuu, että pitäisi jo 2 kuukauden jälkeen tajuta, että kun ukko aina vain puhaltaa niin ei auta. (Hänen siis oli pakko aloittaa antabus jotta korvaushoito jatkuisi.)

Meillä on aika raskasta. Kumpikaan ei jaksa mitään, vähän yritetään joskus kun lapset ovat käymässä mutta muuten vain istutaan, juodaan kaljaa ja tuijotetaan youtubea.

Pari kertaa puoliso on ollut katkolla ja ollut sen jälkeen 3 pv - 2 vk selvinpäin, ne ajat itekin olen selvistellyt. Välillä olen yrittänyt olla juomatta kun puoliso on juonut, mutta kun ei se hänen juomistaan vähennä niin tuntuu turhalta. Silloin kun molemmat ovat olleet juomatta on tuntunut että asiat ovat olleet hyvin, olemme harrastaneet kaikenlaista, pitäneet kodin ja pihan kunnossa, lääkkeillä käyty säänöllisesti ja lastenkin kanssa mennyt hyvin. Mutta sitten taas tulee se, että voishan sitä pari ottaa kun mennään saunaan ja sitten taas haetaan lisää ja seuraavana päivänä onkin pakko vähintään se loota puoliksi juoda. Tuntuu, ettei tästä ole enää mitään ulospääsyä jos ei puolisoakaan tuo antabus edes estä juomasta :neutral_face: Masentaa kun menee elämä hukkaan. Välillä tekisi vain mieli kuolla mutta ei puolison ja lasten takia voi. Ei kai tähän voi mitään sanoa, kunhan nyt avauduin.

2

Hei Pirpana, en tiedä onko täällä Vähentäjissä ketään kenellä olisi vastaavia kokemuksia, tarkoitan siis tuota korvaushoito puolta. Emme ehkä osaa täysin eläytyä ongelmaasi. Saattaa olla, että täällä Päihdelinkissä olisi jokin toinen kanava missä olisi enemmän kokemusta siitä.

Sen verran voin kuitenkin neuvoa, että ihan itse sinun pitää omaa ajatusmaailmaasi hoitaa. Kirjoitat

Sinun juomisen lopettaminen tai vähentäminen ei ole ollenkaan turhaa vaikka puolisosi jatkaisi. Omakin puolisoni katsoo, että hänen ei tarvitse juomistaan muuttaa mihinkään suuntaan ja silti minä olen täällä vähentäjissä ja aion todella jotain asian eteen tehdä, ja olen tehnytkin. Me jokainen ihan itse vastaamme omasta juomisestamme eikä se saa olla toisesta ihmisestä kiinni. On toki ihan julmetun paljon vaikeampaa vähentää jos toinen vieressä vetää kaljaa / viinaa, mutta kyllä se on mahdollista. Täällä on siitä eläviä todisteitakin. Älä siis piiloudu puolisosi selän taakse tässä asiassa vaan ota vastuu ihan itsestäsi. SINÄ vastaat omasta elämästäsi, ei kukaan muu.

Toinen juttu mikä pisti silmään oli:

Ei se noin mene. Toki puolisosi ja lapsesi ovat ne jotka tänne jäävät suremaan, mutta eivät he saa olla sinun syysi ELÄÄ! Sinä elät itsesi takia. Niin paljon kuin perhettäsi rakastatkin niin elämäsi he eivät ole. Voisihan joskus käydä niin, että heitä ei olekaan tai he eivät halua sinua nähdä. Silti sinun käsisissäsi olisi sinun elämä. Tee siis omasta elämästäsi elämisen arvoinen ihan itse. Hoida itsesi kuntoon niin läheisesikin siitä hyötyvät, mutta ennen kaikkea sitä kautta löydät sen oman elämäsi, et muiden. Se on ihmiselle ihan kamala taakka jos tajuaa, että joku elää vain häntä varten. Älä sälytä sitä taakkaa läheistesi niskaan vaan ikävästi sanottuna hanki oma elämä.

Tuo kuulosti varmaan tosi tylyltä, mutta haluan että ymmärrät että kaikki on sinusta kiinni. Ei muista. Kun sen oikeasti sisäistät pystyt laittamaan elämäsi kuntoon. Aivan varmasti pystyt. Sinussa on se voima ja potentiaali kunhan vaan kaivat sen esiin.

Tsemppiä!

3

Ei kai siinä muu auta, kun vaan asetella tavoitteita ja vähennellä. Sillain ainakin itsellä on jollain tavalla onnistunut vähentely. Se että toinen dokaa siinä vieressä on kyl hankalampi homma… mut kuten sanottua, keskity omaan vähentelyyn.

Mut paha tuohon alkoholi+suburiippuvuuteen on kommentoida mitään, kun ei ole kuin läheltä seurattua kokemusta, ei omaa. Rakkaus päihteisiin on heillä ollut ainakin läsnä ja todellisuus ilman päihteitä on ollut sitten kaikkea muuta.

Mut se on hankalaa vieroittautua mistään. Helposti tulee toinen riippuvuus tilalle. Mut jos se on terveellinen riippuvuus niin ei kai se niin justiinsa oo. :smiley:

Ja alkoholi kyllä edesauttaa masennusta, et sillain yks motivaatio sun juomisen lopettamiseen vois olla, että masennus lievittyy.

4

Kiitoksia vastauksesta. Ymmärrän kyllä että vähän vaikeita nämä korvaushoitohommat ovat ulkopuolisen kommentoida, hetken mietin että olisiko pitänyt tuonne Saunaan kirjoittaa mutta kun pääongelmana on se alkoholi niin… hetken mietin noihin Lopettajiinkin kirjoittamista (koska ainakin itselle olisi mielusinta ainakin toistaiseksi olla kokonaan juomatta), mutta toisaalta tiedän, että puoliso ei ikinä suostuisi ajatukseen, että ei enää ikinä juotaisi. Niin täällä nyt sitten :slight_smile:

Ymmärrän pointtisi siitä, että ei puolison juomisen pitäisi vaikuttaa omaani, mutta kun se on vain niin jotenkin ankeaa olla “yksin” selvinpäin. Lähinnä teen kotihommia mitä jäänyt humalakaudella tekemättä ja katselen kun toisella on vauhti päällä. Ei puolisoni koskaan ole humalassa ilkeä tai muutenkaan hankala, mutta hän toivoisi aina että innostuisin hurjana jutuista “nyt lähetään kauppaan/rantaan!!” (siellä rannassakin lähinnä vaan juoppoja istuu… :unamused: ) tai “nyt katotaan tää leffa!!!”. Itse kun on samassa tilassa niin on helpompi kompata, selvinpäin olotila on jotenkin lattea ja etsii vain jonkinmoisia sijaistoimintoja. Jos molemmat on selvinpäin niin huonotkin fiilikset menee yhdessä, samoin hyvät.

Tuohon, että ei pitäisi elää puolison tai lasten takia niin ymmärrän toki, että niinhän se on. Itselläni vain on vähän hankala, kun 10 vuotta sitten kun puolisoni kanssa tapasimme olin itsemurhan partaalla ja kärsin todella vaikeasta opiaattiaddiktiosta. Siinä vaiheessa (silloin tuleva) puolisoni piti minusta todella paljon huolta ja vannotti että ainakin niin kauan kuin hän elää pitää minun pysyä hengissä. Jonkin aikaa siinä molemmilla sitten menikin aika hyvin, saatiin lapsi ja oltiin onnellisia. Sitten ensin iski minulla masennus, sen jälkeen tulivat taas opiaatit ja sitten puolisonikin niihin haksahti. Riivaa aivan käsittämättömästi että joskus taisin hänelle ehdottaa että vedeltäisiin yhdessä ja sitten siitä aikaa myöden tuli tapa… Toinen lapsikin tuli, mutta sitten lopulta lähtivät molemmat sijoitukseen kun en kyennyt puhtaita huumetestejä antamaan. Päädyttiin korvaushoitoon sitten lopulta ja asiat vähän alkoivat tasaantua, mutta sitten kun yksi addiktio hieman hellitti niin tuli tuo tissuttelu. Sitä nyt jatkuu viidettä vuotta. Ikinä emme ole edes nelosolutta “rankempaa” juoneet kuin baarissa tarjottaessa, mutta ymmärrän kyllä että ihan sama se mitä juo jos ei voi olla juomatta.

Mutta niin, ymmärrän tietysti että minun itsestänikin pitäisi pitää huolta, välillä vain tuntuu että olemme puolisoni kanssa tässä yhdessä ja että hänetkin pitäisi jollain ilveellä saada kuntoon. Kun tuo on vaan niin itsepäinen! Että kun pakotettiin antabuksille niin juo niistä huolimatta mahdollisimman paljon, aiemmin edes yritti vähennellä juomista mutta nyt vetää kaiken mitä käsiinsä saa (ja mitä saa minut kaupasta hakemaan, itse ei edes enää kauppaan jaksa lähteä, makaa vaan sängyssä sitä youtubea katselemassa).

5

Kiitos sinullekin Huilinki vastauksesta. En nyt niin hurjana tuohon suburiippuvuuteen kaipaa apua, olen ihan suht koht tyytyväinen tuolla korvaushoidossa oloon kunhan vähän sitä saataisiin annoksen puolesta tasapainoon (mikä kuulemma sitten taas vaatisi todennettua alkoholitta olemista…).

Mutta pahin ongelmahan meillä nyt tuo alkoholi, puolisolta on jatkuvasti hilkulla loppua hoidotkin kun niin ryypiskelee, itsellä ei tosiaan ihan tuollaista uhkaa ole päällä mutta kyllä tuolla hoidossa jokseenkin tiedossa myös että puolison kanssa juon yleensä vaikka en aamusella mitään lukemia puhaltelekaan. Haluaisin tosiaan vähentää… mutta kun se on vain niin että jos ostan vaikka “vain” sen 6 kaljaa aamulla kun kaupassa käymme niin pakko se on toinen mokoma hakea iltapäivällä. Jos taas ostan 12 niin sittenkin “pitää” se pari hakea vielä juuri ennen kauppojen sulkeutumista :unamused: En oikein mitään tapaa ole keksinyt millä saisi oltua juomatta vaikka kuinka yrittäisi viivytellä juomisia. Ainut keino mikä toiminut on jos nukun lähes koko päivän mutta eihän sitä elämää sen varaan voi laittaa että aina nukkuu, joskus pitää jotain normaalia elämää viettää ja askareita hoitaa ym.

6

Juu, ymmärsin kyl että tarvit apua juomisen vähentelyssä ja toi lääkehomma on eri tarina :slight_smile: mutta varmaan se motivaatio tohon juomisen lopettamiseen tai vähentämiseen kantsis löytää eka. En muista kuka, mutta joku listas noita plussia ja miinuksia juomisesta. Se vois olla ihan hyvä ja helppo alku.

7

Niin, no pakko se jotenkin tässä yrittää. Edellispäivänä meni aika överiksi kun pihanurmea leikkailin, join 18 olutta. Eilen sentään “vain” 13… Tänään on pitänyt olla selvinpäin kun lapset tulevat alkuillasta, ukko nyt sen 10 jo tähän mennessä juonut :frowning: Tuskastuttaa kun hän ei pysty olemaan lasten kotonaollessa selvinpäin, mutta toisaalta kai sitten on paremmassa kunnossa touhuilemaan. Ärsyttää vain kun itse siellä sitten olen aina komentamassa ja mies antaa hommien mennä rennosti. Tulee kiusaus joskus itsekin juoda jos itsekin osaisi olla “hauska” mutta olen aina pitänyt periaatteena että lasten kanssa pitää aina yksi selväpäinen olla vähintään jos vaikka joku hätätapaus käy tai muuta…

Pitää se nyt tästä lähteä puolisolle kaljaa hakemaan kaupasta. Masentaa. Taas. Tuntuu, että tosiaan ollaan niin jumissa tässä tilanteessa kun mitkään avutkaan ei auta. Mutta kai se pitäisi nyt tästä ottaa fiksusti, lapset on perjantai-iltaan ja siitähän sitä olisi melkein hyvä tilaisuus sitten ottaa juomataukoa. Yleensä vain mennyt niin että kun lapset lähteneet olen juonut takaisin ne kaikki 2-3 päivän juomat mitä välistä jäänyt…

Tänään myös maksoin vippilaskuja mitä tullut tässä kuussa kun työkkärirahat myöhästyneet. Ja sähkölaskuja. Ja nettilaskuja. Ja roskapönttölaskuja. Pitäis vaan yrittää ja jaksaa… Kauppaan nyt sitten.

8

Hei!
On hienoa, ettet juo kun lapsesi ovat käymässä. Minä aina näistä lapsista kirjoittelen… :smiley:
Minun mieheni juo viikonloppuna perjantaina ja lauantaina ja se ei aina tunnut hyvältä. Aluksi oli vielä hankalampaa. Nyt siihenkin alkaa tottumaan. Pikkuhiljaa. Tiedän, että näin tapahtuu viikonloppuna, mutta minun ei tarvitse juoda. Viini kyllä toisi sen hetkittäisen helpotuksen, mutta se tuo niin suuren määrän väsymystä ja muuta ikävää, että elelee nyt ilman.
Kun mua alkaa nyppiä, lähden kotoa. Ehkä sinäkin voisit. Kun et juo sulle jää rahaa johonkin juttuun mikä kiinnostaa itseäsi ja josta saisit voimaa. Oma harrastus?

Me ei olla puolison kanssa juteltu koko juomisasiasta. Sillä päätin, että jos hän kuuluu kuvioon siinä asiassa, mun on vaikeampi olla. Kun ”projektini” on oma, minun ei tartte miettiä muita. Ja en voi toisaalta saada syytä juomiseen, sillä että toinenkin juo. Kyse on siitä juonko minä. En enää vertaile juomamääriä, juomistahtia yms. sillä tässä asiassa teen päätöksen itseni kanssa, en mieheni. Mulla on oma tavoite ja pohdin mitä hyvää juomattomuus tuo minun elämääni. Sillä minulla on se ongelma, enkä sitä sysää muille. Se on terveellistä ja välttämätöntä. Olla itsensä herra alkoholin kanssa.

Siispä nyt kun minä en enääjuo, en myöskään käy viinakaupassa, mikä tarkoittaa, etten tuo hänelle hänen juomiaan. Se olisi kohtuutonta! Minusta sitä voisi verrata siihen, että lähettäisi toisen sotatantereelle ilman asetta. Kun haet miehellesi kaupasta juotavaa, on niiiiiin helppo sortua siellä tiskillä. Silloin jos ikinä sortumisvaara on suuri. Onneksi mieheni sen verran on tajunnut, ettei ole pyytänyt. Pari kertaa olen raittiuteni aika ostanut hänelle olutta ja viskiä, mutta ne on alle 5 kertaa.

Jos ihan suoraan kirjoitan ajatukseni, niin ajatteletko, että itse saatat olla samassa tilanteessa kun miehesi on nyt? Siis jos jatkat samaa rataa? Heitän kysymyksen ilmaan.

Alkoholi on salakavala juttu. Olen alkanut ymmärtämään, että kun olen juonut olen sulkenut monilta asioilta silmäni. Huomaan nykyään kuinka vähän oikeastaan erilaisissa juhlissa ja tilanteissa ihmiset juovatkaan. Heille ei ole tarkoituksena humaltui vaan ottaa oikeasti se pari lasia. Ja että viikonloppuisin monet touhuilevat raittiina omia asioitaan, sen sijaan, että makaisivat ahdistellen kotonaan. Kodin suojaan on helppo kätkeä itsensä ja jatkaa valehtelua.

Yritä päättää joku jakso milloin et juo ja toteuta se. Sellainen tavoite, jossa joudut rikkomaan oman käytöskaavasi. Kun lapset lähtevät älä tartukaan pulloon. Ole muutama päivä juomatta. Testaa. Ja älä anna periksi. Se ei ole helppoa, mutta siihen ei myöskään kuole. Itse ajattelen, että jos näin monta vuotta olen toiminut aina samoin, enkö voisi kerrankin toimia toisella tavalla. Suunnittele ennakkoon itsellesi kiva juttu minkä toteutat.

Kun totuus on, ettei asiat ainakaan parane noin.

Kaikkea hyvää sulle ja kirjoittele! :slight_smile: