Töissäkäyvä äiti - system crasher

Jotenkin tämä asia on niin mielen päällä nyt, että pakko saada ajatukset johonkin ulos tästä omasta päästä. Ehkä on jo vastaavanlainen ketju olemassa.
Mutta siis olen äiti, 40v, käyn töissä, lapsi on luonani vuoroviikoin, mikä luo oikein suotuisan aseman asetelmalle, että joka toinen viikko vedetään oikain kaksin käsin ja varsinkin vapailla tai kun on loma ilman lasta. Lapsiviikot skarppaan, on juomattomia päiviä tai siis yhden-kahden lasillisen päiviä. Mikä taas luo ja vahvistaa illuusiota siitä, että “tämä hommahan on ihan jees hanskassa”. Kun lapsi lähtee, niin hanskat katoaa…
No mutta, olen pohdiskellut tässä, että jos haluaisin vaikka Minnesota-malliseen hoitoon kuukaudeksi, lapsen hoito järjestyisi helposti mutta sitten se kaikki muu. Pitäisi lähteä ihan lastensuojeluilmoituksesta, jos meinaa sos.työntekijältä saada maksarin hoitoon, kun ei itsellä sitä 7k nyt satu silleen vapaasti olemaan takataskussa. Eikä riitä pelkästään ilmoitus vaan tulee selvitys, lapsi joutuu mamman viinihimon takia käymään erinäisiä keskusteluja erinäisistä aiheista vieraiden ihmisten kanss, mistä tähän saakka olen pystynyt lastani suojelemaan. Kotiini tulevat tädit selvittelemään meidän kotioloja, alkuun tarjotaan varmasti avopuolen päihdekuntoutusta, koska no se on edullisempi. Meille tulee kotivierailuille päihdetyöntekijä - muutamia kertoja kuukaudessa. Koska itsekin käyn töissä ja munkin työaika on sama kuin päihdetyöntekijällä, joutuisin olemaan palkattomalla. Koska rahaa ei muutenkaan ole paljon, niin tämä on jo itsessään iso kynnys.
Okei, jos jotenkin handlataan tämä lasun selvittely, niin sitten se hoito itse. Kuukauden palkaton loma? Kelan osittainen kuntoutustuki? Millä rahalla mä sen kuukauden ja seuraavan kuukauden kustannan meidän ihan perus juoksevat menot.

Päihdeongelmaisena äitinä toivoisin niin kovasti, että systeemi olisi kevyempi, (muotisana) ketterämpi ja siis ihan vaan ystävällisempi, koska nyt “toimivana” alkoholistina ja äitinä koen hirmu suurta kynnystä pyytää apua ja näin sen ei missään nimessä pitäisi minusta olla :confused: Ja minunkaltaisia on monia tuhansia, sinnitellään oman riippuvuuden kanssa kunnes ei enää kyetä ja sitten on korjattavaa sekä äideissä että lapsissa paljon paljon enemmän.

1 tykkäys

Heip

Jos nyt oikein tulkitsen kirjoitustasi, niin olet miettinyt asiat aika pitkälle etukäteen ja luonut niistä skenaarioita mielessäsi, ennen kuin olet ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin.

Minulle heräsi kysymys, että millaista sen avun tai hoidon pitäisi sitten olla, että se sopisi kuvioihisi ja olisi sitä kevyempää ja ketterämpää, niin kuin kirjoitat? :question:

Tosiaan, jos menet laitosmuotoiseen päihdekuntoutukseen, saat siltä ajalta Kelan kuntoutustukea. Ei se ehkä yhtä paljon ole kuin palkkatulot kokopäivätyöstä, mutta kuitenkin jotain. Voihan lisäksi hakea täydentävää toimeentulotukea, että pärjää sen yhden kuukauden.

Kuntoutuksessahan on täysi ylöspito, eli siellä ei rahaa mene ruokaan eikä alkoholiin. Oletko laskenut, paljonko sinulla menee alkoholiin rahaa kuukaudessa?
Tai onko sinulle tullut vaikeuksia töissä niistä juomisjaksoista, kun lapsi ei ole sinulla? Jos ei ole vielä tullut, niitä saattaa tulla joskus.

On hyvinkin mahdollista, että siitä kuukauden päihdekuntoutuksesta tulisikin säästöä, varsinkin pitkällä tähtäyksellä. :bulb:

Eikä sekään ole ehkä hyvä skenaario, että jätät apua hakematta lastensuojeluilmoituksen pelossa, ja sitten joku sivullinen tekeekin sen lastensuojeluilmoituksen kuitenkin.

Jos lastensuojeluilmoitus tehdään, signaali lastensuojelulle olisi kuitenkin paljon myönteisempi, jos se tehdään siinä yhteydessä kun olet itse oma-aloitteisesti hakemassa apua. :bulb:

Mutta mieti asiaa rauhassa ja päätä oikein, päätit sitten mitä tahansa. :slight_smile:

^^ En vähättele, enkä tunne tilannettasi enempää, kuin yllä kerroit, Radanvarrella, mutta tulee mieleen, onko Minnesota-hoito se ainut ja ensisijainen hoitomuoto sinulle. Julkiset päihdehuollon palvelut eivät maksa asiakkaalle mitään ja ne voidaan toteuttaa avona. Usein toteutetaankin, jos kyseessä ei ole akuutisti henkeä uhkaava rappioalkoholismi. Julkisten päihdepalveluiden resurssit tosin ovat nykyisin mitä ovat ja kovin tehokasta apua julkiselta ei välttämättä saa, mutta eipä tuo mitään maksa, jos kokeilee.

Lasu-toimenpiteisiin todennäköisesti ryhdytään enemmän tai vähemmän instanssista riippumatta, mutta kyllä monet lasu-asiakkaat(tai siis vanhempansa) käyvät ihan normaalisti päivätöissä.

Minnesota-mallista hoitoa on saatavilla myös avohoitona, jos tosin sekin maksaa.

Päihdekuntoutuksien valikoimassahan voi olla isoja eroja eri paikkakuntien välillä, vaikka päihdehuoltolaki on sama koko maassa.

Mutta jos julkisella päihdehoidolla tarkoitetaan kaupunkien ja kuntien (tai nyk. hyvinvointialueiden) omia päihdehoitoja, niin niitähän ei monella kunnalla edes ole omasta takaa. Enimmäkseen niitä lienee isoimmilla kunnilla, joiden palveluvalikko on muutenkin laaja, kuten Helsingillä.

Suurin osa kunnista (tai nykyisin hyvinvointialueista) ostaa päihdehoidon ostopalveluina eri palveluntuottajilta, eli yksityisiltä yrityksiltä ja palveluja tuottavilta yhdistyksiltä. Eli silloin julkiselta sektorilta saa hoitoon vain maksusitoumuksen.

Minnesota-mallista hoitoa on mm. Myllyhoito, johon monet kaupungit ovat antaneet maksusitoumuksia iät ja ajat. Esim. Helsingin kaupunki on ostanut Myllyhoitoa jo varmaan 90-luvulta asti, samoin Espoo ainakin koko tämän vuosituhannen.
Myllyhoidolla oli joitain vuosia sitten Helsingissä myös avokuntoutus, mutta se taisi lopahtaa asiakkaiden vähyyteen.

Kuntien omatkaan päihdehoidot eivät välttämättä ole huonoja. Ainakin Helsingin kaupungilla on ollut hyvinkin laadukkaita hoitopaketteja sekä laitoshoitona että avokuntoutuksena.
Mutta kuten sanottua, moni pienempi paikkakunta ei itse tuota päihdekuntoutusta, vaan hankkii sen ostopalveluna yksityiseltä sektorilta.

:bulb: Huom.! Jos haluaa Kelan kuntoutustukea, sitä ei välttämättä saa avokuntoutuksessa, vaan pitää olla laitoksessa sisällä. :bulb:
Tällainen ihmeellinen säädös oli ainakin vielä muutama vuosi sitten, ties mistä johtuen.