Tuli neljä viikkoa sitten otettua yhdessä illassa ilman aikaisempaa kokemusta kaksi vahvaa ekstaasitablettia, joissa molemmissa oli noin 200 mg MDMA:ta. En oikein tiennyt millä leikin, ja jälki olikin sitten sen mukaista. Pahimmista oireista on nyt selvitty, mutta jatkuva rauhattomuus ja lattea tunnelma vaivaavat yhä. Netistä olen lukenut kauhutarinoita siitä, miten jotkut ovat saaneet pienistäkin määristä parantumattomia oireita. Haluaisin kuulla muiden kokemuksia vastaavista tilanteista. Paljonko otitte? Mitä seurasi? Tuliko toipuminen, ja jos tuli, kauanko kesti?
Se on peli menetetty nyt. Aivot paskana. Normaalia fiilistä vaan hakemaan muilla kemikaaleilla ny.
Tiedän että tuollaisen määrän on todettu eläinkokeissa aiheuttavan vahinkoa aivoille, joka saattaa hyvinkin olla korjaantumatonta. Vakava asia siis kyseessä. Olen kuitenkin löytänyt kertomuksia, joissa isommistakin määristä on toivuttu ainakin tyydyttävälle tassolle. En siis usko että tilanne aivan noin selvä on. Siispä toivoisin kommentteja myös muilta ihmisiltä. Kyllä täällä varmasti kokemusta löytyy.
Olen muuten yhteydessä lääkäriin tilanteen takia. Hän ei usko aivovaurion mahdollisuuteen, mutta en oikein luota häneen tässä. Kuitenkin tarvittava lääkitys hoituu, jos sitä tarvitaan ja siitä on apua.
Laitan tähän vielä varoituksen kaikille lukijoille. Pysykää erossa MDMA:sta, sillä se voi jo pienellä liikakäytöllä tuhota elämänlaadun, eikä paranemisesta ole mitään takuuta. Jos ette jostain syystä halua pysyä erossa, niin kohdelkaa sitä sitten äärimmäisellä varovaisuudella.
Tuskinpa tuosta mitään pysyvää vauriota on koitunut, mutta tuollainen määrä mdma:ta tyhjentää aivojen serotoniinivarannot aika tehokkaasti. Voipi mennä kuukausi tai parikin että olotila normalisoituu. Itselläni meni aikoinaan varmaan puolisen vuotta yhdestä nipsuilusta palautuessa. Voipi myös olla että noissa napeissa oli kaikkea muutakin, koska olosi on kestänyt noin pitkään. Terveellistä safkaa, lepoa, liikuntaa jne. perusjuttuja, eikä mitään päihteitä niin olo alkaa korjaantumaan. 5-htp voi auttaa myös.
Toiset on vaan herkempiä mdma:n vaikutuksille. Katoin jonkun dokkarin, jossa brittinuoret kiskoi noita monta pilleriä yössä, siis oikeasti monta, joten en usko, että 400 mg peruuttamatonta vahinkoa on tehnyt. Tai jos on, niin saa olla äärimmäisen huono tuuri. Oli siinä dokkarissa joku, joka sai maksavaurion jo yhdestä annoksesta.
Mä itse lukeudun niihin, joilla essot ei pahemmin tunnu toimivan… 60mg ei sanonut mitään, vaikka olen 160 cm pitkä ja pahimmillaan painankin vaan alle 40 kg, kun taas kaverini, iso äijä vetaisi 50mg ja toimi kuulemma. Mä sitten sain kuningasidean vetää kaksinkertasen annoksen. Lanssihan sieltä tuli, pillit päällä, kun 30 tunninkin kuluttua syke oli levossa 140 ja yläpaineet 144, hikoilin, vaikka samaan aikaan palelin, päässä humisi ja korvissa soi ja luulin oikeasti kuolevani.
Noh, opinpahan ainakin, ettei tuo kama ole suotta luokiteltu erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi.
Mun on vaikeaa uskoa, että yksi tai kaksi MDMA:n(mikäli aine todella oli sitä, eikä jotakin epämääräistä myrkkyä) käyttökertaa voisivat jättää mitään pysyviä vaurioita ihmisen psyykeen, mutta jos on masennukseen taipuvainen tai kärsii muista mielenterveysongelmista, niin palautuminen noista jälkioloista saattaa kestää piiiitkään ja olla todella tuskaista 
. Itse en ole essotellut enää vuosiin, sillä se, juuri noista erittäin vaikeista jälkioloista johtuen, päätyi kohdallani joka helvetin kerta lataamoon, useimmiten itsemurhayrityksen kautta. Hyvä olohan tuosta aineesta tuli sillä hetkellä, kun sitä otti, mutta ne olot jälkeenpäin olivat mulle niin mahdottomia kestää, ettei enää ikinä, kiitos 
. Pirilaskut ja -masennukset ovat lastenleikkiä mulle esso-oloihin verrattuina, vaikka jokseenkin tuskaisia nekin useimmiten ovat.
Aika on oikeastaan ainoa lääke, mikä tuohon auttaa ja toki se, että pysyt jatkossa erossa essoista ja vastaavista roippeista. Lääkärin, mieluiten psykiatrin, apuun kannattaa tietenkin turvautua, mikäli olo käy tyystin sietämättömäksi, ja jotkin lääkkeet saattavat jeesata pahimpien ahdistus- ja masennusfiilisten yli, mutta niidenkin kanssa kannattaa noudattaa varovaisuutta, jottei onnistuisi tekemään niistä itselleen uutta ongelmaa. Tietty mieluummin Pami nassuun, jos vaihtoehtona on katolta hyppääminen. Mielialalääkkeet auttavat monilla masennukseen, mutta koska ne alkavat vaikuttaa aikaisintaan 2:n viikon kuluttua kuurin aloituksesta, niistä ei ole mitään apua akuutissa tilanteessa.
Omien essottelukertojeni määrää en voi muistaa, mutta kyllä niitä useampi oli. Joskus ajattelen, että ne ovat jättäneet joitakin pysyviä vaurioita psyykeeni, mutta mahdotonta sitä on sanoa, sillä mulla on päässä vikaa kyllä muutenkin ihan riittämiin :mrgreen: .
Hurjasti tsemppiä ketjun aloittajalle 
.
ELimistö tuottaa serotoniinia varsin hitaasti, ja ekstaasi (MDMA) vapauttaa elimistön serotoniinivarastot kerralla, jolloin niiden palautumisessa saattaa mennä viikkoja tai kuukausia. Pahimmat olot kuitenkin yleensä helpottavat oman kokemukseni mukaan viikon sisällä.
Hermomyrkkyähän MDMA on, mutta niin on alkoholikin ja monet muut aineet. Ei silti yhdestä kännistä peruuttamatonta vauriota koidu, vuosien ryyppäämisellä tosin voi siihenkin yltää. Sinuna ottaisin nyt ihan rauhassa ja ensi kerralla (jos enää aiot ekstaasia käyttää) sitten maltillisemmat annokset.
Paskat ole mikään hermomyrkky. Neurotoksisuudesta ei ole juurikaan todisteita, se yksi kuuluisa tutkimus, jossa vaurioita todettiin oli virheellinen sillä siinä käytettiin vahingossa metamfetamiinia ekstaasin sijasta.
Itse tykkään ottaa madmaa isolla annoksella (150mg+väh. 50mg illassa) kun otan ja joka kerta jälkitila on ollut enemmänkin euforista after glowia kuin mitään masennusta. Ihmiset ovat tietenkin yksilöllisiä, mutta itselläni MDMA on ennemminkin lääke masennukseen kuin sen aiheuttaja. Osa noista jälkitiloista on varmaankin ihan itse psyykattuja (tosin tämän tajuaminen ei kuitenkaan välttämättä oloihin auta).