Tipaton Tammikuu

Hei vaan kaikille. Nolona joudun myöntämään et tää tais olla tälle ukolle jo 30:s epäonnistuminen ton typerän tipattoman tammikuun suhteen. Miks sen pitää yleensäkin olla just Tammikuu?

Joulukuussa vielä vakuuttelin et tällä kertaa onnistun, vaikka vaimo katseli vierestä ku ei olisi kuullutkaan. Onhan hän kuullut tuon jo liian monta kertaa.

Halusin kirjoittaa tänne sen takia ettei ole ketään kenen kanssa keskustella, siis muustakin kuin tuosta tammikuusta. Juomisen merkeissä on mennyt taas reippaasti koko 2017 ja näköjään jatkuu tänäkin vuonna.

Kertokaa viisaat, pystyin olemaan peräti kolme päivää juomatta ja sit riitti. Olin suunnitellut et nyt musta tulisi se ihanampi mies, joka ei ole hiprakassa ja haise viinalle. Ei tullut, tälläkään kertaa. Mikä mua vaivaa alkoholismin lisäksi? Olen psyk. hoidossa eläkepapereitten toivossa ja muutenkin yleiskunto 45 vuotiaaksi on täysin rappiolla.

Mistä aloittaa, ku on aloittanut jo niin monta kertaa aina epäonnistuen?

Ja tiedän kyllä AA-toiminnan, A-Klinikat ja Katkollakin on tullut vierailtua vissiin peräti neljä kertaa. Joitakin satunnaisia muutaman viikon kuivia kausia mahtuu viimeiseen 10 vuoteen, mut ne on ku kärpäsen paska saharassa verrattuna siihen, mitä on vetänyt kurkusta alas!

Mikä sut sai lopettamaan? Olisin sekä kiinnostunut että kiitollinen jos voisit kertoa.

Mut sai lopettamaan se, etten jaksanut enään jatkaa

Minulla oli lukuisia lopettamisyrityksiä ja noin saman verran vähentämisyrityksiä eri metodeilla. Yhtä lukuunottamatta saman verran epäonnistumisia. En kuitenkaan voi vastata miksi juuri se yksi kerta ei epäonnistunut. Ehkä jossakin jokin mitta tuli täyteen. En tiedä. Loppuviimeksi ne ratkaisut tapahtuvat syvällä, syvällä, tietoisuuden ulkopuolella. Sanoisin, että ne aikaisemmatkaan enemmän tai vähemmän surkeat yritykseni eivät sittenkään olleet turhia; ne täyttivät sitä mittaa, joka sitten tuli määräänsä. Luulen. Eräs talouselämän suurmiehistä sanoi, että kun koko ajan yrittää, aina ei epäonnistu.

Olen täällä Plinkissä käynyt polemiikkia juomisen vähentäjien kanssa ja olemme olleet vahvasti erimielisiä. Minä olen ollut - ja olen - sitä mieltä, että kun alkoholi on saanut elämässä tietyn aseman, mahdollisuuksia on vain kaksi: olla kokonaan ilman tai kokonaan sen vallassa. Juoposta ei saa viininmaistelijaa; mielestäni. Jatkoa ajatellen on helpompaa, kun tietää, että ei voi koskaan enää ottaa, ei yhtään, ei edes skumppalasillista pojan häissä, kuin odottaa “tammikuun” päättymistä kuin lapset joulupukkia. Vastapuoli on ollut vähentämisen onnistumisen mahdollisuuksista vähintään yhtä varma. Tunteet ovat leiskuneet korkeina eikä yhteisymmärrykseen ole päästy.

Zappa hei, jos pelkkä tieto AA:sta ei ole riittänyt sinun raitistumiseesi, voitko harkita liittymistä siihen ja haluta sitten olla sen avulla ja toveriseuran tukemana päivä kerrallaan raittiina? Sillä tavalla olen tuhansien muiden alkohostien mukana pysynyt pitkään raittiina.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Ei sinällään lisättävää tuohon 6000-päivään ekaan kappaleeseen. Tolla tyylillä se lopulta meni kai. Kohtuujuomista en varsinaisesti kovin montaa kertaa yrittänyt, mutta niitä kuivia aikoja muutamasta päivästä reiluun kolmeen kuukauteen kyllä “harjoitteluun” mahtui. Ja oikeastaan tuon reilun kolmen kuukauden jälkeinen puoli vuotta juomista lopulta kypsytti siihen, että hain apua. Ja silloin oli tilanne, että halusin olla ennemmin juomatta kuin juoda. Ja ihan itseni ja oman elämäni takia.

edit: Lisättäköön tähän vielä sellainen, että luin myös paljon alkoholismia käsitteleviä opuksia. Niteitä tuli kahlattua lähemmäs parikymmentä kappaletta. Kaipa niistäkin jotain tarttui ajatuksiin, minkä avulla lopullinen päätös syntyi. Vähän niinkuin tyyliin ‘tunne vihollisesi’. Enkä ole aiemmin edes ollut mitään lukumiehiä…

Tämä poimin tähän, kun tuli mieleen, että onko kannustimenasi nyt siis ensisijaisesti se, että miellyttäisit vaimoasi. Että olisit sellainen, mikä hän haluaisi sinun olevan? Mutta muuten jatkaisit juomista? Lähtökohta on parempi, jos haluaa raitistua oman itsensä takia. Toki silloinkin siinä sivussa tulee muut…

Kiitokset vastauksista. Voin todeta siis että jokainen on omallaan tavallaan yrittänyt ja yrittänyt, kunnes se muki on lopulta niin täys, ettei enempää mahdu. Mulla ihan samoja tunnelmia ollut jo keväästä alkaen vaikean masennuksen takia, josta syytin yksinomaan alkoholin käyttöäni. Siitä huolimatta sain siitä sitä “jotakin”, vaikkei se hauskaa ollut enää aikoihin. Suurta häpeää enemminkin.

Tuosta 6000 päivää jutusta mulla on samanlainen refleksi, sisäänrakennettu ohjelma tai jotain vastaavaa. Kohtuukäyttäjäksi musta ei ole eikä tule ikinä olemaankaan. On vain on/ off-kytkin. Jos sellainen olisikin tuossa pöydällä, pitäisin sen off asennossa vaikka väkisin, mutta kun ei ole. Se on tuolla mielensyövereissä ja sitä en pysty säätelemään kuin hyvin harvoin ja lyhytjaksoisesti.

Mitä tilee AA:n Lomapuisto, niin olen käynyt nyt vuoden aikana neljä kertaa ja jokaisesta kerrasta on jäänyt ainoastaan sellainen tunne, ettei noi ihmiset ole läheskään kuin minä. Lukevat kirjasesta jotakin askelta 6 esim. ja sit mun pitääisi esittäytyä ja kertoa itsestäni jotain, niin olen kuin eri maailmasta, vaikka toki kuuntelevatkin. Ekalla kerralla sain jonkun ihmeellisen reaktion ja puhkesin kyyneliin kesken puheen ja en pystynyt jatkamaan. Kannustajia kyllä riitti silloin.

Sittemmin käynyt Katkon istunnoissa pari kertaa, missä on pieni ryhmä sekakäyttäjiä, alkoholisteja jne. Ei tarvii siis olla kirjautunut sisään itse laitokseen, mikä tosin on meilläpäin erittäin kodikas paikka miettiä, et missä meni taas näin pahasti vikaan et olen jälleen täällä

Ps. Yory, mulla oli tossa viitisen vuotta kanssa kirjallisuus sellainen, mistä etsin vastauksia ja sainkin luottamusrta siihen, et jos pystyy olemaan edes sen yhden kuukauden juomatta, niin silloin lähtökohdat ovat huomattavasti paremmat. Ne oli niitä aikoja ku pysty olemaan viikon tai useammankin juomatta, mut joku taas otti ja veti mukanaan.

Mut kiitokset vielä kerran vastauksista ja kommenteistanne. Ehkä joku päivä voin olla myös itse se, joka osaa olla edes pieni toivonkipinä paremmasta ilman alkoa.

Tuosta AA:sta vielä pikkaisen. Mulla kun on jäänyt siitä sellainen kuva, et niissä käy pääsääntöisesti sellaiset ihmiset, joilla ei ole todellakaan enää mitään, ei yhtikäs mitään muuta ku se pullo.

Tiedän et niissä ovat käyneet myös hyvinkin tunnetut ihmiset, mut se ei liene ollut kuin kertaluontoista kokeilua kun kaikki muu on jo kokeiltu? Tiedän että sen avulla on raitistuneet kymmenet tuhannet ihmiset, samalla myös sen et palaverista kävellään suoraan baariin.

Mulla ei ole mitään kyseistä liikettä vastaan, mut kaikki muu mulla on kunnossa, koti, ruoka, vaimo ja lapset. Iso telkkari ja playstation ym ja harrastuksen Hifi ja musiikin tekeminen. Ainut ongelma ja jättimäinen sellainen on toi mun juominen milloin sattuu ja usein myös väärässä paikassa väärään aikaan.

Eli onko AA sittenkin enempi sellaisten ihmisten pelastus, keillä ei ole enää mitään? Eli kaikki on juotu perhe, talot, firmat ym. mukaan lukien?

Meillä on ehkä ollu vähän erilaisia kirjoja sitten. Mun lukemissa suurimmassa osassa oli varsin selkeästi esillä, että kun alkoholinkäyttö on muuttunut riippuvuudeksi, tauko ei riitä, vaan lopettaminen on käytännössä ainoa toimiva vaihtoehto. “Juominen jatkuu siitä, mihin se jäi.” Senpä takia asia vaatikin ehkä aikaa reilusti, koska piti hyväksyä se, että sen vanhan “rakkaan kaverin” on jäätävä taakse. Tästäkin huolimatta, en ole mihinkään vannonut, etten enää koskaan juo. Olen siis toistaiseksi juomatta, nyt reilu kolme vuotta ollut. Kaikille tuo toistaiseksi-ajattelu ei kuitenkaan toimi.

Jostain sitten sellaisenkin luin, että jos pystyy olemaan kolme kuukautta juomatta, niin ei riippuvuus olisi kovin kova tai jotain sellaista. Joo, 94 päivää olin juomatta, mutta tosiaan se seuraava puolivuotinen osoitti hyvin, että se juominen jatkuu kuitenkin siitä mihin se ennen taukoa jäi. Se kolme kuukautta oli sellaista suorittamista, vähän kuin joku projekti, jolla on päätepiste. Ja sitten ku se päätepiste on saavutettu, sitten saa taas ja vaikka mitä.

Kirjat joita mulla oli luvussa, oli ihan kaupunkini kirjastosta lainattuja opuksia, asiasanalla alkoholi. Oli Kojoa, Seppästä, Lilli Loiri-Seppää, Arramiestä, AA:n kirjoja ym. En sinällään etsinyt vastauksia, kun en tiennyt, mitä kysyä. Ja kaipa se isoin työ prosessoinnissa tapahtuikin jossain alitajunnassa, mihin 6000-päivääkin viittasi.

AA-ryhmiä on monta ja monenlaisia. Mulla ei kovin monen kerran kokemusta ole, kun ei ollut mun juttu. Siellähän ei läheskään kaikki puhu taustoistaan noin niinku taloudelliselta kannalta, mutta kyllä sitä toki näkee vähän päällekin päin, jos ei kovin hyvin mene ja jos taas on varaa vähän parempiin kledjuihin tms. Toisaalta, mulla on tossa suht lähellä yksi ryhmä, jossa monikin käy autolla. Ja siitä autokannastakin voi ehkä jotain päätellä, että ei siellä kaikki ihan persaukisia ole. Ja samoja uudehkoja autoja käy jatkuvasti siellä, että ei heidän kohdallaan mistään kertakokeilusta kyse ole. Sattuu tuo talo olemaan mun normaalin ulkoilureitin varressa. Mutta kuten ehkä tuli ilmi, mulla on aika kapea otanta. Kuitenkin on sanottava, että monella ennakkoluulot aa:ta kohtaan on jotenkin huvittavankin suuret. Ei se nyt mikään mörkö sentään ole.

Jostain luin samasta asiasta ja olinkin peräti 4 kuukautta juomatta. Sen jälkeen kuvittelin ettei nyt yks tuoppi maata kaada, toisin kävi. Siitä on nyt jo yli viis vuotta ja Kalle Lähteen esikoisteos sai muutaman vuoden perään sellaisen kirjan, jota ei voi olla lukematta ilman et tulisi itselle paha olo. Mulle se aukeni toisella tavalla. Silloin tajusin et voin juoda kuinka paljon huvittaa ja lopulta olin taas Katkolla, en paskat housussa mut muuten täys ihmisraunio!

Sen Kojon kirjan luin muuten kahteen kertaan ja en vieläkään tajua, et miksen silloin ymmärtänyt vaikka olinkin täysin selvinpäin ja ymmärsin ongelmani vakavuuden?

Hei Zappa72 & muutkin. Leikkasin tämän selventääkseni mikä minua auttoi saamaan pitemmästä raittiudesta kiinni. Oleellista oli erotella absolutismi kaikenlaisista haaveista kohtuu- tai satunnaiskäytöstä. Yllä todettiin osuvasti, että kerran addiktoitunut ihminen ei pääsääntöisesti enää pysty kohtuukäyttöön. Vielä tärkeämpää: Kumuloidut, pitkätkään juomatauot eivät edesauta raitistumista tai mahdollista kohtuukäyttöä. Vanhaan kaavaan ja pahempaan palaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Yoru mainitsikin projektin ja prosessin oleellisimman eron. Projektilla (vaikkapa tipaton tammikuu) on selvä rakenne ja ajallinen alku- ja loppupiste. Prosessi taas on meillä itsensä alkoholistiksi tunnustavilla elinikäinen selätystehtävä. Joka tosin jossain vaiheessa menee melkein omalla painollaan eteenpäin. Siinä vaiheessa nimittäin, kun alkoholista on tullut samantekevää. Tämä rohkaisuna ja tsemppauksena.

Molemmilta teiltä juuri sellainen kuvaus kuin oma tilanteeni on. Siks manasin koko Tammikuun maanrakoon, et jos on sen juomatta niin sitten saakin vetää ja kunnolla? Eli 11 kuukautta kännissä?

Palasin tänne Plinkkiin vain ja ainoastaan sen takia, et musta on todella kannustavaa lukea reaalimaailmassa tapahtuvia onnistumisia, vaikka Yory mainitsikin ettei mene takuuseen juoko enää koskaan. Voiko sellaista luvata yksikään alkoholisti?

Moro zappa!

Itselläni on raittius myös aikas alullaan…toki jo voisi sanoa, että hyvällä alulla mennään…kovaa taistelua (kin)tämä on jälleen tälläkin kerralla ollut…myönnän sen… mutta lukuisiin aiempiin kertoihin verrattuna aivan erilaista ja “itsestäänselvempää”…hyvin vaikeaa selittää…

…mutta…
aina aiemmilla kerralla olen saanut itseni henkiseen umpisolmuun juurikin lupaamalla itselleni ja kaikille, että tästä lähtien en juo enään koskaan… se ajatus on käynyt ylivoimaisen ahdistavaksi… ja sitten viimeistään parin kuukauden kohdalla on tullu seinä vastaan ja ahdistava lupaus on ollut pakko katkaista…

Nyt on ollut paljon helpompaa kun on keskittynyt vain kulloiseen aamuun, päivään, iltapäivään, iltaan yöhön ja ennenkaikkea kulloinkin Elettävään HETKEEN…eli olen elänyt nyt ja tässä… ja nyt alkaa oleen jo paaljon helpompaa kaikki…

Yksi tuttavani joutui nuorella iällä loppuiäkseen pyörätuoliin moottoripyörä onnettomuuden vuoksi… hän masentui alussa todella pahasti kun alkoi pyörittämään ajatusta ettei pystyisi enään ikinä kävelemään… kun pääsi yli tuosta “ikuisuus” ajattelusta alkoi elämänilokin jälleen löytymään… mielestäni on sopiva vertaus myös tähän ongelmaan…

Kiva muuten kun olet porukkaan tullut myös kirjoittelemaan ja jakamaan ongelmasi…tsemppiä!

Komppaan tuota näkökulmaa. Silloin kun lopetin tupakanpolton lupasin itselleni, että jos olen hengissä 80 vuotiaana niin voin aloittaa uudelleen. Vaikka ihan vitsi olikin, niin omalla tavallaan helpotti. Toinen mikä silloin auttoi oli se ajatus, että “saanhan minä polttaa jos oikeasti haluan”. Eihän sitä kukaan minulta kiellä niin kauan kuin laki sallii.

Ikuisuusongelmastakin on keskusteltu paljon entisissä ketjuissa. Pitää paikkansa, että uusi juomisen aloittaminen on aina menoa lumivyöryalueelle ja sitä kannattaa välttää. Mutta mitä tuo “ei enää koskaan” itse kunkin kohdalla tarkoittaa? Kuka tietää päiviensä määrän ja kuka voi niihin täydellisesti vaikuttaa? Aivan raittiudesta tai juomisesta riippumatta. Tässä elämässä voi sattua ihan mitä tahansa raittiillekin eikä mikään ole niin pysyvää kuin muuttuvuus ( :wink: ).
Itselläni on toiminut “toistaiseksi”- modus hyvin jo kymmenettä vuotta. Pienin lipsahduksin jotka annan itselleni anteeksi. Muitten anteeksiantoa en ole edes pyytänyt koska en ole aiheuttanut kenellekään mitään vahinkoa ja sain junan avoimella tiedotuspolitiikallani nopeasti takaisin raiteille (tilitys päihdeneuvojalle v. 2011). Minkäänlaista raittiuslupausta en ole kenellekään antanut ja loppupeleissä jokainen on vain yksin teoistaan vastuussa.
OK, en puolla tai vähättele juomista koska se on kiistassa oman linjani kanssa, mutta kaikki kannattaa suhteuttaa eikä missään tapauksessa heittää kirvestä järveen jos sattuu lipsahtamaan.
Tälläisia väliheittoja nyt, hyvät viikonloput!

Zappa kirjoitti

Ainoa pääsyvaatimus on halu lopettaa juominen. Joillekin se halu syntyy, vaikka on perhe, talot, firmat, korkea koulutus, kansainväistä menestystä, mutta halu on tullut, kun ovat havainneet, että ovat voimattomia alkoholiin nähden.
Sitten on niitä, joille halu syttyy, kun kaikki ulkonainen on mennyttä. Kaikille halu ei synny koskaan, vaan alkoholi johtaa heidät jopa ennenaikaiseen hautaan, vankilaan tai suljettuun sairaalaan.
Minullekin halu syntyi, vaikka en kuulu kumpaankaan em. ääripäistä, mutta alkoholi ajoi minut niin ahtaalle, että nöyrryin hakemaan apua. Minulle ujona ja alemmuudentuntoisena on tärkeää ollut saada raitistua muiden joukossa.

Kun olet jo käynyt neljässä palaverissa, olet varmaan pannut merkille, että uudelleen voi mennä, vaikka ei heti olisikaan saanut raittiutta. Suomessa on kuitenkin omaksuttu tapa, että niihin ei tulla humalassa. Ja sulla on tänään samat mahdollisuudet jättää alkoholi kuin niillä tuhansilla, jotka ovat tälläkin viikolla käyneet palaverissa.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Tipaton Tammikuu on aivan hyvä tapa nostaa päihdeasioita esille.
Henkilötasolla se toimii, mitä vähemmän alkoholia juo, sen parempi.
Kuukausi kokonaan ilman on juopolle jo sellainen kokemus että siinä voi aueta aivan uusia elämäntapamahdollisuuksia -ja kuulemani mukaan niin on monelle tapahtunutkin.

Juomisen uudelleen aloittaminen?

Kun alkoholismista pääsee eroon, miten kauan se sitten kenelläkin kestää, tuolla kysymyksellä ei ole merkitystä.

Saattaa se joskus tulla ajankohtaiseksi, minullakin, mistä sen tiedän, miten päin vielä elämäntapojani alan ajattelemaan.
Mutta nyt,ei tuollaista tarvitse murehtia. Kyllä tässä elämässä ihan muut asiat esillä ovat. Ja luulen, että jos itseni oikein yllyttäisin ja kiihottaisin miettimään juopottelun aloiottamista, niin tokihan siinä ainakin alenisi se kynnys ryhtyä lotraamaan. Kyllä kai sieltä aivojen perukoilta löytyisi puoltaviakin mietteitä.
Mutta antaapa olla, kun ei semmoiseen nyt kummempaa hinkua ole. Eletään ja nautitaan elämästä, maalaamatta piruja seinille.

Toi Tipaton Tammikuu otsikkona tuli vaan mieleen sen takia, kun olin niin luottavaisin mielin päättänyt et tänävuonna se onnistuu. Seuraava otsikko taitaakin sitten olla Helmikuu heikoilla jäillä? Vieläkin harmittaa se, et kuinka helpolla annoin periksi. Nyt olisin jo lähellä puolta väliä kuuta. Mut niinku Andante tuossa mainitsikin, niin kaikki tällaiset lupaukset, joissa on joku aikajana tai vastaava tavoitteena, eivät johda juuri mihinkään, juominen jatkuu vain siitä mihin se jäi.

Pää on nyt pikkaisen tyhjä koska eilen kun kävin kaupassa normiostoksilla, oli einestä ja sipsiä yms, ni käteen jäi vahingossa laatikko olutta kuin ovenkahva. Katselin sitä vielä kassajonossa et jättäisinkö sittenkin sen ostamatta, mut en jättänyt. Ei riittänyt sisäinen ristiriita eikä järkiajatukset, se vaan kuului siihen niinkuin ennenkin.
Tosin mulla oli kyllä ajatustakin siinä mukana, et emännän kanssa katseltais The Voice of finlandit Ruudusta niinku ollaan monesti tehtykin jos hänen työvuorot olleet sellaisia ettei muuten oltais voitu katsoa niitä yhdessä. Vaan olinkin katsonut hänen työvuoronsa väärin ja sillä olikin tänään viel aamuvuoro, joten en sitten kehdannut juoda itsekään ku sen viis tölkkiä, mitkä olin ehtinyt tyhjentää jo ennen ku hän saapui himaan. En juo salaa, mutten kehtaa juoda silloin jos hänkään ei ota. Eli hänen vapaapäivänsä on tavallaan munkin vapaapäiviä, vapaita juomisesta. Tosin ei sekään aina toimi sillee. Jos jääkaapissa on olutta ja mieliteko voittaa kaikki muut ajatukset, en enää silloin ajattele seurauksia mikä on yleensä mykkäkoulu molemmilta osapuolilta.

Se että luotan siihen et kyllä mä anteeks tämänkin saan, ni onkin oudointa. Aika moni vastakkaista sukupuolta oleva ois nakannut mut pihalle jos ei itse juurikaan joisi ja toinen vetää lähes päivittäin. Meillä se ei mene sillee.
Jos en esiinny päihtyneenä enkä soperra mitään paskaa suustani, niin saan olla rauhassa. Tosin silloin ollaan yleensä molemmat omissa oloissamme.

Sit toisinaan häneltä tulee yhtäkkiä ehdotus kuin puun takaa, et tänään vois olla kiva ottaa muutama olut ja katella esim. edellä mainittuja juttuja telkkarista, oli ne sit Idols, Napakymppi tai mikä tahansa sillä hetkellä pyörivä suosittu sarja? Silloin ei puhuta sanallakaan mistään alkoholiongelmista eikä muutenkaan tehdä tilanteesta mitenkään outoa, vaikka sisimmissään se mulle onkin outo juttu. Mut näin käy kerran kuussa tai parissa.
Nyttenkin ostamani olutlaatikko ei saanut minkäänlaista negatiivista reaktiota aikaiseksi, koska kerroin minkä takia sen ostin. Ostin sen MEILLE = mulle. Eli sinänsä välillä tapahtuu outoja juttuja, mitkä tosin ovat normaaleille ihmisille ihan tavallisia asioita. Lauantaina saunotaan, syödään ja otetaan, kuka mitäkin.

stara.fi/2015/01/14/alkohol … pidempaan/