Tipaton tammikuu 2023

Vähän myöhässä, mut kyselen onko muita ja mitkä fiilikset? :sunglasses: itsellä aika vaikeat. Ekat päivät meni ihan ok, ei ollut edes himoja. Nyt lauantaista asti on niin pirusti tehnyt mieli etten tiiä miten oon selvinnyt retkahtamatta. Tuntuu ihan kauhealta sinnittelyltä, vaikka oon tietoinen siitä ettei tipattomassa ole mitään ideaa jos vaan oottaa helmikuuta. Ja vieläpä lupailin itelleni että helmikuussakin otan sen 1-2 viikonloppuna JOS edes tekee mieli. Mut tähän asti on ainaki päästy, hankalaa on ja mietin että mitenköhän selviän tämän loppuun. Aina kaupassa tulee mieleen että tossahan tota mun lempparijuomaa on, taidan ostaa kotiin “valmiiksi”. Tosiasiassa kotona on “valmiina” 3 olutta. Oon kuitenki saanu jätettyä lempparit kauppaan ja jos jotain, ni poistunu kaupasta muutama 0,0% siideri mukanani :laughing:
Muita tuskailijoita tai tuskattomia? :smiley:

Mukana ollaan. Vuosi on lähtenyt käyntiin yllättävän helposti mutta tiedän, että tuskailuksi se vielä kääntyy ennemmin tai myöhemmin.

Mukana ollaan. Tulipa herättyä aikaisin. Helposti mennyt. Tsemppiä kaikille!

t. Juhani

Täällä myös. Mä tosin tinttasin vielä ensimmäisenä päivänä, mutta sille oli syynsä eräs paha tapahtuma. Koitan silti vaikka normaalisti se olis joko tai, yritän myös muuten kaikenlaista kohtuullisuutta opetella.
Itsellä mt-ongelmia, ei juuri sosiaalisia kontakteja, joku tauti päällä ja työtönkin olen, kaikki nämä hieman hankaloittaa.
Oon nyt koittanut lisätä taas liikuntaa olon mukaan. Välillä tekee mieli, välillä ei enää ikinä.
Taustalla aika rankkaa viikonloppujuomista, tuntui tosi pitkältä kulunut viikonloppu. Mutta viunakset on pysyneet kaapissa.
Vaikea asteinen masennus ja ahdistus ja traumataustaa, paniikkia jne mutta koitan sinnitellä.
Vielä kun jaksais ruokavalioon panostaa. Terveellisiä tarpeita olen ostanut, mutta ei riitä voimat valmistamaan ja pientä laihtumista jo tullut siinä kun ei oikein ruokakaan maistu (eli syömishäiriötaustaa myös).
Kunpa olis seuraa. Olen harmitellut, kun tää palsta on niin hiljainen vaikka maa täynnä juoppoja.

Uni on ehkä hieman parantunut jo tässä ajassa.

Itse koitan ottaa viikko kerrallaan, aiemmilta tipattomilta tiedän, että se pahin himotus menee kyllä ohi siinä parin kolmen viikon kohdalla, kunhan vaan keksii muuta. Oliko se 21 päivää kun uuden tavan oppiminen keskimäärin kestää.

Multakin kovasti tsemppiä ?

Kiitos, ja tsempit myös teille muille! 21 päivää, no onhan siihen viel aikaa mut jos vaan koitan luottaa siihen että viimeistää silloin helpottaa :slight_smile: viikonloppu oli tietty se pahin haaste jolloin olin ihan varma repsahtamisesta ja pahoittelin sitä itselleni jo etukäteen, mut ei sit käynytkään niin. Mut silloin olinkin ollut lomalla, nyt eka työviikko meneillään joululoman jälkeen ni vähän taas jänskättää vkloppu jo nyt. En voikaan “rentoutua” totutulla tavalla.

Viikonloppu lähestyy ja mehän voitaisiin lähteä porukalla olusille. Mutta minua ette saa mukaan! Hyvää tipatonta!

t. Juhani

Pubi kyllä kutsuisi mutta yritän minäkin pysytellä poissa. Kuten arvasinkin, tuskailuksihan tämä kääntyy ja yllättävän nopeasti. Palasin maanantaina taas tyhjään kotiin kuukauden loma/etätyöreissusta ja viiniä tekee mieli. Miksei tee mieli vaikka siivota?

Noniin. Ihmetellyt kuumeilua ja vetämättömyyttä, silti koittanut liikuntaa harrastaa.
Ja koronahan se iski päälle vielä, eli rehkiminen kielletty. Alkaa jo veetuttaa.
Aina olen ollut vain kotijuoppo, eli baarit ja kaverit (no ei niitä edes ole) ei kutsu ja kiusoittele juomaan vaan toimettomana olo itsessään ja tilanne turhauttaa entistä enemmän, kun ei voi edes lenkkeillä ettei tauti pitkity. Normaalisti vetäisin varmaan kännit vitutukseen kun mitään ei voi tehdä. Ihmismissuhteetkin kusee juuri sopivaan aikaan. Mielenterveys hajoilee.
Kuun alusta sitä jynssäsi nurkkia ja siivoili kaappeja pakonomaisesti, olen muutenkin ikiliikkuja, joka ei malta pysyä paikallaan muuten kuin kipeänä ja krapulassa, se alkaa ahdistamaan.

Mitäs nyt sit kun on melkein petipotilas?

Terveisin Jos lääkkeeks vaan :cry:

Retkahdin yhteen konjakkiin. Nuorehko koiramme kuoli pitkällä automatkalla päivystävälle eläinlääkärille.

t. Juhani

Voi ei Juhani, jaksamista! Saako olla utelias ja kysyä mikä hänelle tuli? Saa tietenkin jättää vastaamattakin. Minullakin lemmikkejä ollut ja se on kyllä aina… ei siihen totu. :frowning:

Viime vuonna tammikuu oli minulla ensimmäinen pidempi tipaton piiitkään aikaan. Tällä kertaa olen taas tipattomalla tammikuun, mutta myös siitä eteenpäin. Tsemppiä kaikille, pysykää tavoitteissanne! ?

Kiitos osanotosta Elohiiri!
Kyseessä 8 vuotias kääpiösnautseri. Oli puolestavälistä viikkoa huonosti syövä. Sitten eilen alkoi läähättää ja sydän takoa lujaa. Ei valittanut mitään vaan nukkui pois auton takapenkillä.

t. Juhani

No voihan. On varmasti ollut loputtoman pitkältä tuntuva matka kohti lääkäriä. Ja niin yllättävä tilanne kaikkineen. Mutta ihanassa kodissa sai varmasti elämänsä elellä. ?

Muiia meni vituralleen tämä tipaton tammikuu. Join koiran kuolemasta tuhdin yömyssyn konjakkia eiliseen asti, kunnes pullo tyhjeni. Jos yrittäisi tipattomalla loppu kuun.
Äitini kuoli nelisen vuotts sitten js isäni reilu vuosi sitten. Molemmat vanhoja ja sairaita. En vuodattanut kummastakaan kyyneltäkään, vaan olin onnelinen että pääsivät haudan lepoon. Sen sijaan 8 vuotias koiramme leikki innoissaan leluillaan vielä viikko sitten ja nyt tällainen romahdus. Kirjoitin selin maaten kännykästä, joten sorry mahdolliset kirjoitusvirheet.
Tsemppiä vielä tipattomalla pysyneille!

t. Juhani

Otan osaa koirasta. Se on kamala paikka. Kiintymys ja rakkaus koiraa kohtaan on tietyllä tavalla aina parempaa/puhtaampaa kuin yhteenkään ihmiseen, koska ihmisen ja koiran välistä suhdetta eivät rasita mitkään riidat tai menneet. On vain se hetki, ja koira on aina puolellasi.

Minä olen tipattomalla. Ihan hyvin on sujunut. Uni on selkeästi taas parempaa. Loppuvuosi menikin aika heikosti…

Mulle nämä 2 viikkoa ovat olleet niin helppoja, että päätin jatkaa tipatonta helmikuulle. Toki alko käy mielessä kerran päivässä. Juon yleensä yksin ja päätin lopettaa sen. Otan tästä eteenpäin vain seurassa. Kun viina ei oikeastaan muuta mitään olossa, turruttaa ja vaikuttaa yöuniin. Aamulla herään väsyneenä. Päätin kestää omaa seuraani ilman päihteitä. Luulen, että jos yritän lopettaa kokonaan, se kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Joo, odotan jo helmikuun lopulla olevaa lomaa… Miten sitten siitä eteenpäin. On ne ihmissuhteetkin, joihin alko kuuluu, tosi tärkeitä.

Osanottoa, eläimen kärsimys ja poismeno on saanut minutkin, kivettyneen ihmisen itkemään. Kyllä eläin herättää meissä syvimmän sielun. Lämpimöt terveiset sinun suruusi! <3

Osanottoni myös minulta Juhani.

Täälläkään ei tipaton kuukausi ole mennyt ihan niin kuin piti mutta eri syistä. Viinipullo on auennut yksinäisyyteen ja stressin lievittämiseen, kohtuudessa olen toistaiseksi sentään pysynyt.

Kiitos osanotosta!
Kuten jo kirjoitin, tämä tammikuu meni keturalleen. Ostin uuden pullon konjakkia ja olen ottanut iltaisin yömyssyt. Sairastan biboa ja mulla on Diapam lääkitys. Olen antanut pamini vaimollr joka on ilman niitä itkenut hysteerisesti. No aika surun laimentaa.

t. Juhani

Voi Juhani! Iso halaus ja osanottoni. Voimia <3

Voimia, Juhani. Lemmikin kuolema on kauhea isku. Kun oma koirani kuoli vuosi sitten helmikuussa, kesti pitkään löytää voimia tehdä muuta kuin surra ja kaivata. Nykyään olen tuntevinani koiran läsnäolon aina välillä ja tiedän, että se haluaisi minun voivan hyvin. Iso hali sinne. <3