Tipattomuuden aloittaminen on ollut kiven takana. Aina on löytynyt joku syy, kyllähän te tiedätte. Vappu meni kuiteskin jo niin penkin alle, että motivaatio nousi ja marssin vihdoin lekurin pakeille. Antabusresepti on nyt taskussa ja varasin ajan myös psykologille. Nyt se sit oikeesti vissiin alkaa se tipattomuus.
Onnea, menestystä ja kovaa tsemppiä matkaan!
t. vähentäjä Juhani
Kiitos juhanikari! Viiko nyt takana ja jo nyt olo on virkeempi. Unen laatu parantunut ja
aiemmin painajaisena päässä pyörineet ongelmat on saaneet jotain järkevää mittasuhdetta.
Päivä kerrallaan. Onneksi on keksitty tämmönen lääke, en olisi itse saanut katkoa aikaiseksi
tässä vaiheessa mitenkään. Monta kertaa yritin ja tulos oli korkeintaan muutama päivä
kokonaan ilman.
Hienoa! Siitä se lähtee ja kenties sinussa itää jo pieni alku lopettamisesta kokonaan. Noilla juoduilla määrillä kohtuukäyttöajatukset voi heittää romukoppaan. Mutta nyt päivä kerrallaan, aivokemioiden normalisoituminen vie kuukausia. Noin puolen vuoden kohdalla voit tarkastella että ai tällainen minä olenkin ja maailma näyttää sellaiselta kuin olisit herännyt pitkästä unesta. Tsemppiä! Paras päätös.
Olet oikeassa Lizzy. Kyllä mun pitää lopettaa kokonaan. Ei alkoholi sovellu mulle.
Jos jostain olen varma, niin siitä että jos 3kk antabuskuurin jälkeen menen kauppaan ja ostan pari olutta,
olen hyvin nopeasti pisteessä 0 ja koko homma on aloitettava alusta.
Mutta nyt vaan nautin siitä, että ei tarvitse miettiä koko asiaa kun muistaa aamulla vetää napin
naamaan. Askel kerrallaan, nyt keskityn tähän ja siihen että muistan joka aamu mitä
mun pitää tehdä.
Tulee päivä kun mietit mihin sitä tarvittiin 
Ja päivä kun kaikki on parempaa ilman. Vanha sanonta “Mikään ei ole koskaan niin huonosti, ettei sitä juomalla saisi vielä huonommaksi.” Omalla kohdallani on tullut aika ihmetellä mikä helvetti näin kauan kesti että ymmärsin (aloitin raitistumisprojektin jo viisi vuotta sitten).
eipä vois olla enempää totta kuin tuo sanonta. Mitä tahansa voi pahentaa juomalla. Ainut vaikea tilanne nyt parin viikon aikana on ollut käynti viinitilalla tuttavaporukan kanssa. Teki mieli maistaa viinejä ja oli vähän tukalaa selitellä omaa juomattomuutta. Mutta kun tiedän, että siitä se olis taas sitten lähtenyt, niin nyt tuntuu enemmän kuin hyvältä etten maistanut mitään.
Onnittelut!
Viisas valinta.
Hieno Paavo Haavikon runo:
Nuorena. Alkoholi. On vaarallista.
Ja. Säilöö. Ne. Aivot. Ikuisesti. Nuoriksi.
Vanhana alkoholi. On. Välttämätöntä.
Se. Huuhtoo. Aivot. Vielä. Vanhempana.
Myrkkyä joka tappaa.
Siksi. Nuoruutta. Ei. Pidä. Jatkaa.
Liian. Kauan. Mutta. Ei. Myöskään.
Lopettaa. Liian. Aikaisin.
No niin nyt on oltu (antabuksen avulla) raittiina koko kesä eli kolme kuukautta ja risat. Olo on täysin eri kuin keväällä. Tietysti kesällä oli muutamia vaikeita sosiaalisia tilanteita, kun tuon antabuksen kanssa ei voi ottaa edes sitä yhtä, mutta yllättävän helppoa on toisaalta ollut. Ihmeteltävän nopeasti loppui se fyysinen viinan himo. Parissa viikossa pääsee kaupan ohi ilman että tulee bissen maku suuhun. No nyt on kuuri loppu ja pitäisi miettiä miten tästä eteenpäin. Mun haaveena olisi kohtuukäyttö. Vaimon kanssa punkku puoliks viikonloppuna, saunaolut(yksi) ja sillä tavalla. Sitä ajattelin nyt lähteä tavoittelemaan. Tiedostan kuitenkin oman taipumukseni ja jos homma ei toimi uusi antabuskuuri on fakta ja sitä myötä täydellisen lopettamisen harkitseminen. Paluu vanhaan meininkiin ei ole vaihtoehto.
Lueskelin tämän läpi ja näytät olevan aika samaa tyyppiä juomisen suhteen kuin minäkin. Ehkä se lopettamisen olisi harkitsemisen arvoinen asia. Tai ainakin niin, “jos nyt yhden päivän olisin selvinpäin” (vrt. jos nyt yhden vaan otan). Jos tuota kohtuukäyttöä aiot kokeilla, niin kannattaa pitää sormi todella herkkänä liipaisimella uudelle antabus-kuurille. Olet pitkälle päässyt jo, mutta aika huomaamattomasti se vajoaminen sinne kuopan pohjalle tapahtuu.
Tsemppiä valitsemallesi tielle ja toivottavasti käy hyvin!
(tämä oli tälläinen “opetan isääni kuksimaan”-viesti, mutta ulkopuolisena asiat näkee selvemmin)