Timjamin kuivatus

Hei kaikille. Siirryin tälle puolelle vähentäjien puolelta, jonne kirjoittelin muutaman viestin 1,5 vuotta sitten. Homma jäi niille sijoilleen, jatkoin vanhoja tapojani.

Lyhyesti, olen vähän alta 40v. nainen, joka on nuoruudestaan lähtien juonut humalahakuisesti ja sillä ja monien muiden tapahtumien johdosta haavoittanut mielenterveyttään suuresti. Olen hyvässä asemassa töissäni, on lapsi ja aviomies sekä harrastan tavoitteellista liikuntaa. Nuoresta aikuisuudesta päästyäni olen ollut näennäisesti henkisesti vahva ja ollut myös ylisuorittaja.

Vuosien kuluessa viikonloppuiset juomiset tulivat viikolle mukaan yhä enenevissä määrin. Aloin nähdä käytöksessäni selvää alkoholistista juomista, mutta en tehnyt asialle mitään. Viikkoannokseni olivat lopulta korkeita kokoiselleni.

Olin juuri 6 vkoa juomatta, sitten eräänä perjantaina sorruin juomaan 5,5 annosta, joka ei tuonut hyvää oloa, vaan päin vastoin. Nyt jälleen 2 vkoa ilman. Vähentäminen ei ole kohdallani mahdollista, se kortti on käytetty. Selvänä elämä tuntuu tasapainoiselta, olen löytänyt iloa ja olo on todella paljon parempi, mutta ei tämä joka päivä aivan helppoa ole.

Toivon saavani vertaistukea ja toivon omista kirjoittelustani olevan hyötyä myös muille samankaltaisten ajatuksien kanssa oleville.

Hei Tinjami.
Muistankin sinut tuolta 1,5 vuoden takaa.
Tervetuloa mukaan Lopettajiin.
Jos minä olisin aikoinaan vähentänyt alkoholinkäyttoä, saattaisin olla kohtuukäyttäjä. Kuitenkin tiedän että nykyinen täysraittius on kaikkein paras vaihtoehto.

Vitamiinien puutos aiheuttaa sairastumista, alkoholin puute parantumista.

Putkis

Kiitoksia Putkis :slight_smile:

Itsekin uskon, että kohtuukäyttö olisi ollut vielä mahdollista jossakin vaiheessa. Oikeastaan siinä vaiheessa, kun viikkojuominen alkoi tulla mukaan kuvioihin ja alkoi se juomien ehdoton tarvitseminen, niin oli jo tilanne päällä. Olen myös kovin herkkä ja viikonlopun rankat juomiset aiheuttivat suurta ahdistusta, joka kesti keskiviikkoon tai torstaihin. Kaikki oli raskasta ja siihen piti sitten taas seuraavana viikonloppuna juoda :unamused: . Melkoisen ikävää oravanpyörää.

Niin,
Vaikka minä join 112 annosta viikossa, parin viimeisen törpöttely vuoden aikana, nyt reilun viiden vuoden kuluttua istun paikallisessa pubissa, en kaipaa tupakan enkä alkoholin huumaa.
Alkavat juuri soittamaan musaa. Kuuntelen ja muistan tämän illan vielä huomenna, ilman tuskaa.

Putkis

Olet Putkis hienona esimerkkinä siitä, kuinka tilanne ei reippaankaan juomisen seurauksena ole toivoton. Kiitos, kun jaksat kirjoitella vertaistukea.

Itselleni on hyvin kaukaista tuo, että kykenisin olemaan seurassa/paikassa, jossa juodaan ja usein paljon. En pelkäisi sitä, että itse retkahtaisin tuossa tilanteessa, vaan humalaiset ovat ahdistavia. Vanhempani olivat hyvin rakastavia, mutta joivat molemmat joka viikonloppu. Siitä on jäänyt se valtava ahdistus ja hylkäämisen pelko. Tämän ikäisenä olen ehtinyt käsittelemään menneitä aika pitkälle, mutta tämä tunne on todella sitkeässä.

Ajattelin aikaisemmin, että voisin olla kohtuukäyttäjä. Tätä olen mietiskellyt eilen ja tänään. Ennen lopettamista olin jo lähempänä “kohtuukäyttäjää”, mutta se tuntui enemmänkin löysässä hirressä roikkumiselta. Alkoholin JUOMINEN oli terävämpänä mielessä. Nyt olen juomatta, en ole tehnyt lupauksia, että “nyt pidän tipattoman kuukauden”. Olen toistaiseksi kokonaan juomatta, päivä kerrallaan. Huomaan, että näin ajattelemalla en aiheuta itselleni paineita asiasta. Alkoholi toki pyörii mielessä, mutta sen JUOMINEN ei samalla tavalla.

Ennen en olisi uskonut kykeneväni viettämään iltoja juomatta. Se tuntui kertakaikkiaan mahdottomalta. Se rentoutunut tunnelma, kun onnistuneen työpäivän jälkeen laittoi kynttilät palamaan ja istahti sohvalle nauttimaan juomaa. En uskonut, että mikään määrä raittiutta pystyisi samaan. Olin väärässä. Muutos ei tapahtunut aivan heti. Kun päätös oli tehty, meni jokusia päiviä ihmetellessä. Nopeasti kuitenkin tottui siihen, että mieli on kirkas ja alkoi näkemään ns. elämän värejä. Nousuhumalan energiapiikin jälkeen elämä on turtunutta ja yhtä massaa. Juomisen jälkeen ahdisti ja kun tilanne ei heti parantunut, join taas. Nyt kun en juo, juomisesta johtuva ahdistus on hälvennyt. Aika ajoin ahdistaa toki, mutta kun juomisen taakkaa ei ole, tunnen olevani vahvempi käsittelemään asioita.

Tästä jatketaan, oikein mukavaa ja raitista lauantaita kaikille! :slight_smile:

Moi Timjami!
Juuri nuo edellämainitut minullakin. Ja juovien ihmisten kanssa ahdistavaa olla (myös puolisoni). Aiemmin kärvistelin viikkojen aikana ja ne pari kuukautta mitä pystyin olemaan juomatta olivat juuri niitä kärvistelyjä ja petasin aina milloin voin juoda. Nyt ajattelen vain tämän yhden päivän kerrallaan. Se antaa erilaista perspektiiviä asiaan. Sama kuin se, että yritän elää tässä hetkessä enkä aina siellä jossain tulevaisuudessa, sitten kun ja sitku elämää. Mitä jos tämän päivän tärkein tehtäväni on tehdä hyvä päivällinen perheelle ja ostaa talvea varten multivitamiinit? Ja illalla katsoa jakso pari kesken olevasta dekkarista? Mukavaa päivää Sinulle ja muille plinkkiläisille!

GitteB, joo kyllä, päivä kerrallaan -ajattelu on hyvä. Jos liikaa (paino sanalla liikaa) suunnittelee, kasvavat myös paineet.

Viime viikolla tiistaina ratkesin juomaan 5 annosta alkoholia. Jälleen hetken mielijohteesta, mutta jälkeen päin tajusin alitajunnassa jälleen petailleeni. Tosin tiedostan tuon petailun nykyään paremmin, voisi sanoa, että ratkeaminen oli tällä kertaa vielä edellistä yhtäkkisempi. Seuraavana päivänä oli todella kurja fiilis ja olo oli myös krapulainen.

Erona edelliseen retkahdukseen oli se, että päätin, että en jää moneksi päiväksi kieriskelemään syyllisyydessä, koska se ei palvele tai paranna tilannetta. Merkitystä on sillä, että järkeistän sitä tilannetta, jossa retkahdus tapahtui ja menen eteenpäin.

Nyt kymmenes päivä menossa jälleen nollalinjalla, retkahdusajatuksia ei ole ollut ja vointi on hyvä. Lokakuusta tähän päivään olen juonut yhteensä 11 annosta alkoholia, aikaisemmin tuo määrä täyttyi moninkertaisesti viikossa. En kuitenkaan osaa sillä tavalla olla ylpeä itsestäni, sillä pelkään alkavani ajattelemaan, että “koska pystyn näin hyvin kuitenkin olemaan juomatta, niin tuskin mulla pahaa ongelmaa olikaan tai onkaan ja mahdollisesti voin vielä juoda kuten muut”. En voi. En saa unohtaa sitä aikaa, jolloin alkon himo oli todella suurta enkä yksinkertaisesti kyennyt olemaan juomatta, vaikka seuraavana päivänä oli menoja tai töitä.

Oikein leppoisaa ja raitista uuttavuotta toivotellen,
Timjami

Päivä kerrallaan mennään, raitis linja on pitänyt. Tänään on ollut vaikea ilta, kun mies meni kaverilleen autoremonttia tekeen ja tiedän, että juo siellä ja todennäköisesti paljon. Miksi se vaan on kerta toisensa jälkeen vaikeaa kestää ja olla itse ahdistuksissa juomatta :frowning: . Tästä illasta tulen kyllä selviytymään ja pysyn raittiina.