Hei
Liityin foorumille juuri äsken. Aiemmin tämäntyyppiset foorumit eivät ole tulleet mielenkään, mutta olen kiitollinen että tällaisia on olemassa. Olen harkinnut AA tapaamisia, mutten koskaan mennyt.
Tuntuu, että on pakko avautua omasta tilanteesta. En tiedä kuinka paha se on tai ei ole, mutta ei ainakaan tunnu terveeltä. Olen 28-vuotias nainen, ammatiltani siivooja. Pidän työstä, vaikka se onkin fyysisesti raskasta ja huonosti palkattua. En pidä työttömänä tai sairaslomalla olemisesta- varsinkaan kun näinä aikoina juominen ja myös ongelmat syömisen kanssa lisääntyvät. (syön siis liikaa, ja olen lievästi ylipainoinen. Minulla on myös ollut päinvastainen ongelma: anoreksia.) Olen miettinyt, johtuvatko ongelmani siitä että minua on kiusattu koko peruskoulun ajan ja vähän selän takana myös lukiossa, ja biologinen isäni on alkoholisti. (-en ole häntä koskaan nähnyt, minut on adoptoitu, mutta geenit varmaan vaikuttavat.) Sairastan masennusta, johon olen syönyt lääkkeitä noin. 12-vuoden ajan. Rankempaa juomista takana noin saman verran tai vähemmän, en muista varmasti.
Jotkut alkoholistit juovat varmaan mitä vain, mutta minä en. Olen jokseenkin tarkka, ja juon alkoholia ennen kaikkea sen maun takia. Enimmäkseen kuohuviinejä, kun taas viineihin tai ällömakeisiin siidereihin en koske. Juon viikolla enimmillään noin joka toinen päivä, normaalisti yritän rajoittaa juomisen noin 1 kertaan arkisin ja kahteen päivään viikonloppuisin, vaikka todellisuudessa yleensä juon pe-su. En nauti arkisin isoja annoksia, vaan korkeintaan muutaman siiderin tai kaksi lasia kuohuviiniä. Tunnen tarvitsevani alkoholia ruuansulatukseen, joka ei toimi lainkaan ilman laksatiiveja, tai alkoholia. Toinen suuri syy juomiseeni on selvän addiktion lisäksi ilmeisesti tylsyys. Ulkomailla pystyn helposti olemaan vaikka yli viikon ilman alkoholia, mutta Suomessa ja samoissa maisemissa jostain syystä en nykyisin mitenkään. Pisin aikani ilman alkoholia on ollut kuukausi, tipaton Tammikuu. Ihana avomieheni, jonka kanssa olen ollut kohta kahdeksan vuotta, ei juo lainkaan, eikä pidä siitä, että minä juon niin usein. Jos alkoholinkäyttöäni ei kukaan valvoisi eikä valittelisi, joisin varmasti melkein joka päivä, vähintään sen verran että olisin vähintään hiprakassa. Perjantaina ja viikonloppuna juon vähintään yhden pullon kuohuviiniä, ja baarissa useamman drinkin tai juoman. Bilettäessä tulee yleensä vahvempi humala, mutta koti-oloissa en edes sellaista tavoittele, vaan pieni hiprakka riittää, joskus vähän vahvempikin, kunhan pysyy ”pörinä” päällä. Vain kerran elämässäni(19-vuotiaana) join niin paljon ja sekalaisesti, että oksensin. Minulla on oksentamisen fobia, joten vaikka juon paljon, olen aina pitänyt huolen etten kuitenkaan oksentaisi, ja ihmeen kaupalla onnistunut. Sammumistilan lähellä sen sijaan olen käynyt. En osta alkoholia kotiin enempää kuin “päivittäisen” annoksen kerralla, koska muuten rajojen säilyttäminen on vaikeaa.
Välillä tuntuu, etten saa asioista nautintoa selvinpäin, en ainakaan samalla tavalla kuin humalassa. Poikkeuksiakin onneksi on: pienten lasten ja eläinten seura saa minut tuntemaan aitoa iloa. Pelkään jo etukäteen, etten pystyisi olemaan selvänä raskausaikaa tulevaisuudessa, enkä lapsen ollessa pieni… en koskaan haluaisi, että lapseni näkisi minut humalassa ainakaan pienenä, teininä ja täysi-ikäisenä se ei enää haittaisi niin paljon. Tästä pelosta huolimatta tunnustan, etten aio koskaan kokonaan lopettaa alkoholin käyttöä. Tällä hetkellä en ainakaan siinä edes onnistuisi, enkä edes halua lopettaa. Haluaisin silti vähentää mahdollisimman paljon ja haluaisin tukea. Haluaisin tietää, kuinka paha tilanteeni on. Kukaan läheiseni avomiestäni lukuunottamatta ei pidä sitä pahana, mutta toisaalta muut eivät ehkä tiedä koko totuutta.
Ongelmia on ollut ala-asteelta lähtien, ja etsin terveemää ratkaisua, toistaiseksi turhaan.
. Toimivatko sulla laksatiiveina ihan nämä nk. bulklaksatiivit(esim. AgioLax, Vi-Siblin, Movicol, mitä kaikkia noita nyt onkaan…), joita voi käyttää ihan huoletta vaikka jokaikinen päiväkin vai joudutko turvautumaan hurjempiin troppeihin(esim. Toilax, Metalax)? Tosin, jos tilanteesi on se, että suolistosi ei yksinkertaisesti toimi, eikä tule koskaan toimimaankaan ilman lääkitystä, niin eipä sillä siinä tilanteessa enää niin väliä ole, vaikka olisitkin “koukussa” esim. Metalaxiin.
. No, sä oletkin lääkäriin menossa ja toivotaan, että onnistuisitte löytämään jonkin tepsivän keinon. Valitettavaahan se on, että lääkärit suhtautuvat monesti noihin vatsaongelmiin niin, että ne ovat vain korvien välissä, jollei esim. tähystyksissä, laktoosi-intoleranssi- ja keliakiatesteissä löydy mitään kummempaa, jos nyt viitsivät edes moisiin kokeisiin passittaa 
. Ja mitä helvetin väliä sillä lopulta on, vaikka vaiva olisikin “vain” korvien välissä, ihan yhtälailla se elämää hankaloittaa, johtuivat vatsantoimintahäiriöt sitten mistä tahansa.
. Nykyään pyrin siihen, että mulla on luvalliset mässypäivät tietyin väliajoin, jolloin en saa niistä ahdistusta, joka johtaisi esim. oksenteluun tai muuhun itseni rankaisemiseen mm. useiden päivien paastoamisella, joka voisi mun tilassani olla jopa hengenvaarallista, sillä olen melko heikossa kunnossa vaikean alipainoni ja heikon ravitsemustilani tähden. Niin, siihen suolentoimintaan, joka on myös mulla ongelmallista, joskin mun ongelmani ovat hieman monimuotoisempia, kuin pelkkä ummetus. Jos mä olen mässännyt valtavasti, niin vatsani tulee tietenkin hiton kipeäksi, mutta usein mässääminen aiheuttaa myös ummetusta. Saattaa se aiheuttaa ripuliakin, mutta useimmiten syömäni ruoka jumittaa ainakin jonkin aikaa tuskallisesti jossakin suolen mutkassa ennen kuin se lähtee sieltä liikkeelle. No, sitten taas jos syön pidempään hyvin pieniä aterioita ja harvakseltaan niitäkin, sekin aiheuttaa ummetusta, koska eipä siellä suolessa ole riittävästi paskottavaa. Vaivoja siis seuraa kaikesta. No, ehkei seuraisi, jos söisin normaalisti, mutta se nyt on sellainen asia, johon en tällä syömishäiriöhistorialla oikein kykene 
. Jotakin helposti sulavaa(esim. puurot) ja mieluummin useammin, kuin vain kerran päivässä, niin vatsani toimii kutakuinkin siedettävästi.