Hei taas
Ajattelin aikani kuluksi kirjoitella tänne pitkästä aikaa. Nykyään olen saanut jonkun verran vähennettyä tuota alkoholin kulutusta vaikka eilen joinkin taas liikaa(182,7 viinipullo ja noin 20 tölkkiä/pulloa olutta/siideriä joista puolet oli 0.44l kokoa) Tuonkin juomasession lähinnä sen takia kun olin su-ti Lontoossa josta tuli noita olusia hankittua. Siellä noita valitettavasti myydään vaan 4 paketeissa ja yleensä tuossa 0.44l koossa. Nyt on muutenkin tullut matkusteltua paljon kun kävin Latviassa, Virossa ja tuolla Lontoossa tämän kuun aikana, mutta valitettavasti joka reissulta on tullut tuotua viiniä ja kaljaa ihan vaan sen takia että saan kokeiltua minkä makuisia ne ovat vaikka eipä noissa suuria eroja ole. Olen iloinen sentään siitä että nyt tämän kuun aikana en ole juonut kuin murto osan siitä mitä aikaisemmin tuli juotua mutta silti liikaa. Viron reissun jälkeen 1 kpl 0.33cl Jack Daniel colaa ja 2 litraa viskikolaa jossa oli 0.20cl viskipullo sekoitettuna. Nyt olisi tarkoitus pysyä vain viinilinjalla uuteenvuoteen asti eli pullollinen viiniä kerran viikossa jaettuna usealle päivälle. Vaikka eilen tulikin otettua liikaa niin krapula voisi olla pahempikin mitä nyt vähän heikko olo on ja päätä jomottaa.
Mutta sitten tärkeämpään eli siihen kadonneeseen elämään. Vaikka tämä ei mikään terapia palsta olekkaan niin jospa täältä saisi tälläinen introvertti apua uuden elämän alkuun. Itselläni ei oikeastaan ikinä ole ollut kavereita joiden kanssa mennä minnekkään mitä nyt aikoinaan koulussa oli pari kaveria, mutta heidän kanssaan yhteydenpito on lakannut koulun loputtua. Viihdyn omissa oloissani ja sosiaaliset paineet aiheuttavat stressiä. Käyn tällä hetkellä töissä pelkästään viikonloppuisin 12 tunnin vuoroissa ja tuo työ onkin suurin syy miksi juon nykyään(vaikka nykyään ei teekkään mieli) koska se on tylsempää kuin maalinkuivumisen katselu. En voi tuolta niin helposti lähteäkkään koska omista eroahdistuksesta kärsivän koiran ja jos joudun uudessa työssä aamuvuoroon niin se ulvoo täällä hiljaisuuden aikana(kerrostalo) Nyt tosin olen katsellut asuntoja Heinolasta jossa kävin kesällä että jos sieltä saisi omakotitalon jossa koira voisi ihan rauhassa ulvoa aamuisin ja öisin mutta en vaan ole varma että onko tuo Heinola se minun paikkani asua. Tässä kuussa on tosiaan tullut matkusteltua aika paljon josta tykkään:) vaikka meinaakin introverttius tulla esille(henkinen loppuun palaminen) Tuo Lontoo tosin ei ollut kiva paikka koska siellä oli ihmisiä aivan liikaa:/ kun kävimme(siskon kanssa) british museumissa, Tower of Londonissa, regent parkissa ja oxfort streetillä. Vielä pitäisi keretä käymään Edinburghissa ennen brexitin voimaan tuloa. Suomessa ei ole tällä hetkellä mitään paikkaa minne matkustaa lähinnä tuo koiran takia. Voisin tähän väliin lisätä että mistä nykyiset ongelmani johtuvat. Eli vuosi 2014 oli lähes painajaismainen. Alkuvuodesta olin vielä fazerilla töissö huonossa työtehtävässä joka aiheutti stressiä johon sitten viikonloppuisin käytin tuota alkoholia. Vuoden 2014 myös mummoni kuoli nekroosiin ja samalla vaimoehdokaskin lähti. Nyt sitten alkoholin käyttö tuon takia lähtikin nousuun kun yritin unohtaa kaiken tuon. No sitten loppuvuodesta isäni kuoli yllättäen syliini kun oltiin samana päivänä lähdössä sairaalaan hänen ummetuksensa takia. No tämä tapahtumahan sitten taas kiihdytti alkoholin käyttöä entisestää. Tuon kuolinhetken muistan vieläkin kuin eilisen. No siinä sitten muutin vähäksi aikaa äitini luokse vuoden 2015 puolessa välissä kun asunto meni alta(ei ryyppäämisen takia) ja siellä tuli myös tuota alkoholia käytettyä salaa. Vuoden 2015 lopussa muutin taas omilleni ja täällä Tuusulassa asustelen vieläkin. Kun olin tavallaan työtön niin tuli juotua pahimmillaan joka toinen päivä kaljoja ihan pinttyneen tavan ja tylsyyden takia. Viime vuonna kuoli sitten toinen mummoni kesällä mutta se ei pahentanut enään tilannetta. Samana vuonna vaihdoin työpaikkaakin nykyiseen työhön sen takia että jos siitä saisi uutta nostetta elämään mutta tuntuu vaan että nykyinen työ vaan pahentaa tilannetta tuon stressin takia ja varsinkin noiden 3 kertaa 12 tuntisten päivien takia joita tulee suunnilleen 3 viikon välein. Sain tuossa viime vuoden lopussa paniikkikohtauksen traumojen ja huonosti nukutun yön jälkeen(Tuli ryypättyä) ja sitä seurasikin ahdistus, ahdistuskivut ja kuolemanpelko. Nämä viimeaikaiset uutisetkaan kuten sen aviceen kuolema ei ainakaan helpota oloa. Nyt ahdistusoireet on aikahyvin aisoissa mitä nyt sydämmen pysähtymisen takia välillä stressaan varsinkin sunnuntaisin kun valvon iltaan että saan käännettyä yörytmin takaisin päivärytmiin. Ahdistusta aiheuttaa myös sekin kun tuntuu etten saa mitään nykyisin aikaiseksi vaikka tilanne onkin periaatteessa sama kuin esim vuonna 2013 kun kaikki oli vielä hyvin. Videopelit ei jostain syystä nykyisin kiinnosta niin paljoa kuin joskus ne kiinnostivat vaikka niitä tuleekin pelattua ihan vaan tylsyyden takia. Nettideittiprofiilin tekoa uudestaan olen miettinyt jo pitkään mutta se on jopa masentavaa kirjoitella kun ei saa vastauksia kuin ehkä yhdeltä kymmenestä ja muutenkin alkaa alemmuskompleksi iskeä tuon kaverittomuuden takia kun kaikki töissä kertoo kavereiden kanssa olosta ja itse en voi sellaisista kertoa kun niitä ei ole(enkä tarvitsekkaa) Vaikka minulla on nyt ollutkin tuollaisia pidempiä jaksoja selvinpäin niin jotenkin tilanne ei tunnu tästä paranevan. Terapiaan menoa olen miettinyt mutta kun aikaisemmin tuon yksinviihtyvyyden takia kävin työterapiassa niin ei siitä ollut mitään hyötyä. Mitä minun kannattaisi kokeilla? tuntuu vaan että elämä valuu hukkaan kun unelmissa olisi perhe ja onnellisuus. Tällä hetkellä kaikki tuntuu niin turhalta.
Kiitos kun jaksoit lukea ja toivottavasti tuosta jotain selvää sai:)