Tietokonepelit+netti... ongelmana(?)

Tori
1

Niin…

Tässäpä se avaus nyt sitten tällekin asialle, joka mietityttänyt pitkään:

Olen aina pelannut pelejä paljon ja ne ovat olleet iso osa minun elämääni (nyt lähennellään 30v:tä). Asun avopuolison kanssa samassa asunnossa yhdessä lemmikkien (koira, kissat) kanssa. Töitä teen vakinaisena jo useampaa vuotta putkeen.

Kaverini ovat pääasiassa netissä ja “livenä” kavereiden kanssa tulee oltua hyvin harvoin. Käytännössä lähellä minua asuu vain yksi ja toinen “livekaveri” muutti kauemmas, johon yhteydenpito tapahtuu vain netin kautta. “Nettituttuja” ja ihan hyviä kavereita sitten onkin muutama lisää, joiden kanssa yhteydenpitoa ja pelihommia tapahtuu miltei päivittäin puheyhteyksien kera.

Tuossapa pohjustus.

Toinen vanhemmistani menehtyi vain jotakin kuukausia sitten. Tuohon johti alkoholi, joka on vanhemmillani ollut pitkään kohtuutta kovemmalla käytöllä. Tämä toi mieleen paljon muistoja lapsuudesta, jolloin jouduin liian nuorena tilanteisiin, jossa esim. herättelin äitiäni nojatuolista ja talutin sänkyyn nukkumaan. Vietin paljon aikaani yksin/kaverin kanssa pelaillen pelejä. Tuollaiset asiat tiedostaa vasta nyt myöhemmin.

Minulla ei ole alkoholin suhteen ongelmaa (saunaolut silloin tällöin), mutta nuo asiat ovat saaneet minut miettimään tätä kokonaisuutta.

Pelaan tietokoneella päivittäin. Useimmiten myös pitkälle yöhön (klo 03:00 ei ole mitenkään poikkeuksellinen aika minulle mennä nukkumaan). Ja useimmiten myös pelaan ne päivän mittaan väliin jäävät ajat.

Tuntuu vain siltä, että pelit hallitsevat elämääni liikaa. Jos en pelaa, niin ainakin katson sarjoja tai selailen vain nettiä aikani kuluksi. Usein unohtelen asioita mitä päivän mittaan olisi pitänyt tehdä tai lykkään niitä pelaamisen takia viime hetkeen (koiran lenkitys tai ruokkiminen viime hetkille, ennenkuin puoliso tulee kotiin niin ei tarvitse ainakaan kuulla napinaa tekemättömästä asiasta). Jos esimerkiksi minulla on vapaapäivä ja puoliso tulee viideltä kotiin, niin koiran lenkitystä lukuunottamatta vietän koko päivän koneella. Ja edellisen yön olen luultavasti nörtteillyt yömyöhään. Kun puoliso on jumpalla, niin minä menen taas samantien tunnksi koneelle ja kun hän menee nukkumaan, niin minä menen samantien tietokoneelle. Minun nuoruudessa oli normaalia, että porukalla pelattiin kellon ympäri ja se ei tunnu mitenkään oudolta.

Jos töissä on aamuvuoro, niin menen nukkumaan 6 tuntia ennen herätystä. Se riittää minulle ja yhtään pidemmät yöunet tuntuvat “haaskaukselta”. Muuten nukun noin 7 tuntia, esim 03:00 - 10:00 ennen iltavuoroon menoa.

Löydän vain itseni usein tilanteesta, että mietin pelijuttuja ja näen unta niistä. Minulla on usein myös kiire, joka johtuu siitä että olen pelannut sen itselle asettamani takarajankin yli. Tämä ei ole vaikuttanut minun työhöni, joka taas tapahtuu vahvasti ihmisten parissa. Koen vain, että voisin tuonkin ajan käyttää niin paljon paremmin ja panostaa esimerkiksi puolisooni enemmän ja huomioida häntä enemmän. Pelkään, että tämä vaikuttaa meidän tulevaisuuden suunnitelmiin (häät, perhe).

Vähän aikaa sitten sain taas rempattua asuntoa ja tuolloin maltoin olla pois tietokoneelta normaalia enemmän. Minulle on helppoa keskittää täysin ajatukset ja tekeminen johonkin asiaan. On vain älyttömän vaikea olla tekemättä mitään. Siinä taidetaankin mennä puihin, että television katsomien tuntuu turhalta ajanhaaskaukselta, mutta netissä uutisten selailu ja pelaaminen on sitä “tekemistä”. Rempan jälkeen tuloksia katsellessa tuntui hyvältä. Mutta sitten löydänkin nopeasti itseni taas tietokoneelta ja takaisin normirytmistä. Huomaan myös, ettei minua niin paljoa kiinnosta kotityöt tai pikemminkin niiden tekemättä jättäminen. Pieni sotkuhan ei ole pahasta… Tästä asiasta sitten tuleekin useasti riitaa kotona, kun mielipiteet siivoustarpeesta risteää pahasti. Ja minulle kun ei sovi se “pikkuhiljaa tekeminen arjen ohessa” vaan olisi helpompi rykäistä isompi työ kerralla alta pois.

Mitä sitten saan peleistä? Vietän siellä aikaa kavereiden kanssa mikrofoniin puhuen. Tehdään yhteisiä asioita porukalla ja kehitetään hahmoja ja mitä peleissä nyt tehdäänkin. Useasti en jaksakaan yksin pelata kovin pitkään, jos esimerkiksi kaverit ovat jossain reissussa tai lomilla. Ja tuntuu, että minulla ei ole aikaa “live kavereille”, plus se kyläily ja kahvittelu (sitäpaitsi en edes juo kahvia) tuntuu idioottimaiselta. Mutta vaikka kaverit olisivat lomalla, niin vietän silti aikaa tietokoneella jos ei muuten niin sarjoja katsellen.

En tiedä onko tämä oikea paikka tulla puhumaan asiasta ja jääkö puhuminen vain tähän yhteen aloitusviestiin, mutta varmasti luen kaikki vastaukset ja mietin asiaa mielessäni eteenpäin. Paremmalta tuntuu jo kirjoittaa asiasta ja purkaa sitä tällä tavoin. Mitä asian suhteen voisi tehdä ja mitä muut ovat tehneet vastaavissa tilanteissa? En voi vain hylätä nettikavereita, joiden kanssa vuosia viettänyt aikaa. Siksi tästä on alkanut mielessä paisua sellainen soppa, että koin paremmaksi tulla keskustelemaan siitä avoimemmin.

2

Hei, olen kohtalon toverisi ja työskentelen itse alalla, jossa joudun lähes päivittäin työskentelemään peliriippuvaisten kanssa. Vastaus on liian vaikea antaa sinulle näin internetin välityksellä, mutta mikäli asut lähellä Helsinkiä suosittelen tarkastamaan esimerkiksi tilttin kotisivut ja kurkkaamaan mitä he voisivat tarjota sinulle. Tärkeintä on se, että pystyisit keskustelemaan asiasta myös mahdollisesti jonkun ihmisen kanssa livenä, sillä internetissä keskustellessa ja puuhatessa olet samassa oravan pyörässä. Itse ehdotan sinulle sitä, että rajaat tietokoneen käyttösi tietyille tunneille ja asennat itsellesi salasanan tietokoneelle siten, että se toimii ajastimella esimerkiksi vain 20.00-22.00, salasanan jolla muutokset voisi tehdä tietokoneen aika-asetuksiin tulisi olla vain ja ainoastaan kaikilla muilla paitsi sinulla. Kerro ongelmastasi puolisollesi ja kerro huolesi. Olet aidosti siinä tilanteessa, että haluat nähdä muutosta edessä. Kukaan ja painotan sanaa kukaan! ei voi muuttaa sinua, sillä kaiken muutoksen on aina lähdettävä itsestäsi.

Aloita harrastus (pois tietokoneelta), panosta parisuhteeseen (treffeille), keskustele ulkopuolisille ihmisille mistä tahansa (Jos koet olevasi arka, niin harjoittelemalla sitä taitoa pystyy kehittämään itseään. Esimerkiksi ensin puhumalla niille vanhoille höppänä mummoilla mitä tahansa, muutama lause. He ovat ystävällisiä ja oppineen “small talkin” pakollisen ja jalon taidon jo pakosta pienenä. Siitä sitten muutamalle mummolle moikat päivässä ja jne.). Erilaisia keinoja sille vapaa-ajalle joka sinulle jää pelaamisesta ja netissä selaamisesta on erittäin tärkeää löytää. Myös mahdollisesti voit tehdä itsellesi “listan asoista, jotka hoidan tänään”. Laita listaan vain yksinkertaiset asiat päivän kohdalle, jotka voit toteuttaa päivän alkaessa “heti pois”. Esim.

  • Petaa sänky
  • Tee ruoka
  • Viikkaa vaatteet
  • Juoksuta koiraa pihalla 30min.
  • Työt
  • Yllätä puolisosi

Listaan ei missään nimessä enempää kuin 6 kohtaa, sillä muuten listasta tulee liian vaikea. Olet varmasti jo lukenut tietoutta peliriippuvuuksista, joka oman kertomuksesi perusteella on. Muista kuitenkin, että tärkeintä olisi nähdä itsensä ulkopuolisen silmin, joten anna muille mahdolllisuus auttaa sinua tässä tilanteessa. Tutustu puolisosi ystäviin, mikäli omia ei ole. Tehkää puolison kanssa yhdessä asioita, tällä hetkellä kertomuksenne mukaan te vain asutte yhdessä. Muista, että puolisoon panostaminen auttaa 95% kerroista :wink: Uusia naamoja vain omiksi tutuiksi. Tutkimusten mukaan ihmisen ystäväpiiri vaihtuu noin 5-7 vuoden välein. Mieti omalla kohdalla koska olet saanut uusia ystäviä. Nämä ovat nyt vain pieni ripe siitä mitä voin tarjota sinulle, mutta toivon että tulet löytämään itsellesi jotakin. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että itse löysin lautapelit ja frisbeegolffin täyttämään omat tyhjät hetkeni mitä pelaamiselta säästyi, samalla sain siivottua myös asuntoni ja pidettyä sitä hieman paremmassa kunnossa. Voimia muutokseen!

3

Heippa sinulle.

Toivon että olet päässyt jotenkin alkuun, ja kerron nyt oman tarinani.

Olen itse muutaman kuukauden päästä 30. Minulla oli yksi maailman ihanimmista naisista seurustelukumppanina. Puhuimme häistä ja ekaa kertaa oli itsellä olo että haluan lapsen ja hänkin halusi. Seurustelimme yli 5 vuotta ja hän sanoi että minun tietokone- ja videopeli pelaaminen ei haittaa. No siitä tuli kuitenkin jossain vaiheessa haitta. Pystyin silloin tällöin olemaan pelaamatta, mutta aina tuli sama ongelma vastaan kuin sinulla. Kun nainen lähti johki ettet itse menny mukaan, mihkä menin… koneelle tottakai josse muuten niin edes hetkeksi chättään kiltakavereiden kanssa yms. ja sitten se taas karkasi käsistä. No lopun saatatkin sitte arvata, nainen oliki se joka karkasi käsistä. No nyt minulla ei ole naista. Ja joka helevekon päivä minä kadun sitä asiaa että miksen hakenut aikaisemmin vaikka ammattiapua jotta olisin päässyt pelaamisesta eroon. No nyt olemme olleet erossa, ja minä yhtä kauan pelaamatta, itseasiassa omalla kohdalla voin sanoa että tämä on pikkaisen vapauttavaa kun en ole pelikavereihin yms pitänyt sen enempää yhteyttä vaan käynyt tapaamassa niitä oikeita kavereita ja ystävia + omia sukulaisia. En usko että ikinä kyseistä ihmistä tulen enään saamaan rinnalleni elämään, mutta se että kadun että päästin hänet käsistäni jonkun pelin takia syö sisuskaluja niin että en aio antaa enään mahdollisuutta pelaamiselle, jos vaikka sattuisin saamaan hänet takaisin tai löydän uuden ihmisen. Pelaaminen tosiaankin pilasi elämäni. Mutta tosiaan muutos ei lähde siitä että kaverisi tai puolisosi sanoo että lopeta, se pitää lähteä sinusta itsestä. Loppujen lopuksi se lähti minusta itsestä mutta liian myöhään. Kärsin nyt seuraamuksia joten toivon että saat tästä omasta tarinastani edes vähän tukea/tsemppiä oman elämäsi parantamiseen. Älä päästä elämääsi menemään piloille, ja varsinkaan sitä naista jos rakastat häntä.

4

Hei,

voisin tuoda tähän tyttöystävän näkökulmaa. Poikaystäväni on ollut niin koko seurustelumme ajan nettiriippuvainen. Kaikki aika on kulunut WoWiin yms peleihin, ircissä oloon, uutisten selailuun, sarjojen katseluun ja minusta on tuntunut siltä, että ns. oikea elämä ei häntä nappaa laisinkaan. Olemme riidellee asiasta monet kerrat ja monta kertaa on ollut ero erittäin lähellä. Lopulta hän masentui ja jäi kokonaan pois työelämästä. Ajattelin, että masennus on syy tietokoneella oloon ja hoidon kautta hän alkaa elää. Näinhän ei tapahtunut, vaan tilanne ajautui siihen, että nettiriippuvuuden rinnalle tuli rahapeliriippuvuus, jonka hän onnistui salaamaan minulta vuoden ajan. Asioiden piti olla menossa parempaan päin, kunnes postiluukusta rupesi tippumaan pikavippilaskuja.

Rahapeliongelman tultua ilmi, poikaystäväni romahti ja lupasi vihdoin, että valitsee minut tietokoneen ja kaiken siihen liittyvän sijaan. Tietokone oli poissa nelisen kuukautta ja hän pääsi vain pyytämällä minun salasanalla suojatulle koneelleni hoitamaan välttämättömiä asioita. Näin hänen on ollut pakko keksiä muutakin tekemistä, kuin tietokoneella olo. Valitettavasti tietokoneella olo on korvautunut usein telkkarin ääressä jumittamisella.

En tiedä mihin tämä parisuhde on menossa. Toivon, että poikaystäväni alkaisi pikkuhiljaa elää omaa elämäänsä virtuaalimaailmassa elämisen sijaan. Tietokoneriippuvuus tekee todella pahaa parisuhteelle, koska tietokoneen ääressä istuminen osoittaa sen, että on kiinnostuneempi muiden ihmisten elämästä, mutta ei omasta. Kavereille, joita ei koskaan näe, voi jutella tietokoneen kautta, mutta ei kotona kumppanilleen, koska kaikki aika kuluu tietokoneen ruutua tuijottaessa.

Poikaystävälleni ratkaisu oli tietokoneen poistaminen kokonaan käytöstä hetkeksi, oikeiden kavereiden näkeminen oikeassa elämässä, parisuhteeseen panostaminen (keskustelu, kotitöiden teko, läsnäolo,…), sukulaisten tapaaminen, ja ylipäätään omasta elämästään kiinnostuminen. Hän on vieläkin hyvin passiivinen, eikä ota täysin vastuuta omasta elämästään. Toivottavasti se korjaantuu, eikä hän ole aiheuttanut itselleen kovin pysyviä vahinkoja netti- ja peliriippuvuudellaan.

Olen päässyt itse jo elämässäni siihen vaiheeseen, että on vakituinen työpaikka ja lapsen teko alkaa jo olla mielessä viikoittain. Haluaisin mennä omassa elämässäni eteenpäin ja nauttia omasta elämästäni täysillä. Nettiriippuvainen puolisko hidastaa suunnitelmia, koska hän on käyttänyt nuoruutensa ja monta vuotta aikuisiästäkin tietokoneella istumiseen, eikä vielä ole samassa vaiheessa elämässään kuin minä.

Mistään riippuvuudesta eroon pääseminen ei ole helppoa. Käymme puoliskon kanssa yhdessä pariterapiassa ja lisäksi puolisko käy yksinään vaikka missä kuntoutuksissa yms. Ei tarvitse ajatella olevans huono, jos ei täysin omin voimin pääse tietokoneella olosta eroon. Tiltin kautta saa todella hyvää apua. Tietokoneelle voi tosian asettaa rajoja, kuten yksi vastaajista jo sanoi ja se on erittäin hyvä vaihtoehto. Voit myös tehdä seinällesi listan asioista, joita saat tietokoneella hoitaa. Jos sinulla on aikarajoite, esim. tunti - laita herätyskello soimaan tunnin päähän ja sovi vaikka treffit jonkun kanssa, jotta et voi luistaa aikataulusta. Pyri löytämään jokin harrastus, mikä ei liity mitenkään tietokoneisiin.

Se on varmaa, ettet ole yksin ongelmasi kanssa. Koko puoliskoni lähipiirin mielestä on täysin normaalia viettää elämänsä tietokoneella, joten siitä tuli hänellekin normaali tapa, kunnes hän tajusi, että se tuhoaa hänen elämänsä.

Tsemppiä.