Theroux ja alkoholin kirous

Yle-Areenalla oli tuo dokumentti. Monenlaista ajatusta tuli siitä. Ja saan olla kiitollinen että selvisin ulos alkoholismista.

Kiitos vinkistä Sinisilmä! Dokumentti alkaa kohta tv:ssä. Katson.

Katson myös

Millaisia tunteita ja ajatuksia teille heräsi?

Minulla oli todella levoton olo katsoessa sitä. Tunnistin niin monta asiaa, jotka jo täyttyivät omassa elämässäni: yksin juominen sängyssä, alkoholin pakonomainen hankinta ja tunne, että kuolema on edessä.

Tässä kuitenkin ollaan raittiina. Haluan uskoa, että pysyvä muutos on mahdollinen. Motivaatiota on.

Kun ohjelma loppui niin itkin helpotuksen kyyneliä, että olen nyt raitis ja saanut terveyteni takaisin. Toivottavasti ohjelmassa esiintyneet henkilötkin ovat onnistuneet lopettamaan.

Paha olo tuli, järkyttynyt ja tiedän että itsellä sama edessä jossen pysty lopettamaan tätä pakonomaista juomista…
Nyt selvitty toisesta päivästä ja toivottavasti saan lääkkeet jo huomenna…

Niin ja vielä sellainen tunnistettava piirre, että alkoholin käyttö oli vienyt myös minun itsekunnioitukseni ja itsetuntoni. Saan ja opin niitä päivä päivältä takaisin lopettamisen myötä.

Viime kesän lopussa en enää tunnistanut enkä tuntenut itseäni tai sitä kuka olen. Minulla oli vain harhainen käsitys siitä, että juodessa olen oma itseni. Nyt ymmärrän sen kuuluvan sairauden kuvaan.

“Yksin”, muista että et ole enää yksin. Sinä selviät! Olet jo selvinnyt kahdesta päivästä ja uusi päihteetön elämä odottaa sinua jokaisessa aamussa, jonka aloitat.

Kiitos pieni-lintu sanoistasi. Nyt nukkumaan ja aamulla labroihin ja lääkäriin.

Asiaa.
Taisi olla alkoholismin siisteintä osaa tuo doku… mentti. :unamused:

Katsomisen arvoinen kuitenkin.

Huomenta. Toivottavasti on silti uni tullut vaikka aika järkyttäväähän tuo oli katsoa. Kyllä, itkin joissain kohtaa, muistot palasivat niin mieleen. Muistin kuinka itselläkin juoma-ajan loppuvaiheessa oli järkytys se kun jalat ei juopottelun jälkeen toimineet kunnolla, vaan ne ikäänkuin olivat irti muusta kehosta. Kädet eivät menneet sinne minne piti, vaan oli aikamoinen taistelu, että sai kupin pysymään kädessä. Mutta pelottavinta juomisessa oli se kun en koskaan tiennyt missä olin ja mihin menin, mitä tein. Aamulla(tai siihen aikaan kun heräsin) piti hyvin varovasti aikaista silmät ja katsella varoen missä olin. Olin aikamoinen kulissien pitäjä, tai luulin että minulla oli kulissit (muut tiesi että olen juoppo, itse en sitä ymmärtänyt, että muut näki). Ja selvinä aikoine kuntoilin hirveästi, söin vitamiinia ja yritin olla “ihmisiksi”. Parasta mitä tiedän oli se kun luin AA-kirjallisuutta ja tajusin että voin lopettaa esittämisen ja valehtelun ja olla reilusti alkoholisti ja sairas, josta sitten aloin toipua. Opetella kaikki uusiksi, siis henkisesti, fyysisesti toivuin aika pian. Se ei ollut helppo tie, mutta kannatti. Mutta niinkuin tajusin katsoessani niin kaikille ei tule mitään “herätystä” että on lopetettava juominen, se pelotti myös. Ei kannata alkaa edes kuvittelemaan että voisin ottaa yhden pienen tai oluen tai viinilasillisen.
toivon kovasti että löytyisi myös jonkinlainen tukiverkosto kun kotiutetaan ihminen vieroituksesta.
Hyvää päivän jatkoa.

Katsoin eilen illalla.
Minulle nousi vahvasti ajatus siitä, että alkoholismi on todellakin sairaus, addiktio. Ja jotta siitä pääsisi toipumaan tarvitaan monenlaisia apukanavia ja tukiverkostoa. Alkoholismin sairautena osoitti viinanhimon vahvuus ja toisaalta vastapainona itkevä ihminen, joka ei enää haluaisi juoda.
Ihminen, pullo ja sänky. Karua, mutta niin totta. Oli myös mielenkiintoista kun hoitaja kysyi, missä menee avun antamisen raja. Kauanko läheisten, lääkäreiden ja hoitajien täytyy jaksaa tukea liikaa juovaa? Oli järkyttävää toisaalta katsoa missä kunnossa olevia ihmisiä palautettiin osastolta takaisin kotiin. Valinta ratketa ryyppäämään on liian helppo.
Minä en tunne Suomen vieroituskäytäntöjä. Onko täällä helppoa päästä vieroitukseen? Kuka maksaa? Kuinka tukiverkosto järjestetään kun potilas palautuu kotiin?

Moi kaikki,

harmittaa kun en nähnyt tuota dokkaria, mutta tod näk se tulee uusintana kun telkkari melkein joka kanavalla nykyisin lähettää uusintojen uusintoja :frowning: .

Mutta mitä siitä olette kertoneet niin laittaa vakavaksi. Itse olen alusta lähtien saanut vaikka mitä apua a-klinikalta, parilta lääkäriltä, terapiasta ja nämä kaikki ilmaiseksi tai siis veronmaksajien kustantamana. En sitten tiedä miten terveydenhuollossa valitaan kenelle apua annetaan ja kuka saa tulla toimeen miten lystää. Varmaan yksi kriteeri on onko töissä vai ei, en tiedä…

Tyyne, sohva ja pullo :open_mouth:

p.s. Olen myös kiitollinen siitä, että sain sen putken poikki ja nyt jo neljättä kuukautta selvin päin.

Tyyne,
Onko sinulla tietokonetta? Voitko katsoa yleareenalta tietokoneeltasi?

Hienoa kuulla, että olet apua saanut. Tuo oli sellainen akuuttihoitopaikka, josta ohjattiin sitten tarvittaessa eteenpäin. Meidän paljon herjattu sosiaalitoimi on toisaalta erittäin hyvin suunniteltu ja apua kyllä saa. Onneksi. Monessa maassa kun moisia sosiaaliturvia ei ole…
minä, pullo ja sohva/sänky on minullekin tuttu yhtälö. Ja tutummaksi olisi varmasti käynyt, ellei mitään muutosta olisi saanut aikaiseksi.
Tuossa dokkarissa kerrottiin siitä tylystä tavasta miten alkoholi lopulta kaventaa ihmisen elinpiiriä. Alkoholisoituneella katoavat läheiset ja ystävät, jos he eivät enää jaksa rikottuja lupauksia. Itsekin kadottaa oman uskonsa ja lopulta ei ole enää muuta… se on kovin surullista ja ajattelemisen arvoinen juttu…
siispä tsemppiä meille kaikille omien taistelujen kanssa.

Tuli katsottua, ja onhan siinä korutonta kertomaa alkoholin haitoista, joita monet ns. tavalliset tallaajat ei edes tiedä. Neurologiset ongelmat, yleiskunnon luhistuminen jne. ovat jopa pahempia kuin monien huumeiden haittavaikutukset.

Toissa viikolla näin töissä omin silmin viinakrampin, kun eras keski-ikäinen mies sen sai. Eipä ollut kivaa katsottavaa sekään, vaikka paikalla oli nopeasti eras pätevä sairaanhoitaja joka sai krampin rauhoittumaan tökkäämällä rauhoittavan lääkkeen peräpuikkona kramppaavaan mieheen.

Laillisella huumeella on karuja seurauksia.

Moi,

kävin katsomassa sen yleareenalta. Hiljaiseksi veti. Huono itsetunto, herkkyys, kiltteys yhteisenä nimittäjänä. Läheltä liippasi etten itse ollut katkaisussa, ehdin jo sinne soittaa mutta sillä hetkellä ei ollut “sänkyjä vapaana”. Olivat yrittäneet soittaa sieltä meikäläiselle myöhemmin takaisin mutta jostain syystä en vastannut…

Laitan kädet kyynärpäitä myöden ristiin, että olen onnistunut olemaan raittiina näinkin kauan.

Tyyne

Mä olin tän jo nähnyt, mutta kesti kyllä toisenkin katselukerran. Ihan tuli omat “yksin himassa”-dokausajat mieleen. Kuten nähtävästi monella muullakin.

Mä katoin jossain vaiheessa kaikki mahdolliset alkodokkarit mitä netistä löysin, jos vielä synkempää brittiläistä haluaa kattoa niin: https://youtu.be/lwv7Utcf-gM