Olen pitkään miettinyt edes pienen pätkän kirjoittamista tänne. Ei siksi että haluaisin vertailla itseäni muihin tai antaa vinkkejä koska niitä minulla ei ole.
Olen nainen, yli 30 vuotta, alkoholisti vaikka moni ei sitä ole vielä tajunnut. Voin juoda jopa vähän ennen töitä mutta kukaan ei huomaa.
Iltaisin juon aina ja usein aika paljon.
Isoin ongelmani on kuitenkin se mitä teen (avo)miehelleni ja elämälleni noin yleensä.
Vähän mietin mitä asioita tässä voi kertoa joutumatta yleisen teilaamisen kohteeksi.
Joskus kun juon joudun pieniin onnettomuuksiin, esim. käsissäni on pieniä haavoja.
Ne voin vielä kestää mutta en sitä että joskus riehun, haastan riitaa tai olen jopa väkivaltainen. Jälkeenpäin en muista mitään. Olen tietysti pahoillani mutta parisuhde on ns. vähän alkanut kärsiä. Kerran olin jopa lyönyt mieheni työkaveria sitäkään en muista tehneeni.
Useimmiten juodessa olen tosin sosiaalinen ja koen olevani paras kaikista, jonkin sortin rokkistara…
Toisaalta elämä täysin raittiina ei kiinnosta.
Minulla ei ole lapsia jos joku sitä miettii.
Maksan vuokrani ja suht koht pärjään.
Joskus vaan tulee olo olenko lähinnä taakka ihmisille ympärilläni.
Haluaisin kuulla juuri sinun mielipiteesi asiasta . Pistä ihan rehellisesti en pahastu.
Tervetuloa joukkoon
Jokaisella omanlaisemme elämäntilanne ja ongelmat, mutta se on yhteistä miksi jokainen on lukenut näitä tarinoita ja miksi sen eka kerran kirjoittaakin tänne. Mulle se oli jokin kynnyksen ylittäminen kun sain suuni auki enkä vain ajatellut ja jauhanut asiaa päässäni.
Aluksi en oikein uskaltanut edes kenelläkään kommentoijakaan kun pelkäsin puhuvani jotenkin väärin. Vaan eihän se niin menekkään. Ei täällä kukaan ole vähätellyt tai teilannut ongelmaani.
Uusi olen minäkin vielä tällä tiellä. Jostakin se on aloitettava! jokainen täällä on ollut joskus uusi
Rohkeasti vain kirjoittele tuntemuksiasi. Välillä tuntuu, että lukeeko niitä kukaan vaan lukee niitä vaikkei kommentteja tule. Ja sitten kutienkin itellemmehän me tätä muutosta tehdään
Aseta joku tavoite vähentämisessä itsellesi. Se neuvo mulle annettiin ja se on minulla toiminut.
Olen itsekin uusi täällä.
Olen aina ollut ns tulisielu, tempperamenttinen mutta alkoholismini on tehnyt aiemmin nämä minulle positiiviset luonteenpiirteet nyt vahingolliseksi, koska ne menevät potenssiin sata.
Minusta tulee helposti Riidankylväjä kun humala ohittaa tietyn pisteen. Väitän mustan valkoiseksi ja voi armias jos minulle asetetaan västäväitteitä. Olen humalassa täys idiootti ja tietysti morkkis on sanoin kuvaamaton seuraavina päivinä. Näitä täyskännejä on nykyään harvemmin mutta parikin vuoteen on liikaa. Saatan repiä ja töniä miestäni joka om täysin anteeksiantamatonta käytöstä. Nykyisin Juon salassa niin että saan sen pienen humalatilan aikaiseksi ja pahimmat ovat työmatkani, jolloin hotellihuoneessa juon vähän enemmän. Aamulla järjetön väsymys, morkkis ja itsesääli.
Ehkäpä alla oleva lainaus wikipediasta selvittää mistä agressiivisuudesta on kyse alkoholin kanssa.
Itse kuulun ykköstyypin tuurijuoppoihin ja kaikenlaista hölmöilyä tuli tehtyä, ei kuitenkaan mitään agressiivista, mutta ilmeisesti sitten aloittaja kuuluu tuohon kakkostyyppiin.
Nyt voi vaan kysyä kuinka pahaa pitää tapahtua, että juomisen haluaa lopettaa, koska se on ainoa varma keino välttää pahat ongelmat.
Monet väkivaltarikokset murhia myöden on tehneet nimenomaa kakkostyypin alkoholistit.
Tyypin I alkoholismi
Tyypin I alkoholismissa aivojen mielihyväkeskuksen dopamiinijärjestelmän toiminta näyttää alentuneen. Tyypin I alkoholismista kärsivien alkoholistien elämässä vaihtelevat kohtuuttoman alkoholinkäytön ja täysraittiuden tai vähäisen alkoholinkäytön jaksot. Tähän ryhmään, tuurijuoppoihin, näyttäisi kuuluvan noin 80 % alkoholisteista. Heillä näyttäisi olevan myös vähemmän dopamiinin sitoutumispaikkoja kuin terveillä verrokeilla.
Tyypin II alkoholismi
Tyypin II alkoholismiin, joka on useimmin nuoruusiällä alkava alkoholismin muoto, liittyy usein muun muassa impulssikontrollin häiriöitä.[23] Tyypin II alkoholisti aloittaa juomisen usein varsin nuorena ja tulee nopeasti riippuvaiseksi, toisin kuin tyypin I alkoholisti, jonka riippuvuuden kehittyminen voi tapahtua hitaasti useiden vuosien kuluessa. Tyypin II alkoholisteilla ei ole usein todettu esimerkiksi dopamiinin puutetta, vaan häiriö liittyy todennäköisesti johonkin toiseen aivojen välittäjäainesysteemiin, kuten serotonenergiseen järjestelmään.
Tyypin II alkoholismia on eri asteista. Osa siitä kärsivistä vain tissuttelee jatkuvasti, osa juo kohtuuttomasti jatkuvasti.
Tyypin II alkoholismilla näyttää olevan yhteys muun muassa elämyshakuisuuteen ja asosiaaliseen persoonallisuuteen, johon liittyy usein väkivaltaista käyttäytymistä ja perheväkivaltaa (erityisesti siihen liittyy aggressiivisuus humalassa).[23][27] Tyypin II alkoholismiin liittyy usein voimakas impulsiivisuus, aggressiivisuus ja antisosiaalisuus. Tämän tyypin alkoholisti ei usein myöskään koe alkoholinkäyttöä ongelmana eikä siksi itse pyri raitistumaan. Rikollisuuteen ja väkivaltaisuuteen kytkeytyvä tyypin II alkoholismi muodostaa noin 15–20 prosenttia alkoholismista. Tyypin II alkoholismissa näyttää olevan ainakin alttiuden periytyvyyttä. Tunnettu raittiusvalistuskirja “Turmiolan Tommi”[28] kuvaa miespuolista tyypin II alkoholistia, ja tämän tyypin riippuvuus onkin yleisempää miehillä. Sitä esiintyy kuitenkin enenevässä määrin myös naisilla.
Kaikesta on varmasti olemassa stereotypioita joiden mukaan asioita voidaan tyypitellä, mutta aina on myös poikkeuksia. Juomistapojen perusteella luokittelisin noista kahdesta itsenin tyyppiin II mutta en ole koskaan agressiivinen humalassa. Enkä selvinpäinkään.
Koen tässä tapauksessa nuo kaksi luokittelua aivan turhiksi. Pääasia on, että itse tunnistaa käytöksensä ja sen triggerit ja alkaa niitä sitten työstämään. Näissä riippuvuuksissa ei ole yhtä oikeaa tapaa eikä edes 10:tä vaan jokaisen on löydettävä se itselle sopiva. Tämä keskustelupalsta on mielestäni hyvä antamaan vinkkejä ja parhaiten toimii kun poimii kaikista keskusteluistaan itselleen sopivat vinkit ja vielä muokkaa ne omaan käyttöönsä.
Haluatko nyt siis sanoa, että minun ei olisi pitänyt noita lainauksia julkistaa ? Sama tieto löytyy kyllä muualtakin kirjallisuudesta. Aina on poikkeuksia mutta kaipa nuo aika yleisiä luokitteluja on. Luokitellaanhan muitakin sairauksia.
En alkuunkaan. Tämän palstan tarkoitushan on, että kaikki saavat julkaista täällä mitä vaan. Tarkoitin vaan sanoa, että itse en näihin luokitteluihin tässä tapauksessa kauheasti tuijota kun tunnistin, että eivät päde itseeni eikä läheisiinikään, enkä tunnista niiden mukanaan tuomaa hyötyä.
Esim diabeteksen luokittelussa hyöty tulee siitä että tunnistaa eri tyypeille erilaiset hoitomuodot. Tässä tapauksessa noille kahdelle ei ole ymmärtääkseni millään tavalla toisistaan eroavia hoitomuotoja. Tai sitten en vaan sitä tajunnut.
Eiköhän jatketa samaan malliin kuin tähänkin asti; kaikki voivat julkaista tietojaan ja tunnelmiaan ja muut voivat niitä vapautuneesti kommentoida. Pysyy kiinnostavana tämä keskustelu.
Hei!
Uusi täällä minäkin.
Empä ees tiiä mistä alottas…kaikki jos kirjottasin mitä mielessä pyörii niin ei kukaan jaksas ees lukee…
Mahdollisimman lyhyesti siis:
Samaistun aloittajaan.
Juominen on ongelma,jota en aina pysty hallitsemaan. Ongelmani ei ole jatkuva tissuttelu/juopottelu,pystyn olemaan arkena ilmankin eikä tee edes mieli. Ongelmani on ns.perjantai/lauantaijuopottelu joka liian usein menee yli.
Yli meneminen meinaa juurikin että minusta tulee agressiivinen hullu.Liikaa juoneena jokin napsahtaa päässä:huudan,räyhään ja käyn jopa käsiksi.Eniten tästä kärsii nykyinen mieheni,joka ihme kyllä minua jaksaa edes vielä katsella…Ei tarvitse kuin jokin pieni asia,mikä minua ei tuossa humalatilassa miellytä niin maailmansota on valmis.
Usein en seuraavana päivänä muista mitään,mistä riita on alkanut tai mitään muutakaan.
Viimeisin tapaus oli vähän aikaa sitten,jolloin tuli poliisit paikalle.
Nyt täytyy tehdä jotain asian eteen tai kohta ei ole enää parisuhdetta ainakaan.
Hieman raskaaksi käy elämä kun kokoajan tapahtuu ylilyöntejä.Järkyttävä morkkis tottakai,joka kerran jälkeen…ja aina vaan sama toistuu…
On mennyt hyvinkin ettei ole tullut mitään tilanteita,mitä nyt muisti lähtenyt.
On ollut niitäkin että muisti tallella,vähemmän kylläkin.
Nyt viimeistään olisi jo muutoksen aika.Ammattiapuun olen valmis ja vertaistukea olisi kiva saada.
Ei ole hirveästi ihmisiä kenelle puhua,ainoastaan mieheni.Siinä iso plussa että voimme puhua asioista.
Siksipä halu olisi muuttaa elämän suunta,koska en haluaisi menettää mitään arvokasta ja voisin elää niin että ei olisi vähän väliä paha olla töppäilyjeni takia…
En tiedä onko oikea vaihtoehto sitten lopettaa juominen kokonaan…en tiedä pystyisinkö siihen tai edes haluaisinko…
Haluaisin kuitenkin voida joskus ottaa,maltillisesti…niin että on kivaa,muisti pysyy ja ei krapuloita.
Pitkä tie edessä mutta jotain on yritettävä.
Kiva olis kuulla kokemuksia,vaihtaa ajatuksia,saada hyviä neuvoja…jotain tietä parempaan elämään…
Varmaan pitäisi näin alkuun sanoa kiitos vastauksista. En tosin ymmärtänyt sitä että ihmiset voitaisiin tarkkaan luokitella kahteen eri tyyppiin.
Varmaan jossain tasolla olen ns. 2 tyyppiä mutta ihan rehellisesti pitäisin hyvin epätodennäköisenä että pystyisin oikeasti tekemään pahaa (aika tekopyhää sanoa) toiselle.
Olen myös pitänyt vaikeana asiana kommentoida täällä sen jälkeen kun olen lukenut muiden juomisista. Muihin verrattuna juon siis tosi paljon ja joka päivä. Käyn silti töissä ja näytän jopa nuoremmalta kuin olen joten olen aina jollain tavalla selvinnyt .
Sanotaanko että n. pari vuotta on mennyt ihan umpitunnelissa
