Paniikki, paniikki, paniikki!
Olen reilu nelikymppinen nainen. Juonut jo kymmenen vuotta, toisin sanoen 10 vuotta olen ollut alkoholisti. Olen juonut vuodet käytännössä joka päivä, paitsi viimeisen vuoden. Onnistuin vähentämään juomisen vain viikonloppuihin. Yhteen tai kahteen päivään siis, päiväannoksena pullo viiniä tai päkki siideriä.
Jo vuosi sitten minulla oli erittäin hankala terveydellinen tilanne. Monia kirroosiin viittaavia oireita, mm. silmien keltaisuus, hämähäkkiluomet, väsymys, ihon kutina, jne. Maksa-arvot olivat vain hieman koholla, ultrassa näkyi pientä poikkeavuutta, jonka arveltiin olevan alkoholin aiheuttamaa maksan rasvoittumista. Kirroosia ei kuitenkaan todettu, ja lääkärit vakuutteli, että hätää ei ole.
Nyt olen taas juonut neljä päivää. Tai tänään en. Olo on kamala. En saa mieltä rauhoittumaan, pelkään kuolemaa, ahdistaa, olen varma että minulla on kirroosi. Niin paha olla että oksettaa, fyysinen olo ei okseta, mutta henkinen paniikki kyllä. Itken.
Olen yksin, eikä minulla ole ketään kenen puoleen kääntyä. Haluaisin vain, että joku rauhottelisi minua nyt.
Tiedän, että juomiseni ei ole hallinnassa, mutta iloitsen jokaisesta selvästä päivästä. Fyysinen olo on kohentunut viimeisen vuoden aikana, en ole enää niin väsynyt, jaksan työpäivät moitteetta kun olen juomatta. Syön terveellisesti, liikun päivittäin ja olen hoikka.
Nyt näyttää silmät taas kellastuvan, tai kuvittelen, en tiedä. Nytkö se lähtö sitten tulee, voinko olla niin sairas, vaikka pystyn lenkkeilemään ja selviydyn fyysisestä työstä ongelmitta. PELKÄÄN helvetisti!! Sydän hakkaa pelkoa, aivot huutaa apua!
En tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, ehkä jotain lohduttavia sanoja, tsemppiä vai mitä. Pakko oli purkaa jonnekin…