Hei,
Olen 50v nainen ja alkoholi ollut kuvioissa nuoresta saakka. Nyt kun tuo ikä alkaa olla tässä vaiheessa, niin alkaa miettiä viimeistään terveyttä. Mulla on huomenna verikokeisiin meno, tulokset käydään läpi työtervhoitajan kanssa ensi kuussa. Alkoholia mennyt lähes joka päivä pidemmän aikaa, nyt olen yrittänyt päästä useamman illan ottamatta. Menee jopa neljä päivää ilman, mutta mikä siinä on ,että pidempää jaksoa on niin vaikea pitää! Mulla ei ole pakko lähteä aamuisin autolla, joten on ollut sekin osaltaan vaikuttamassa ottamiseen. Mitä sen tilalle? Kivennäisvettä… Pahimmillaan on kaapissa ollut piilopulloja, joita mieheltäkin salaa olen juonut. Hän ei osaa tukea mielestäni sopivalla tavalla, ei kannusta josnolen sen neljäkin päivää ilman, josta itse olen ylpeä, vaan morkkaa että etpä voinut pidempään olla…einse hetkessä onnistu… Kiitos jos jaksoit lukea…
Moi ja tervetuloa Sipe! Mä tiedän tuon tunteen kun tuntuu hankalalta olla juomatta. Mulla meni viimeset pari vuotta semmosessa sumussa, oli max 3 selvää päivää viikossa. Sitä eli kuin semmosessa alkokuplassa. Mulla tuli muutos siihen kun vaan kyllästyin viime vuoden lopulla juomiseen ja niihin oireisiin ja olotiloihin mitä se aiheuttaa ja päätin pitää tipattoman tammikuun. En oikeen osaa muuta neuvoa kuin että täytyy olla joku painava syy, minkä takia haluaa tehdä sen päätöksen, että yrittää vähentää tai lopettaa juomisen. Tuo terveys on hyvä ja ikä myös, tämä plinkki on kans mahtava vertaistuki joten kirjottele lisää. Itse en ois uskonut vuoden alussa että kestän viikkoakaan selvinpäin, mutta jotenkin siihen tottuu ihmeen nopeasti. Tsemppiä yritykseen! 
Kiitos venkku.
Se just, tän selviytymisen on lähdettävä itsestä. Mullakin tullut nyt se, että mitä järkeä tässsä on.Seuraava päivä menee aina kohmelossa enemmän tai vähemmän. Monesti olen luvannut itselle, en ota, mutta sitten kuitenkin taas… Viikonloput on pahimmat. Jospa tästä vielä noustaan ja saan niitä nolla päiviä aina vaan enemmän. Tänään on kolmas ilta olla ilman, huomenna ne verikokeet niin pakko, ja menen siitä vielä kuntosalille. Torstaille ei ole mitään tiedossa, joten huomis ilta on taas koettelemus. Siitä kun selviäisin, tulisi jo viisi päivää ilman! tämä plinkki on siitä huono, kun mulla ei puhelimella kyllä toimi…siitä olisi aina helpompi lueskella ja hakea kenties tukea, tai jotain…kun tuntuu, että en taida yksin tästä selvitä, vaikka kukaan muu ei mun puolesta voikaan sitä tehdä. Ja kaikki on täällä kyllä uutta, opettelen vasta miten homma toimii. Näitä luetaan näköjään, mutta harva kommentoi…
Tervetuloa munkin puolesta. Mä sanoisin että ota se 5 päivää tavoitteeks ja kun on toi koettelemuspäivä, niin riko rutiineja niin paljon kuin voit. Mee vaikka käymään jossain kylässä tai vaikka kirjastossa hakeen leffa tai kirjoja ja illalla paljon rauhoittavaa teetä ja aikasin nukkuun. Ja paras ois että ei oo viinaksia kotona tai tuu käytyä kaupassa ennen ysiä 
Niin ja tuohon pohdintaan miks 4 päivää on helppoo niin sanoisin että 3 ekaa päivää menee darrassa ja se neljäs on sit semmonen normaalihko päivä ja sit onkin muka niin onnistunu olo, että miksei sitä vois muka juoda, johan täs on oltuki jo selvinpäin. Tms. Todellisuudessa vaan 1 normaali päivä takana.
Tervetuloa joukkoon Sipe!
Meitä viiskymppisiä alkoholikoukussa olevia naisia on täällä pilvin pimein. Ensimmäiseksi kannattaa työstää itselle konkreettinen suunnitelma miten vähentämisen aloittaa. Onko se sitten esim. viikon juomaton jakso vai se että tällä viikolla juon vain viikonloppuna.
Ja kun vanhoja rutiineja rupeat rikkomaan, niin sitä ohjelmaa kannattaa tosiaan ensi alkuun varata. Lenkille, treffit kaverin kanssa, mitä vain millä pääset houkuttelevimman korkkaushetken yli. Ja alkoholittomille illoille paljon muuta juotavaa. Se on niin selkäytimessä tuo käden liike pöydältä suuhun, että vissyä ja teetä kuluu 
Tsemppiä sinulle ja kirjoittelehan jatkossakin!
Tervetuloa Sipe! Nyt yksikätisenä en jaksa kommentoida enempää, mutta olet jo oikealla tiellä kun tänne löysit ja lähdit asialle jotain tekemään. Laita pienet mutta erittäin selkeät tavoitteet, onnistuminen ruokkii itseään.
Voi, kiitos tosi paljon kaikille tsemppauksesta ja vinkeistä! Täytyy jotain ohjelmaa teidän ohjeiden mukaan keksiä illoille… yksi on ,jos mun pojat on käymässä vkl niin sit en ota, vaikka sekään ei kovin kauaa ole ollut voimassa…Houkutuksena on nytkin kahden litraan viini tötsä kotona…ollut jo kuukauden, mutta en ole sitä juonut. olevinaan pahan päivän varalle. Olen ylpeä, että olen saanut pidettyä sen siellä kaapissa, vaikka välillä on tehnyt mieli ottaa. Ja ihana huomata, etten ole ainoa tään ikäinen nainen ongelmieni kanssa…onko tää joku vuosikerta ongelma, heh. Mutta niin, uskon,että vielä pääsen tästä, olen vahvasti halukas muuttumaan. Huilinki tuolla sanoi, miksi neljä päivää menee helposti, no ei sekään alkuun mennyt helposti, mutta voi olla palautuminen kestää nykyään kauemmin ja sitten viidentenä tulee tosiaan ,että nyt taas voi…
Moi Sipe! Minusta kuulostaa hienolta tuo että sulla voi olla viiniä kotona ja et sorru sitä juomaan! Mullakaan ei enää miehen viinapullot enää kiusaa. Saanut niitä ja tuolla ne lojuu… Hän ei itse enää ota…mikä minuakin pitäisi kannustaa. Tästä omasta yrityksestäni en oikein hänelle osaa avautua. Nyt mulla on tavoitteena että jokunen päivä viikossa oisi ihan " keppanaton".
Niin tosiaan, ite koen ton neljä päivä noin. Ja on itselläkin joskus ollut 2 päivää sillain että se on ollut saavutus. Mutta tsemppiä vähentelyyn, laimea kannustus: kyllä se siitä. Mutta oikeasti kyllä se siitä.
Se on ihan totta, että kyllä se siitä pikkuhiljaa . Eihän tämä helppoa aina ole, mutta vaivan arvoista kyllä.
Minäkin olen parin vuoden aikana välillä kiristellyt hampaita ja välillä taas mennyt tuosta vaan nollalinjalla. Pari kuukautta tainnut olla se pisin nollapätkä tällä hetkellä. Välillä olen tuijotellut kalenteria vaikka millä silmällä, että mitenkähän nyt tekis. Mutta mikä on ollut tärkeintä on just se rutiinien rikkominen ja onnistumisista iloitseminen. Kompuroinutkin olen ja välillä olen miettinyt, että olisko ollut helpointa vain pistää se pullon korkki kokonaan kiinni.
Mutta olen mä niin onnellinen siitä kun löysin plinkin ja tästä on tullut henkireikä.
Ja olen mä siitä niin iloinen kun uusia tulee mukaan! En siitä, että on niitä ongelmia vaan siitä, että moni löytää tiensä tänne kun täältä saa sitä apua ja vertaistukea.