Tervehdys ulkosuomalaiselta / hylkäämisen pelko

Olohuone
1

Hei kaikki!

Olen uusi täällä ja halusin esitellä itseni (en tiedä, tuleeko oikeaan paikkaan). Olen 59-vuotias nainen, asun ulkomailla ja kamppailen viinin juomisen kanssa – välillä onnistun vähentämään, mutta yksinäisyys saa usein tarttumaan lasiin lohduksi.

Olen myös huomannut itsessäni läheisriippuvaisia piirteitä. Minulla on yksi todella tärkeä ystävä Suomessa, miespuolinen, ja vaikka ystävyytemme on arvokas, huomaan pelkääväni hylätyksi tulemista. Se pelko tuntuu usein liian raskaalta kantaa yksin, ja viini on ollut keino turruttaa sitä. Hylkäämisen pelko on paha ahdistus siitä, että joku, josta välitän, jättää tai hylkää minut. Se näkyy tarpeena hakea jatkuvasti vahvistusta siitä, että minusta välitetään. Tai pelkona, että pienikin konflikti johtaa ihmissuhteen päättymiseen. Se on pelko, jota en aina pysty itselleni rationaalisesti selittämään. Välillä pystyn, välillä en. Pelkään, että pelko pilaa ystävyydenkin.

Löysin jo keskusteluja juomisen vähentämisestä, mutta mietin, onko täällä muita, jotka kamppailevat läheisriippuvuuden ja hylkäämisen pelon kanssa? Olisi helpottavaa kuulla kokemuksianne ja ehkä löytää vertaistukea.

Kiitos, että sain jakaa tämän.

4 tykkäystä
2

Hei, halusin itsekin ulkosuomalaisena toivottaa sinut tervetulleeksi palstalle kirjoittelemaan :heart: Tähän hylkäämisen pelkoon tai läheisriippuvaisuuteen en osaa varsinaisesti sanoa mitään, itse olen palstalla juomisen vähentämisen takia. Koen, että jo pelkästään tänne kirjoittelu on auttanut käsittelemään asioita. Toivon mukaan löydät täältä etsimääsi vertaistukea läheisriippuvuuden kanssa kamppailuun!

2 tykkäystä
3

Hei, kiva kun kerrot tarinaasi koska voin samaistua hyvin. Melkein koko suku ovat pois menneet, sekä aviomies että kihlattu kuolivat päihteisiin. Sen luulisi saavan elämään terveellistä elämää, mutta ajoittain pelko siitä että menetän tämän aika normaalin elämän tekee alkoholista vastustamattoman kipulääkkeen. Haluaisin pois tästä itselääkitsemis kierteestä

2 tykkäystä
4

Eihän hylkäämisen pelko ole sama asia, kuin läheisriippuvuus. Toki se pelko läheisriippuvuuteenkin liittyy, mutta läheisriippuvuudessa olennaista on tarve kontrolloida sitä toista ihmistä, elää elämäänsä sen toisen ihmisen kautta ja ratkomalla loputtomasti sen ongelmia, jotka eivät välttämättä edes ole ongelmia sille ihmiselle itselleen.

Tietysti hylkäämisen pelko ja tarkertuvuus ovat ongelmia nekin. Oletko miettinyt, mistä tämä pelkosi kumpuaa? Vielä olennaisempaa olisi miettiä sitä, mikä siinä skenaariossa olisi pahinta, jos kävisi toteen, että ystäväsi hylkäisi sinut. Mitä sitten tapahtuu ja miten siitä jatketaan elämää? Ihmisille sattuu välirikkoja läheisistä ihmissuhteista tämän tästä ja vaikka ne voivat olla hyvinkin ikäviä ja surullisia juttuja aikansa, harvoin ne ovat kenellekään olleet maailmanloppu.

Olen vähän huono vertainen, kun itse en kärsi hylkäämisen pelosta, saati läheisriippuvuudesta, mutta minulla on ollut kosolti ihan irrationaalisia pelkoja milloin mistäkin asioista ja mahdollisista tulevista tapahtumista. Sitten kun ne ovat tapahtuneet(Ja olen monesti mennyt ihan tarkoituksellakin niitä päin, jos ovat sellaisia tilanteita, että niin kannattaa tehdä), olen todennut, että höh, eihän tämä ollutkaan yhtään niin kamalaa, kuin mielikuvissani ja välttämättä ei ole ollut kamalaa lainkaan. Jos kyseessä on tilanne, jota ei toistaiseksi ole tapahtunut, eikä toivottavasti tule tapahtumaankaan, mietin mielessäni läpi sen, että mikä siinä oikeasti voisi olla pahinta ja mitä sitten. Yleensä jokin ratkaisu löytyy ja asia kutistuu kokoisekseen, kun ottaa sen tosissaan mietintään, eikä vain keskity siihen, että tämä pelottaa niin pirusti.

Näistä voi olla hyvä jutella ihan jonkun ammattilaisen kanssakin, jos pelko on kovin invalidisoivaa ja menee ihan neuroottisuuden puolelle.

Jos olet tuon ystäväsi kanssa sellaisissa väleissä, että voit avoimesti puhua tällaisista, kannattaa kertoa pelostasi hänellekin. Ihan siis asiallisesti ja ilman mitään draamaa, että sinulla on tällaisia fiiliksiä. Hänen tehtävänsä ei tietenkään ole terapoida sinua loputtomasti, mutta voisi tuoda ymmärrystä siihen, jos välillä käyttäydyt turhan takertuvasti. Jos alituiseen haet varmistusta sille, että sinua ei olla hylkäämässä, se voi käydä ystävällesi raskaaksi ja sabotoidakin suhdettanne. Parempi siis ihan rehti ja asiallinen kertakeskustelu ja sitten tosiaan asioiden puimista jonkun psykologin, MT-hoitajan, lääkärin ymv. kanssa.