tulihan pitkä tauko. Ilokseni voin kertoa että ensi viikolla tulee puoli vuotta täysin raittiina! Melkein 5kk vietin sairaalassa, ihme ja kumma en dokaamisen takia. Vaan tulihan samalla hoidettua viinanjuonnin tehokatkaisu. Nyt ei passaa ottaa lääkkeiden eikä oman päänkään takia. Ensimmäistä kertaa voin käydä kaupassa muistamatta siideriä tai haaveilematta oluesta. Vapauttaa kummasti aikaa ja energiaa kun ei tarvitse miettiä montako voin ottaa monelta, missä välissä ja koska pääsee aloittamaan. Vielä kun kykenis liikkumaan entiseen malliin joku päivä, olis jees. Mutta hyvä näinkin 
Onnittelut reilusta viidestä kuukaudesta.
Jos noista ei tarvisi välittää, ottaisitko?
Ei ollut ilkeilyä, omalta kohdaltani muistan vain että kaikenlaiset ulkoiset juomisen jarrut sain kyllä kumottua ennemmin tai myöhemmin, kun oma mieli oli edelleen juomisen kannalla. Esim. deliriumin jälkeen olin reilun kuukauden ottamatta, sitten aloin järkeillä kohtuukäytön olevan aivoilleni vielä mahdollista, ja siitä se taas lähti lipsumaan.
–kh
Joskus sairastamisesta on jopa hyötyä 
Onnea viidestä kuukaudesta.
Nimesit tuon ajan hyvin “tehokatkoksi”. Kun olen funtsinut omaa lopettamistani, olen aika varma, ettei lopettamisesta olisi tullut mitään, ellen olisi häipynyt kotikuvioista kuukaudeksi. Paikassa missä ei voinut juoda, oli hyvä ryhtyä tervehtymään ja hankkimaan tietoa alkoholismista. Siinä kai ne eväät niille, jotka haluavat lopettaa.
- Mene viikkokausiksi paikkaan, jossa et voi juoda
- Hanki noiden viikkojen aikana tietoa alkoholismista, sen luonteesta. LUE ja selvitä, miksi olet juonut.
- Kestä morkkikset ja masis. Ne ovat vain vieroitusoireita.
Huomaan nöyryyttä sanoissasi ja muutenkin positiivinen asenne paistaa läpi, vaikka jotain onkin, mutta niin se vaan on, että raittiina on paljon helpompaa ponnistella elämässään eteenpäin, tuli sitten mitä tuli.
Kaikkea parasta.
Kyllä mä oon kans testannu kaikki itseni kusetuskeinot, milloin voin muka ottaa vain yhtenä iltana, milloin milläkin syyllä. Ja vaikkei lääkkeet estäis (eihän ne sitä oikeasti estä, mutta niiden ja brenkun yhdistäminen on ennenki tehny musta aggressiivisen) niin pääkoppa estää dokaamisen. Mun päälle ei viina sovi, ne kammottavat morkkikset ja ranteet auki -ahdistusolot on niin kamalia, että nyt ku oon päässy niistä, niin takasin en huoli. Todennäköisesti alan pedata retkahdusta jossain vaiheessa, sitten pitää ottaa järeämmät aseet käyttöön.
Kiitos hyvistä neuvoista, täytyy painaa mieleen!