Tervehdys! Opiaatit hei hei!

Kuivaushuone
1

Terve vaan eli esittäydyn tässä samalla ihan lyhyesti.
Olen mies, jolla yli 20 vuoden sekakäyttö takana. Nyt puolen vuoden syöksykierre vahvoihin opiaatteihin tutustumisen myötä.
Nyt kokonaista melkein 2 päivää ilman rippustakaan opiaattia ja tarkoitus raitistella jonkun aikaa kaikista päihteistä (ehkä esim. kuukausi) lukuunottamatta pameja (niiden lopettelun/vähentelyn aika on ehkä myöhemmin). Opiaatit on tarkoitus jättää lopullisesti!
Myöhemmin tulee ehkä jättää muitakin aineita lopullisesti tai melkein lopullisesti, kun niitäkin on mennyt päivittäin (piristeitä). Ykköspäihteenä on ollu oksikodoni (OxyContin), josta ihmeen vähänkin näkyy juttua täällä - ehkä konttien käyttäjät päätyy subun tai pollen käyttäjiksi?
Taustalla myös kamppailu alituista masennusta ja ahdistuneisuutta vastaan - jokseenkin hävitty. Ja kamppailu työelämässä roikkumiseksi. Tai no tavoite, että työn tekeminen josta jossain määrin pidän, ei olisi sitä roikkumista.

Tässä siis jotain tilanteestani. Oksikodonia olen ollut ilman nyt viikon verran ja työpäivistä selviämiseksi käytin viikon pieniä määriä buprea. Opiaattia siis viimeksi toissa päivänä. Nyt viikonloppu menny kovasti ahdistuneena - tilannetta olen korjannu pameilla. Pamit vie ajatuksista kirkkauden ja raittiuden optimismin ja tuo masentuneita ajatuksia. Niiden syönti tuntui nyt lähinnä pakolta. Opiaattireflat ovat jääneet ainakin toistaiseksi viluun. Nyt synkkänä hetkenä ajattelen, että ellei tämä ahdistus helpota, niin palaan vakaasti harkiten takaisin käytttään, mutta kuten tuolla juttelupaikassa ystävällinennainen/ohjaaja/mikälie sanoi, että täytyy antaa sille raittiudelle aikaa.

No ainakin olen tässä oppinut, että oksikodonin rakettimaisen toleranssin nousun ja korkeahkon hinnan, sekä kovan koukuttavuuden takia ainetta on mahdotonta käyttää hallitusti. Minulla on suhteellisen lyhyt tuttavuus aineen kanssa ja en käytä iv. Silti ei ole helppoa sanoa ao. aineelle hyvästejä. Parempi kuitenkin sanoa ennemmin aiemmin, kuin myöhemmin. Liian hyvää käytettäväksi järkevästi.
Älkää tutustuko oksikodoniin! (Vaikkei täällä kuivureissa kai nyt enää tutustujia ole :smiley: )

Terv: Yo
2

Niin viikko tuli täyteen kokonaan ilman opiaatteja. Alkoholi ja speedi yms. on olleet pois jo melkein 2 viikkoa. Masennus on poissa. Pientä passiivisuutta ja hetkellistä alakuloa on tietysti, mutta niitä taitaa olla kaikilla päihteettömilläkin. Eli jonkinlainen ensimmäinen vaihe on takana.
Seuraavaksi sitten onkin joku vielä määrittelemätön seuraava vaihe. Täytyy koettaa keksiä uutta ajateltavaa ja tekemistä. Sohvalla maaten uusi elämä varmasti alkaa kyllästyttää. Ja on erilaisia karikoita ja ajatuksia, joita mieleeni ujuttautuu. Niitä en toistaiseksi pidä riskinä tälle projektille (miten vaikea edelleen on sanoa raitistumiselle, koska sekin epäilyttää, vaikka toistaiseksi kokemukset ovat hyviä.) Ehkä tuo pamien jättäminen tai ainakin vähentäminen on myös osa seuraavaa vaihetta; toistaiseksi vain ahdistukset ja etenkin unettomuus ovat saaneet minut syömään pameja aika reippaasti. Kokonaissuoritus itsearvioituna on silti ainakin melkein kiitettävä (miinus siis noista ylimääräisistä pameista.)

3

Nyt on 4 viikkoa siitä, kun totesin olevani umpikujassa, tunnustin itselleni, että minulla ongelma ja että minun on nyt tehtävä elämälleni jotain. Edelliset päivitykset kirjoitin jonkinlaisen alkuinnostuksen ja ylimielisyydenkin huumassa. Luulin pystyväni hoitamaan ongelmani kuin toisella kädellä ja jättämään opiaatit. Pelkonani olivat vierotusoireet ja saatuani nämä ensisijaiset välittömät fyysiset vierotusoireet jätetyksi taakseni tunsin olevani jo voittaja.

Tämä kaikki tuntuu nyt olleen virhe. Sikäli olen kyllä voittaja, että oloni ja asiani ovat paremmin kuin ne olivat tuolloin kuukausi sitten. Mutta olen oppinut miten paljon monimutkaisempi ongelma käsissäni on. Se ei ole ongelma, jonka voi järjellä ajattelemalla ratkaista. Se ei myöskään ole ongelma, jonka olisin jonain päivänä tulevaisuudessa ratkaissut. Se on ongelma, jonka kanssa on tavalla tai toisella kyettävä elämään.

Olen oppinut, että retkahdus tai lipsahdus onkin paljon monimutkaisempi prosessi miltä se usein näyttää; se on lopputulos sarjasta pieniä ajatuksia ja pieniä tekoja, niin että lopullinen aineen ottaminen tapahtuu jo ilman sen kummempaa ajattelua. Kysymykseen oliko tuossa mitään järkeä ei taida löydy vastausta, koska sitä ei koskaan tullut edes miettineeksi, vaikka koko kuukauden on miettinyt vain, että onpa hienoa olla raitis. Ja vaikka kysymystä teon järkevyydestä ei tullut edes miettineeksi, niin on varmasti kaikki argumentit käytön puolesta ja käyttöä vastaan ajateltu.

Luinpa tällaisen oppaan äsken. Se sopii luettavaksi varmasti ainakin kaikkien opiaattien kanssa painivien luettavaksi -minullahan tuo päävihulainen on oksikodoni.
sosiaalisairaala.fi/koulutus … nuaali.pdf

Olen myös törmännyt sellaiseen asiaa, että ei-käyttäjät ymmärtävät käyttöä lopettavan ihmisen aivoituksia jopa vielä huonommin, kuin sellaisen käyttäjän, joka jatkaa käyttöään. Käyttävä käyttäjä tuntuu olevan yksinkertainen eläin, jonka aivot etsivät lisää ainetta ja tekevät mitä tahansa saadakseen ainetta; käytön lopettanut käyttäjä on ehkä lopun elämää yhtä epäluotettava kuin käyttävä narkki, mutta mutta mitä mahtaa sitten tämä aineilla aivonsa tuhonnut ex-narkki sitten nykyään miettivän? Varmaankin jotain hyvin yksinkertaista, jotkut eivät kykene siihenkään koska retkahtavat - tekevät jotain jossa ei ole mitään järkeä.

Ehkä edellisellä kirjottamallani peilasi omia ajatuksiani muista käyttäjistä. Ei-käyttäjistä minulla on valitettavasti käsity, etteivät he ymmärrä lainkaan miten monimutkaisia asioita ovat : käytön syyt, käytön lopettaminen ja retkahtaminen käyttämään.

4

Niinpä, tosi vaikea aine! Mutta onko lopettaminen ihan pakollista, jos elämä rullaa hyvin ja itseä ei häiritse? Muitten mielipiteillä ei pitäisi olla mitään merkitystä. Ja eiköhän sen huomaa sitten kun elämäntilanne on suotuisa edesauttamaan lopetusta. Siinä ei ainakaan ole mitään järkeä, että soutaa ja huopaa ja kiduttaa itseään :unamused:

Olen itsekin tähän sortunut. Pitää tosiaan antaa aikaa itselle. Ja ei olla liian ankara itseä kohtaan. Joillain se vaan ottaa enemmän aikaa. Joillain katkee laakista. Kaikki me ollaan erilaisia ja hyvä niin. :sunglasses:

Mutta voimia ja tsemppiä kaikille yrittäjille, niitä tarvitaan. Ja ystävien tukea myös.

5

Hei vaan Crazyone. Oletkin kirjoittanut jo kuukausia sitten. Kysyit onko pakkko lopettaa, jos elämä rullaa ja itseä ei häiritse. Oksikodonin päivittäisen käyttämisen ja euforian hakemisen polku on pakko lopettaa, koska minun nähdäkseni sitä on mahdotonta hallita ja pitää tasaisena. Ja käyttökustannukset päivittäisten annosten noustessa 300mg:aan ylittävät useimpien tulot. Ja sekään ei tunnu kauaa miltään. Sitä tarkoitin sillä, että käyttö on lopetettava, koska hallittu käyttö on mahdotonta. Toki olen lopettanut tässä puolen vuoden aikaan jo monta kertaa. Aina vain vaikeampaa ja jos elämältä kuitenkin vielä haluaa muutakim, niin kyllä se vain ainakin mielestäni kannattaa jättää.
Mutta en minäkään mitään lupauksia tee muille ( enää - niiden pitämättömyydestä viisastuneena). Varmaan päihteillä on mun elämässä joku rooli - kai sen saa täällä Kuivaushuoneessakin myöntää.

Hmm. Ensimmäiseen viestiini verrattuna yksi tärkeä asia on muuttunut - en ole enää masentunut ja ahdistunut. Se ei ole joko liittynyt mitenkään konttien käyttööni tai sitten se on korjannut ahdistukseni. On kuitenkin muita elämän hallinnan kannalta tärkeitä syitä lopettaa konttien käyttö.

Mut joo voimia meille kaikille ja ei tässä päivän kiire ole. Sanon ja ajattelen, että ajatus ja suunta on tärkein.

Terv. Youni

6

Hei Youni!
Kiitos vastauksestasi ja tilannepäivityksestäsi sekä hyvistä ajatukistasti. Kerroit olevasi ns. suunnassa ja se on tärkein. Joo, kyllä muille jos lupailee, niin tahtoo olla vähän huono lähtökohta. Tärkeintä on tehdä lopettamiseen liittyvät päätökset oman itsensä takia. Toki sillä on läheisiin ja muihin usein positiivisa vaikutuksia.

7

Jonkinlainen toinen osa 2 tätä tarinaa.
Viime kesäinen lopetukseni jäi siis lyhyeksi ja oli helpompi lyhyemmän käyttöajan ja annosten pienuuden vuoksi.

Kirjoitinkin vajaa kuukausi sitten, että ajatuksillani on uusi suunta. Ja tuolloin uusi suunta konkretisoituikin aloittamalla annosten pudottaisella ja ehkä joinain päivinä vielä annoin itselleni armoa. Kontteja pudottelin noin 2 viikkoa. Melko nopeasti? Tai en tiedä, mutta tuo ei ollut lainkaan vaikeaa. Sitten vaihdoin vanhan kokemuksen mukaan bupreen, jonka annokset laskin viikossa sellaisiin, että vaaka näytti 0,00g. Siten meni viikko. Tämä kaikki oli jokseenkin helppoa.

Sitten 8 päivää sitten lopetin bupren otttamisen. En ole enää ihan varma tuosta kontista bupreen vaihtamisen idean toimivuudesta, mutta ainakin siinä oppii jo elämään ilman euforiaa ja vierotusoireet pysyivät poissa tai lievinä hyvin pienillä määrillä. Tänään 8. päivä palelua - joka on minulla ylivoimaisesti raskain vierotusoire ja se tekee myös henkisen väsymyksen, kuin jatkuva kipu, vaikkei se olekaan kipua. Olo on toki helpottunut. päivät 2 ja 3 olivat vaikeimmat. Vietin ne ystäväpariskunnan luona, jotka tiesivät tilanteeni ja olin todella sairas. Sain kannustusta “oksenna nyt vielä kerran ennen kuin helpotat oloa.” He eivät kieltäneet helpotuksen ottoa ja olisin voinut ottaa salaa, mutta päätin, että kerron kyllä heille, jos pinna palaa. Sitä kanttini ei kuitenkaan antanut periksi tehdä ja niin olin hyvässä paikassa. Yksin kotona en olisi noita kahta päivää ainakaan kestänyt ottamatta apuja.

Nyt kuitenkin 8. päivä ilman opiaatteja. Odotin kuitenkin olon helpottavan nopeammin ja vilun katoavan - no onhan se lievittynyt, kun aluksi olin kuin kovassa kuumehorkassa ja nyt vain palelen. Nyt tuo Catapresan auttaa viluun, mutta vie voimat liikaa. No laskin että viime kesästä noita opiaatittomia päiviä on ollut 2, joten käyttöä on suhteelisen pitkään (tai suhteellisen lyhyesti, kun jollain täällä on 10 vuotta jne.) ; kaikkiaan siis suunnilleen 15 kuukautta,vaikka se alko hitaasti ja kesällä “lopetin”. Onkohan kellään esittää arviota miten tämä etenee?

Olin tässä pahimman kohdan lomalla ja oletin pääseväni töihin jokseenkin kunnossa. Nyt näyttää, että näin ei mene ja siltä osin en tiedä miten asiat menee. Pelottaa suorastaan. En millään haluaisi heittää tätä hukkaan. Pelkään myös normaalin masennuksen ja ahdistuneisuuteni paluuta - tai tiedän sen tulevan ja miten jaksan elää sen kanssa tai mitä järkeä siinäkään on? Mitään huumehelvettiä, kun en vielä ole kokenut; helvetti on arki ahdistuneisuuden kanssa.

Matalassa käynnin lopetin ehkä koska jatkoin käyttöä, niin keskustelut tuhlasivat molempien aikaa. Lääkäriin aikaisemmassa vaiheessa päässyt Matalassa en päässyt, koska mulla oli reseptillä 15mg Opamoxia (lasten lääkkeitä), jotka oli syöty aikoja sitten ja todelliset käyttömäärät oli niissäkin ihan erilaisia, kun kaapissa oli tolkuton määrä 2mg Rivatrillia ym. ym. Mun olis täytynyt antaa puhtaat seulat päästäkseni lääkäriin - tätä kukaan raitiskaan ystäväni jolle olen kertonut ei ole voinut ymmärtää.

Sellainen tilanne: paljon hyvää (8 nolla päivää) ja paljon pelottavaa.

Onpat täällä muuten helvetin kylmä.

8

Hei taas!
Kiitos viestisäsi. Mikä onkaan tilanteesi nyt? Tuohan on hyvä asia, että sinulla on tuttuja ollut tukemassa ja olet ollut rehellinen heidän suuntaan. Tämähän voidaan ajatella niin, että ennen kaikkea olet ollut rehellinen itsellesi. Itselle rehellisyys on toipumisen kulmakiviä, sillä rehellisyyskehitys on toipumiskehitystä.
Kerro ihmeessä tilanteestasi jos luet tämän?

9

Moikka,
Lyhyesti vastattuna minulle kuuluu hyvää; eli toisin sanoen se tarkoittaa, että olen ollut ilman opiaatteja pian 5 viikkoa. Mutta sitten kuin näin kevään tullen on lumen alta paljastunut noita pelkäämiäni masennuksia ja ahdistuneisuuksia, joiden kanssa koitan taiteilla nyt.
Selviytyäkseni arjesta käytän jonkun verran itselääkintää, josta olen kertonut avohoidossa, jonne hakeuduin. Tuo itselääkintä on kuitenkin ollut selviytymiseni kannalta jotakuinkin välttämättömäksi kokemaani ja hyvin pientä - omasta mielestäni olen nyt ollut raitis.
Avohoidon hyödyllisyydestä ja siitä kannattaako ihan kaikesta olla rehellinen kerron myöhemmin - nyt on liian aikaista sanoa. Rehellisyyden pitäisi olla toipumisen kulmakiviä ja toivon, että olen tehnyt rehellisyydessäni hoitotahon kanssa järkevän valinnan.
Ylipäänsä elämä nyt on minulla muuttunut todella paljon, mutta kovin toistaiseksi lyhyeksi aikaa. Ongelmat ovat vaihtuneet ja ilot vähentyneet - mutta nyt tarvitaan kai aikaa. Tosin tarvitaan kai muutakin kuin aikaa, mutta en tiedä mitä?
Uskon kyllä itseäni edelleen: opiaatit ei ratkaise ongelmia ja niitä on mahdoton (viihde)käyttää hallitusti.
Elämä on vähän kuin odottelua viimeisen bussin mentyä.

-yo!
10

Kiitos viestistäsi.
Niin, luottamus ja rehellisyys. Sehän on järkevääkin vähän “mitata” aluksi noita asioita. Päihdemaailmassa se on aika kaukaista, se rehellisyys ja luottamus, jos niissä piireissä liikkuu.

Aikaa varmaan tarviit. Asiat järjestyy kun on päihteettä. Se on mielestäni kulmakivi, jonka jälkeen voi alkaa rakentamaan omaa minuutta ja elämää sinänsä. Omanäköiseksi.

11

Hei.
Tätä asiaa on puitu, mutta otan sen vielä esille.
Itselläni on Panacodin väärinkäyttöä ollut yli vuoden ja kesällä annokset karkasivat jopa 20tbl/pvä.
Nyt hain apua ja otettiin maksakokeet, mitkä luojan kiitos ovat kunnossa.
Tiistaina kävin juttelemassa sairaanhoitajan kanssa ja ensi keskiviikkona on lääkäri, missä jatko katsotaan. Olen sunnuntaina ja maanantaina ottanut yhteensä kaksi panacodia, tiistaina kuusi ja ke-to yhteensä yhden. Jäljellä on enää neljä keskiviikkoon saakka.
Mutta millaisia vieroitusoireita ja kuinka nopeasti on tulossa, osaako kukaan vastata?
Mieheni on asiassa tukena ja tietää ongelmani. Nyt pelkään saanko jonkun kohtauksen ennen keskiviikkoa, kun on niin raju lasku (pakostakin) ollut.
Haluan näistä kokonaan eroon ja ikinä eivät ole tervetulleita elämääni.
Osaisiko joku auttaa?
Ilona

12

Ilona, olen tosi väsynyt joten kirjoitan sinulle vain lyhyesti, että älä hätäile, minkäänlaista kohtausta et Panacodien lopettamisesta saa. Itse olen lopettanut opiaattien & opioidien käytön lukuisia kertoja ihan seinään, ja siis pitkän käytön jälkeen tulee kyllä vieroitusoireita joita on edellä kuvattukin, pääasiassa flunssainen inhottava olo, mutta ei mitään hengenvaarallista.

Sen lisäksi rohkenisin epäillä, että koska olet käyttänyt “vain” alle vuoden ja annoksesi ovat olleet “pieniä”, niin tulet selviämään tosi vähällä, odottele vain rauhassa lääkärikäyntiäsi (sanat lainausmerkeissä, koska en halua vähätellä missään nimessä tilannettasi, vertasin vain omaan tuhannen vuoden surulliseen käyttöhistoriaani). Hienoa että oot päättäny lopettaa, tee se ihmeessä nyt!

13

Hei ja kaunis kiitos vastauksestasi.

Hain perjantaina Panacodia 20 kpl, kun luin naisesta joka oli kouristuksia saanut. Hän onkin myös kirjoittanut tänne foorumille.
Olen ottanut niitä max.3kpl/päivä ja ihmettelen, miksi olen tehnyt niin tyhmästi, kun näinkin olisin pärjännyt.
Toki ei ns.virtaa ole samalla tavalla, mitä sain isommista määristä (ja mitkä myöhemmässä vaiheessa päivää väsyttivät).
Huomenna on lääkäriin aika ja hän päättää miten lopetus hoidetaan. Jännittää miten suhtautuu “meikäläisiin”…
En ottanut mitään vähättelynä sinulta ja olen vastauksesta kiitollinen, jaksoit vielä väsyneenä kirjoittaa.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kerrothan myöhemmin kuulumisiasi?

14

Mitkä se lääkäri sanoi? Miten menee?

15

Kiitos kysymästä :slight_smile:

Otan nyt kaksi kertaa päivässä panacodin, aamulla ja illalla. Lauantaista lähtien puolitoista.
Kehoni ei sitä vaadi ja täytyy keskustella lääkärin kanssa, voisiko sen kokonaan jättää. Vai onko tässä “hiljaa hyvä tulee”- tarkoitus.
Muutaman kerran on tehnyt enemmän mieli, mutta se on ollut nopeasti ohi ja en sorru, koska en sitä voisi anteeksi antaa itselleni.
Mutta hyvin menee ja ihmettelen, mikä sai minut niin tyhmästi toimimaan…
Olen nyt ollut yli vuoden vaan kotona ja niillä lääkkeillä sain hetkittäin paremman olon itselleni, kun olen niin paljon yksin.
Mutta tätä oloa en enää ikinä vaihtaisi siihen lääketokkuraan.
Lisäksi minun maksa ja munuaisarvot olivat täysin normaalit, en ehtinyt niitä pilaamaan. Se oli niin suuri helpotus :slight_smile:

16

Aivan loistavaa Ilona! Hyvä juttu. Keskustele ihmeessä lekurille. Näissä lääkevähennyksissä tosiaan on helpompaa tehdä vähennys hitaasti, kuin liian nopeasti. Ehtii mielikin mukaan prosessiin.

17

Tällä hetkellä annos on puolitoista tablettia/vrk ja ensi lauantaista lähtien 1tbl/vrk. Sillä annoksella mennään kolme viikkoa ja sitten tippuu puolikkaaseen ja sitä käytän kolme viikkoa. Sen jälkeen en enää käytä ollenkaan.
Perjantaina kävin lääkärillä ja kerroin että olen muutaman unohtanut ottaa, koska en tunne tarvetta/mielitekoa ja ehdotin jos voisimme mennä kahden viikon vähennyksillä. Lääkäri olisi suostunut, mutta kannatti kolmen viikon jaksoja. Hän on asiantuntija, kunnioitan hänen tietämystä ja toimimme hänen suosituksilla.
Kohta olen näistä kokonaan vapaa ja en malta odottaa :slight_smile:

18

Hei!
Hyvä suunta ja edelleen jatkuu! Mene tosiaan ihan lääkärin ohjeen mukaan. Päivä kerrallaan. Jos tulee mielihaluja elä säikähdä niitä, paremminkin tutki, mistä moinen voi johtaa juurensa. Toivon tosin, että niitä ei tulisi. Varmaan tosiaankin erittäin hyvä olo!

19

Itse lopetin panacodit seinään kun se vaihdettiin kipulaastariin. Aiemmin odotin tuskissani seuraavaa nousua mitä codit saivat aikaan. En sitä silloin myöntänyt, vaan selittelin asiaa selkäkivun varjolla. Aloin lopulta erottelemaan kodeja parasetamolista jotta voisin käyttää suurempia annoksia. Se masensi minua kun siinä tajusin jääneeni kunnolla koukkuun. Käytin hyvin toksisia annoksia. Onneksi maksa ei poksahtanut. Lähellä oli varmasti. Varsinkin kun syön päivittäin 13:a muuta eri lääkettä.

Jännittävää, että himo jäi melkein kokonaan pois vaikka laastareissa ei mitään nousua ole, edes silloin kun se vaihdetaan uuteen. Tää on buprepohjainen laastari, se selittänee kaikkien vierotusoireiden poisjäännin. Ainoana on ajoittainen nousun muistaminen.

Mutta sain oikein ajaa tahtoni läpi, että lekuri suostui sitä minulle kirjoittamaan kipuun. Sairastan selässä olevaa hermovammaa joka tuli onnettomuudessa. Laastarin myötä elämäni on lähtenyt huomattavasti parempaan suuntaan. Buprepohjaisten laastarien viihdekäytön mahdollisuus on olematon, lääke kun ei imeydy samalla tavoin kun esim supervaarallinen fentalyyni.

En silti suosittele aloittamaan mitään opiaattipohjaista lääkitystä, toleranssit kasvavat huimasti hyvinkin nopeasti ja aineista tulee myrkkyä elimistölle.

Hyvää kesää kaikille! :slight_smile:

20

Heippa,

nyt vähennys on mennyt tabletilla / päivä. Kahdesti olen puolitoista ottanut ja ihan fibrokipujen vuoksi. Saan niihin tulevaisuudessa muuta hoitoa, kuin lääkkeet.
Mielihaluja ei muuten ole ja jopa ihmettelen (en tietenkään pettynyt ole) :slight_smile:
Kahden viikon jälkeen annos tippuu puolikkaaseen lääkkeeseen päivässä ja sillä menen kolme viikkoa. Sitten loppui kokonaan. Niin hieno tunne, kun saan elämäni takaisin ja suureksi osaksi olenkin jo saanut.